Tämä mielipidekirjoitukseni julkaistiin ainakin Luoteis-Uusimaa, Vihdin Uutiset ja Ykkössanomat lehdissä.
Liikkumistarve ei vähene rankaisemalla
Viime päivinä on käyty keskustelua niin sanottujen ruuhkamaksujen käyttöönottamisesta pääkaupunkiseudulla. Asiaa on selvitellyt liikenneministeriön asettama työryhmä joka antoi juuri raporttinsa. Työryhmä ehdottaa autojen satelliittipaikannusjärjestelmän perusteella perittävää maksua joka olisi ruuhka-aikaan 0.08 euroa kilometriltä Kehä III:n sisäpuolella. Maksualueen on suunniteltu ulottuvan myös Kehä III:n ulkopuolelle, noin 40 kilometrin etäisyydelle Helsingistä. Tällä "ulko-kehällä" maksu olisi 0.04 euroa kilometriltä. Vastaantulona autoilevalle kansanosalle, ryhmä esittää maksuun kuuden euron päiväkohtaista kattoa.
Kantani esitykseen on täysin selvä ja yksiselitteinen EI!
Kantani on jyrkkä, joten ohessa muutamia perusteluita. Ruuhkista aiheutuvat ongelmat ovat toki ilmeisiä ja joukkoliikenteen käyttö olisi hyvä saada kasvamaan, mutta tällä esityksellä asiaa lähestytään aivan väärästä suunnasta. Esitys olisi toteutuessaan vain rangaistusmaksu etenkin kehyskuntien asukkaille. Ehdotetun satelliittipaikannusjärjestelmän käyttöönotto olisi niin kallista, etteivät edes kerättävät maksut kattaisi siitä aiheutuvia kustannuksia vuosikausiin. Kerätyt varat kuluisivat järjestelmään, eivät joukkoliikenteen tukemiseen.
Toiseksi, etenkin kehyskuntien sisäinen bussiliikenne on vielä niin kehittymätöntä, että ainakin matkojen alussa on turvauduttava muihin vaihtoehtoihin. Tärkeää olisikin saada sisäinen liikenne ensin käytettävyydeltään paremmalle tasolle sekä lisätä huomattavasti ns. liityntäpysäköinnin mahdollisuuksia. Kumpikaan näistä toimista ei synny itsestään, eikä pelkästään kuntien tai kehyskaupunkien varoilla - siis ilman valtion lisäpanostusta.
Helsingin, Espoon ja Vantaan sisäinen liikennekin on saatava nykyistä paremmalle tasolle, jos aikomus on siirtää kulkijat autoista busseihin, metroon ja raitiovaunuihin. Junien käyttöä tulisi pystyä lisäämään, uusia ratoja rakentaa ja vuoroja lisätä ennen kuin raiteet olisivat todellinen vaihtoehto länsi-uusmaalaisille.
Pöyristyttävintä koko ruuhkamaksu asiassa on muutamien johtavien poliitikkojen toiminta. Ensin keskuskaupungit varmistavat eroonpääsynsä "tavallisista" veronmaksajista pitämällä asumisen, tonttien ja asuntojen hinnat pilvissä. Sitten samat henkilöt tekevät kaikkensa, etteivät työpaikat siirtyisi asukkaiden ja työtekijöiden perässä. Ja kolmanneksi suunnitellaan rangaistavaksi niitä, jotka kulkevat kodeistaan Helsingin ympäristöstä Helsinkiin.
Ruuhkamaksuesityksessä ei huomioida sitäkään että kaikki eivät halutessaankaan pysty siirtymään autoilusta joukkoliikenteeseen. Erittäin monille väestöryhmille henkilöauton omistaminen ja käyttäminen on välttämätöntä eikä valintakysymys. Esimerkiksi käyvät vaikka kehyskuntien lapsiperheet, joista suuri osa asuu alueilla joilla arjen pyörittäminen vaatii autoilua. Keskeisintä ruuhkien helpottamisessa on saada aikaan yksityisautoilulle helposti käytettävä, hyvin saavutettava, edullinen ja varsinkin pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteeseen soveltuva vaihtoehto. Vasta tämän jälkeen voidaan miettiä muita keinoja kansalaisten yhdenvertaisuutta vaarantamatta.
Eerikki Viljanen
Vihti
|
