116

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Ehdokasnumerot on arvottu tänään. Ja sain illalla tietää, että näissä vaaleissa kannan ja kannatan numeroa 116. En tiedä onko numerolla suurtakaan vaikutusta, mutta olishan se ollut kiva olla vaikka tasaluku 10 tai 100. Mutta minkäs teet, 116 on oikein hyvä numero :) 

Takakaarteessa

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Vaali-innostusta alkaa olla ilmassa. Tänään sain ensimmäiset mainokseni jaettua ja ensimmäinen lehtimainos kolahti Lutarin mukana postilaatikoihin.

Vaalipäivään on toki vielä reilu viikko aikaa, mutta totta on sekin että erittäin suuri osa äänestää ennakkoon.

Itseäni lohduttaakseni ajattelin, että nyt ollaan vaaleissa vielä "takakaarteessa", ja että tämä kisa ratkeaa vasta maalisuoralla.

No, nähtäväksi jää kuinka tässä käy, mutta se ainakin on selvää, että juoksua pitää parantaa huomattavasti, että saisin mandaatin uusittua.

ps: takakaarteessa tunnuttiin olevan tänään eduskunnassakin. Käsittelyssä oli opposition peruspalveluiden turvaamista koskeva välikysymys. Asia on tärkeä, mutta takakaarre-tunne tuli lähinnä siitä, että ensivuoden kuntien valtionosuudethan ratkeavat vasta eduskunnan hyväksyessä joulun alla valtion budjetin ensivuodelle.

Kuntapolitiikkaa ja kinastelua

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Vaikka ennakkoäänestys on jo käyty ja vaalipäiväkin on ovella, ei kunnallisvaalit ja kuntapolitiikka ei ole juurikaan saanut näkyvyyttä medioissa. Siksi odotukseni MTV:n illan vaalikeskustelulta olivat kovat.

Keskustelun luonne kävi selväksi jo alussa, kun toimittajat esittelivät puoluejohtajat. Esittely oli provosoiva ja pisteliäs. Ymmärrän kyllä toimittajien motiivin kärjistyksilleen - harva meistä jaksaa seurata vaalikeskustelua jossa ei ole ajatuksellista haastetta. Tentin idea oli laittaa puheenjohtajat tilille sanomisistaan ja tekemisistään. Vaikka toimittajien töksäyttely välillä häiritsi, se täytti kuitenkin tehtävänsä. Vaalikeskustelu oli pitkästä aikaan sellainen, että näkemyseroja syntyi.

Viime kunnallisvaalien alla Matti Vanhanen oli samaisessa tentissä hyvin pidättyväinen ja jäi sen johdosta Jyrki Kataisen ja Paavo Lipposen varjoon. Vaalikeskustelusta tuli kaksinapainen, toistensa vaihtoehtoina näyttäytyivät Kokoomus ja SDP. Samalla Matin kanssa sivuraiteelle ajautui koko Keskustapuolue, ja se näkyi myös vaalipäivän tuloksissa.

Eilisessä tentissä Matti oli aloitteellinen ja tiukka, enää ei näkynyt viime vaalien "lopussa kiitos seisoo" -asennetta. Vaikka Matin sanailu ja hetkittäinen päälle puhuminen saattaa osaa katsojista ärsyttää, oli se mielestäni ainoa vaihtoehto. Politiikassa ei nimittäin "lopussa kiitos seiso", vaan politiikka on sitä miltä se näyttää. Tämä epäreilu asetelma syntyy siitä, ettei vaaleissa oikeasti ratkaise se mitä viime vaalikaudella olet saanut aikaan, vaan se mitä pystyt kertomaan äänestäjille tässä ja nyt. Tämänkin väittelyn kiihkeys osoitti sen, että tämä tilanneherkkyys on myös puoluejohtajien tiedossa.

Väittelijöiksi oli kutsuttu kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat, eli porukka oli suuri. Tuloksena oli välillä aikamoinen hälinä, kun kaikki puheenjohtajat yrittivät saada oman viestinsä perille. Tentin vetäjätkin meinasivat välillä hermostua tähän hälisevään ja pulisevaan "luokkaansa". Kaikesta mekastuksestakin huolimatta pidän hyvänä sitä, että kaikki puolueet pääsevät samanaikaisesti tenttiin.

Mitä tentistä sitten jäi käteen? Lyhyesti sanottuna mieleeni jäi neljä selvästi erottuvaa seikkaa:

1. Matti Vanhanen osoitti osaavansa asiat, ja kykenevänsä myös väittelyissä perustelemaan kantansa.
2. Jutta Urpilaisen tieto- ja taitopohja ei riittänyt kokeneempien haastamiseen. Nuoruus ei selitä asioiden osaamattomuutta, sillä Jyrki Katainen oli viime vaalien alla samanikäinen, ja osasi siitä huolimatta perustella näkemyksensä.
3. Jyrki Katainen otti tentin täysin varman päälle, ei tehnyt mitään avauksia, ei haastanut, vaan tyytyi odottamaan galluppien lupaaman vaalivoiton toteutumista.
4. Timo Soini teki ensimmäisen virheensä. Hän vaati Euroopan veroparatiisi-valtioiden laittamista aisoihin. Vanhanen pääsi sanomaan Soinille, että ainoa taho, joka voisi nämä valtiot laittaa kuriin olisi EU. Siis se sama EU josta Soini haluaa päästä pois. Samalla Matti pääsi sanomaan, että Soinihan haluaa rajoittaa EU:n valtaa, mutta veroparatiisivaltiot saataisiin kuriin vain, jos EU:n valtaa laajennettaisiin. Tällaista valtaa ei EU:lla nykyisellään ole, vaan jokainen EU-maa saa nykyisellään päättää verotuksestaan itse. Tämän jälkeen Soini muuten alkoi kirjoittaa sanomisensa paperille ennen puheenvuorojen pyytämistä.

Sanottiin tentissä paljon muutakin mielenkiintoista, mutta nämä jäivät päällimmäisenä mieleeni. Nyt jäänkin mielenkiinnolla odottamaan tämän illan YLE:n vaalitenttiä, josta nähdään ovatko puheenjohtajat ottaneet eiliset onnistumisensa ja virheensä opiksi, sekä sen että miten kasvavat paineet vaikuttavat tentattavien käyttäytymiseen.

Tilanne on otollinen, sillä tässä arvioinnissa katsoja on kuningas - jokainen arvioi tenttejä kuten haluaa.

 

Viimeinen puristus

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Palasin hetki sitten pitkältä mainosten "luukutus"kierrokselta, kello on noin 03.45. Puristimme pikkutunneille saakka, ja nyt näiden vaalien vaalityö on tehty.

Olimme päättäneet, että jaamme lauantaina kaikki loput mainokset, ja olin hyvällä miellä kun siinä onnistuimme. Mutta saman tien kun pääsin kotiin, huomasin nettihesarissa uutisen, että monet jatkavat kampanjointia vielä koko vaalipäivänkin. Mieleni valtasi hetkeksi epävarmuus, olisiko vielä sittenkin ollut jotain tehtävissä sunnuntain aikana? No mene ja tiedä, mutta oma suunnitelmani on aina ollut se, että rauhoitan vaalisunnuntain kampanjoinnilta.

Vaikka vaalityö on takana, niin jännittävin osuus vaaleista on vielä edessä. En oikein tiedä millaista tulosta olisi syytä odottaa omalle, kavereiden ja puolueen osalle.  Meidän perheessä jännitettävää riittää tuplasti, sillä valtuuston puheenjohtajan nuijaa tänäkin vuonna heilutellut isäpappani hakee jatkoa 32-vuoden valtuustouralleen. Itse asiassa on ollut hämmästyttävää, että olemme papan kanssa kahdesti onnistuneet pääsemään molemmat valtuustoon.

Tulosta on aina odotettu jännityksellä, miten käy isän, miten käy itseni. Vaalisalaisuuden takaamaksi arvoitukseksi on jäänyt se, keneltä me olemme äänemme saaneet. Onko isää kenties äänestäneet ns. vakiokeskustalaiset, ja minua kenties hieman nuoremmat tai muuten tutut henkilöt, vai päin vastoin?

Aina on jännitetty, mutta näissä vaaleissa on vastaani tullut yksi uusi piirre.

Olin eduskuntavaaleissa ehdolla, ja sain niissä Vihdistä noin 650 ääntä. Tämän innoittamana nyt monet aktiivit ovat ymmärtäneet asian niin, minun valituksi tulemiseni on jo käytännössä varmaa. Päättelyketju on yleensä jatkunut niin, että koska Eerikin valinta on varma, niin nyt pitää äänestää jotain sellaista hyvää tyyppiä jonka valinta ei ole vielä niin varma. Tätä olen nyt muutaman viikon saanut kuulla. Ja kun tämän saman asian kuulee erittäin monesta suusta, niin "pelko" hiipii mieleen.

Jos kaikki äänestävät jotain muuta kuin "varmaa läpimenijä" Eerikkiä, niin eipä se Eerikkikään sitten mene läpi. Ja kaiken kukkuraksi, isäpappa kärsii tästä aivan samasta ongelmasta.

No ihmisten puheille, näkemyksille ja uskomuksille ei oikein voi mitään muuta, kun koittaa kampanjoimalla osoittaa ettei kenenkään mandaatti ole näissä karkeloissa kirkossa kuulutettu.

Ja kun kampanjointia on vähentänyt ja jarruttanut viimeisten kahden viikon ajan jatkunut kuumeiluni, niin nyt en oikein tiedä mitä tuleman pitää. Toivon parasta, ja pelkään pahinta.

Lohdullista vaaleissa on se, että näissä on aina olemassa selkeä "eräpäivä". Paljon on tullut vaaleja varten tehtyä, ja tekemättäkin on jotain jäänyt. Mutta enää niitä ei tarvitse tai kannata miettiä, vaan nyt voi vaan odottaa tulosta.

Ajattelin tähän lopuksi antaa näiden vaalien viimeisen vaalilupaukseni.

Näiltä nettisivuilta puuttuu tietokonerikon vuoksi suurin osa kirjallisista tuotoksista ja puheistani. Ennen konerikkoa en ollut ottanut sähköisiä varmuuskopiota läheskään kaikesta omasta materiaalistani. Paperilla puheeni ja tekemiseni toki ovat tallessa, mutta aikaa niiden uudelleen kirjoittamiseen näille sivuille ei oikein ole ollut.

Tästäkin syystä olen päättänyt, että jos valtuuston ovat vielä avautuvat, niin laitan tästä eteenpäin kaikki puheeni ja kirjoitukseni suoraan ja saman tien tänne nettisivuilleni. Siten ne olisivat aina halukkaille luettavissa ja samalla myös varmuuskopiot pysyvät tallessa netissä.

Ps: Kirjoitukseni keskivaiheilla kello löi neljä, ja nyt lopetellessani tätä kirjoitusta voin ilolla todeta kellon olevan vähemmän kuin aloittaessani.

 

Tuloksen arviontia ja kiitoksia

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Äänet on laskettu, ja tulos on tiedossa. Oma äänimääräni kasvoi edellisistä kunnallisvaaleista, mutta 113 ääntä ei riittänyt valtuustopaikan uusimiseen. Perheemme kohdalta muutos vanhaan on tuntuva, sillä itseni lisäksi paikkansa menetti yli 30 vuotta valtuustossa vaikuttanut isäni.

Omaa vaalitulostani ennustelin jo edellisessä blogissani. Kun jatkuvasti törmäilin kommentteihin varmasta läpimenosta, niin osasin pelätä pahinta. Sillä ei eduskuntavaalien suuri äänimäärä kotikunnasta tarkoita sitä, että suuri äänimäärä olisi kunnallisvaaleissa selviö. Vaikka tulos on pettymys, on siinä myös paljon positiivista. Keskustankin riveistä valtuustoon nousi uusia kasvoja, joilla on varmasti annettavaa valtuustotyölle. Tappion hetkellä voin yhtyä Johannes Virolaisen lausumaan, kansa on puhunut ja pulinat pois.

Vaalitulos vaikuttanee myös laajemmin Vihdin kunnallispolitiikkaan. Sitäkään on turha taivastella, äänien vaikuttavuus on demokratian tarkoitus.

Muuttuneiden vaaliasetelmien vuoksi Keskustan yhden paikan menetys ei hirmuisesti yllättänyt. Yllättävintä Vihdin tuloksessa lienee SDP:n rökäletappio. SDP:llä on Vihdissä erittäin vahva historia, ja tämä tulos lienee ylivoimaisesti huonoin kautta aikain. Valovoimaisimmat demarit menivät edelleen läpi, mutta laaja ehdokaslista ei tuonut ääniä vanhaan malliin. Perussuomalaiset vyöryivät valtuustoon kahdella paikalla, kuten Vihdin puolesta ryhmittymäkin. Kokonaisuuteen vaikuttaa huomattavasti se, miten kristillisdemokraatit tulevat valtapoliittisesti käyttäytymään. Toimivatko yhteistyössä keskusta-oikeisto-blokin kanssa kuten tällä kaudella? Jos näin käy, niin enemmistö löytyy jatkossakin poliittisen kartan porvarilliselta puolelta.

No valtasuhteita lienee turha vielä spekuloida, uusi valtuusto pyrkinee jälleen valtuustosopimukseen, johon kaikki sitoutuisivat. Luvassa on myrskyisät ajat jos yksituumaisuutta ei löydy ja sopimus jää syntymättä. Aika näyttää miten valtuusto kuntaamme kehittää.

Omalla kohdallani on nyt tuumaustauon paikka. 14 vuotta seurakunnan ja kunnan luottamustehtävissä on tuonut kokemusta ja tietopohjaa. Samalla nuo 14 vuotta ovat olleet todella työntäyteisiä ja raskaitakin. Miten tästä eteenpäin, en ole vielä edes miettinyt.

Haluan kiittää kaikkia äänestäjiäni ja tukijoitani. 113 ääntä ei ole pieni määrä, jokainen niistä oli antajansa ainokainen. Kiitos.