Viimeinen valtuusto

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Muutama tunti sitten päättyi viimeinen valtuusto ennen kunnallisvaaleja. Kokouksessa vallinnut jotenkin pidättyväinen tunnelma saattoi johtua juuri vaalien läheisyydestä. No, liittyi tunnelma vaaleihin tai ei, niin valtuustoaloitteiden suuri määrä viittasi ainakin vaalien läheisyyteen. Toisaalta ei passaa tässä vitsailla, sillä minäkin jätin valtuustoaloitteen.

Aloiteeni löytyy tuolta "valtuustotyöstä" -osion alta, mutta voin tässäkin paljastaa että se koskee omaishoitajien läheislomituspalveluita. Asian ydin on siinä, että tällä hetkellä hoitoa saavat kärrätään kotoaan kunnan laitoksiin aina silloin, kun omaishoitaja pitää lakisääteisiä vapaitaan (3pv/kk). Valtuustoaloitteessani ehdotan, että kunta voisi maksaa palkkion jollekin omaishoitajan työhön soveltuvalle hoidettavan tutulle, sukulaiselle, naapurille tms., joka sitten voisi tulla "lomittamaan" omasihoitajaa tämän vapaapäivinä. Eli vanhusta ei tarvitsisi siirtää pois kotoaan, lomittava hoitaja olisi jo valmiiksi vanhukselle tuttu ja turvallinen ja kunnan terveysaseman vuodeosotoa ei enää kuormitettaisi sinne lomien ajaksi siirrettävillä vanhuksilla.

Kehtaan sanoa että tämä malli on mitä mainion, tosin tunnustaa täytyy etten ole sitä itse keksinyt. Juttelin taannoin asiasta sodankyläläisen valtuutetun Heidi Ala-Rieston kanssa. Heidi toimii Sodankylässä myös perusturvalautakunnan puheenjohtajana. Heisi kertoi heillä käynnissä olevista sosiaali- ja terveystoimen hankkeista, joista tämän mallin testaus oli yksi. Hanke sai hyvän vastaanoton, ja nyt vastaavanlainen "lomitusmalli" on osa Sodankylän kaupungin varsinaista toimintaa.

Aloitteeseeni sisältyi Sodankylästä "kopioidut" toimintaperiaatteet, ja nyt jään odottamaan asian pikaista toteutusta. Tarvetta lomituspalveluille todellakin on!

Yllätys

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Kuten sivuilla käyneet ovat huomanneet, pidin vaalien jälkeen taukoa blogini kirjoittamisessa. Ja kuten edellisessä blogissani totesin, en oikein vieläkään tiedä mitä vaalituloksesta pitäisi ajatella. Äänimääräni kasvoi, ja kiitokset äänestäjilleni siitä. Toisaalta putosin valtuustosta, mikä on tulkittavissa "demokraattisen" puhevaltani menetykseksi - toimivallan se ainakin vei.

Vaalien jälkeen todella monet ovat olleet minuun yhteydessä ja hämmästelleet vaalitulosta. Harmitteluja on tullut usealta taholta. Nyt pari viikkoa tulosta mietittyäni, tunnelmani ovat yhä hieman sekavat. Mielessä on pettymys, toisaalta hämmästys ja osaltaan ehkä helpotuskin.

Pettymyksen tunne johtuu pääosin siitä, että olen todella satsannut luottamustehtävieni hoitamiseen. Päätyöni tarkastuslautakunnassa on ollut haastavaa, antoisaa ja mukavaakin. Vaalien kannalta tarkastuslautakuntatyön varjopuoli lienee se, että tarkastuslautakunnan tehtävä on arvioida mennyttä aikaa ja jo tehtyjä toimia. Menneisyyden arvioiminen taas aiheuttaa sen, ettei lautakunnan tekemä työ näy juurikaan julkisuudessa.

Valtuustotyössä olen ollut erittäin aktiivinen pitäen puheita ja tehden aloitteita. Pääpaino valtuustotyössäkin toki on kokouksiin valmistautumisessa, neuvotteluissa, taustoituksissa ja oman valtuustoryhmän kantoihin vaikuttamisessa. Uskon panokseni näkyneen erityisesti kokouksiin valmistautumisessa ja valtuustoryhmän kantaan vaikuttamisessa. Myös tämän taustatyön ongelma on se, ettei työ juurikaan näy ryhmän ulkopuolelle.

Itse asiassa panostukseni taustatyöhön taisi parhaiten näkyä lähinnä viime eduskuntavaalien alla, jolloin enemmistö Keskustan luottamushenkilöistä (muut ehdolla olleet poislukien ;-) ) antoivat minulle julkisesti tukensa.

Kuten edellä mainitsin, myös hämmennystä on ilmassa. Putoamiseni muissa ihmisissä aiheuttamat sympatiareaktiot ovat olleet hämmentävä yllätys. Toisaalta tiesin monien pitävän toimintatavastani, mutta yli puoluerajojen ulottuva sympatia on ollut silti hämmentävää.

Luottamustoimiin liittyvästä vastuusta vapautuminen lienee syynä lievään helpotuksen tunteeseeni. Mielelläni olisin vastuunkantamista jatkanut, mutta "kansa antaa ja kansa ottaa". Helpotus voi johtua myös siitä, että välillä on hyvä tutkiskella mitä sitä oikein elämällään tekee. Olen käyttänyt pääosan vapaa-ajastani politiikkaan ja sen eri tehtäviin. Nyt tämä tilanne varmaankin muuttuu. Muutos tuntuu toki pettymyksenäkin, sillä vasta viime vuosina olen kokenut saavuttaneeni vaikuttamiseen tarvittavat tiedot ja taidot sekä oppineeni siihen tarvittavat keinot.

Tämän tekstin otsikko viittaa myös siihen, että olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten paljon näillä sivuillani on ollut kävijöitä vaalien jälkeen. Tilanne yllätti varsinkin siksi, koska vaalien jälkeen vedin henkeä, enkä kirjoitellut sivuille. Päätin tänään että päivittelen sivuja ainakin vuoden vaihteeseen. Jatkosta päätän sitten kävijämäärien ja sivuista saamieni kommenttien perusteella. Joten kommentoikaahan.

 

 

 

 

 

Palautetta

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Oman kokemukseni mukaan vihtiläiset eivät aivan vähästä ala ottamaan yhteyttä kunnanvaltuutettuhin. Kynnys on mielestäni turhan korkea siihen, että jonkin asian takia soitettaisiin tai meilattaisiin valtuutetuille. En haluaisi varsinaisesti marmattaa tästä, mutta hieman se kyllä harmittaa.

Asialle voisi tietysti helposti viitata kintaalla ja todeta kaiken olevan ilmeisen hyvin, kun kuntalaiset eivät "valita" tai vaadi muutoksia. Tiedän kuitenkin, että vihtiläisillä on paljonkin sanottavaa kunnastamme ja kuntamme toiminnasta. Tämä näkyy erityisesti siinä, että kun tuttuja ja hieman tuntemattomampiakin tapaa rennommissa merkeissä, kunnan asioista riittää puhuttavaa, mielipiteitä, ehdotuksia ja kannanottoja. Kuntaa ei toki johdeta yksittäisten yhteydenottojen perusteella, mutta mielestäni vuorovaikutus muodostaa kaiken hyvän päätöksenteon ytimen. Siksi toivoisinkin että vihtiläiset olisivat aktiivisimpia ottamaan yhteyttä päätöksentekijöihin, niin poliitikkoihin kun virkamiehiinkin.

Kontaktien määrä riippuu tietysti päätöksentekijöistäkin, sekä heidän käsittelemistään asioista. Silloin kun asialistalla pyörii esim. elinkeinopolitiikka, ei yhteydenottoja juurikaan tule. Mutta kun kyse on lähikouluista, lääkäripäivystyksestä tai henkilöstösäästöistä, yhteydenottoja tulee huomattavasti enemmän. Ero asioiden kiinnostavuuden välillä on ilmeinen. Eniten meitä kaikkia kiinnostavat asiat löytyvät läheltä omaa arkeamme. Tässä ei ole mitään pahaa, yllättävää saatikka ihmeellistä. Itse asiassa edellä mainittu kertoo juuri siitä mistä kunnallispolitiikassa on kysymys, ihan tavallista arjen asioista. Arjen helpottaminen ja kuntalaisten elämänlaadun parantaminen, vaikka pienilläkin käytännönasioilla, on juuri se seikka, jonka takia pidän kunnallispolitiikasta. Kunnallinen päätöksenteko on lähellä kuntalaisia - meitä kaikkia varten.

Tämän kirjoituksen otsikko viittaa sekä kuntalaisaktiivisuuteen että käytäntöön. Hiidenranta on minulle todella tuttua kulmakuntaa. Olen lukemattomat kerrat seisonut autojonossa harjulla, vältellyt vaaratilanteita ja kärkkynyt omaa kääntymis- tai ylitysvuoroani. Pari viikkoa sitten kävin Hiidenrannassa asuvan tuttavani luona, ja jutustelussa nousi esille myös risteyksen vaarallisuus. Selvittelin asiaa, ja muutaman mutkan kautta päädyin tekemään asiasta valtuustoaloitteen.

Positiivisen uutisoinnin myötä olen saanut risteyksen turvallisuuden parantamiseen liittyvästä aloitteestani lähes yhtä paljon hyvää palautetta, kuin pari vuotta sitten puolustaessani lähikouluja. Vaikka palaute onkin kunnallispolitiikassa turhan harvinaista, tästä asiasta saamani yhteydenottojen määrä on ollut todella mukava yllätys.