Rauhanturvaaminen merkittävä osa ulkopolitiikkaa

Torstai 8.12.2016 klo 15.54


Keskustan puolustusvaliokunnan kansanedustajat korostavat rauhanturvaamisen pitkäaikaista roolia osana Suomen ulko- ja tuvallisuuspolitiikkaa. Kansanedustajien mukaan rauhanturvaamisen historia on ulkopolitiikkamme kiistaton menestystarina.

Tänään tulee kuluneeksi tasan 60 vuotta siitä, kun presidentti Kekkonen tarkasti ensimmäiseen rauhanturvatehtävään lähtevän komppanian Kaartin kasarmin pihalla. Kaksi päivää myöhemmin matkasivat ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat YK:n UNEF-operaatioon Suezille.

– Noin 45 000 suomalaista miestä ja naista on palvellut yli 40 rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatiossa vakauttamassa kriisialueita.

– Suomalaiset rauhanturvaajat ovat pääosin yleisen asevelvollisuuden suorittaneita reserviläisiä, joiden siviilissä hankittua osaamista on voitu hyödyntää tehtävissä. Operaatioissa saadut kokemukset ovat hyödyttäneet myös kansallista puolustustamme muun muassa kansainvälisen yhteistoimintakyvyn kehittymisen ja johtajakoulutuksen kautta.

Konfliktit ovat muuttuneet ajan saatossa moniulotteisemmiksi ja haastavammiksi, mikä on muuttanut myös kriisinhallinnan tehtävänkuvaa. Suomalainen kriisinhallintaosaaminen on kehittynyt muutoksen mukana.

Kansanedustajat korostavat hyvän etukäteisvalmistautumisen ja tuen merkitystä kriisinhallinnan taustalla.

– Riittävä koulutus ja asianmukainen varustus ovat ehdoton edellytys. Myös kriisinhallinta-ajan jälkeisen tuen on oltava kunnossa. Tänä vuonna hallitus myönsi rauhanturvaajille kriisinhallinnan veteraanistatuksen. Lisäksi laki tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävissä on määrä astua voimaan ensi vuonna. Se yhtenäistää kaikkien kriisinhallintaan osallistuvien turvan huomioiden kriisinhallintatehtävien erityisolosuhteet korvausharkinnassa. Monta epäkohtaa korjaantuu, mutta kehitettävää jää toki edelleen.

Kansanedustajat muistuttavat, että kriisinhallinnassa on pyrittävä kokonaisvaltaisuuteen. Rauhanturvaaminen on tarvittaessa osa palettia toimintaympäristön vakauttamiseksi, mutta rauhan ja pysyvän kehityksen aikaan saamiseksi tarvitaan ennen kaikkea diplomatiaa ja rauhanvälitystä sekä kehitysyhteistyön keinoja.

– Paikallisen siviiliyhteiskunnan rooli konfliktien ratkaisussa on sivuuttamaton. Aseita saatetaan tarvita turvaamaan vakautta, mutta rauhaa niillä ei saavuteta.

Avainsanat: rauhanturvaaminen, kriisinhallinta


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini