Mitä itsenäisyys minulle merkitsee

Itsenäisyyspäivän puhe 6.12.2019 Vihdin kirkossa

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, kotirintamalla toimineet, herrat everstit, naiset ja herrat

Valmistautuessani tähän juhlapäivään, kirjoittaessani tätä puhetta, sain vastata viisivuotiaan poikani kysymykseen, mitä se itsenäisyys on? Kysymys on ajankohtainen – tämä sama kysymys esitetään medioissa aina itsenäisyyspäivänä, niin kaduilla kulkeville kuin linnassa juhliville.

Yleensä vastaajat ymmärtävät aloittaa kiitollisuuden osoituksella maamme itsenäisyyden varmistaneille  ja sitä vaalineille sukupolville. Kiitos. Tämän jälkeen vastaus siitä, mitä itsenäisyys on, vaihtelee paljon vastaajan mukaan. Vastausten erilaisuus itse asiassa on yksi itsenäisyyden määrittely – nyt vapaassa Suomessa me voimme kokea itsenäisyyden omalla tavallamme. Itsenäisen Suomen kansalaisilla ei ole olemassa muottia tai pakkoa, vaan myös itsenäisen ajattelun ja kokemisen vapaus.

Itsenäisyyspäivänä on hyvä muistuttaa meitä kaikkia sodan uhrauksista ja veteraanien perinnöstä – ehyen, itsenäisen Suomen perinnöstä, jossa saamme päättää itse omista asioistamme niin kansalaisina kuin kansakuntana. Itsenäisyyden merkitystä vahvistavat sota-ajan kokemukset, rauhan solmiminen ja jälleenrakennuksen aika. Suomen kehittyminen pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi samaan aikaan, kun hyvin lähellä rajojemme ulkopuolella oli nähtävissä se vaihtoehto mikä olisi ollut hävityn sodan seuraus.

Meidän kaikkien tulee olla kiitollisia ja antaa arvoa sotiemme veteraaneille ja kotirintamalle. Suomi taisteli, jopa mahdottomalta tuntuvaa vihollista vastaan, kärsi suuria tappioita, joista raskaimpia muistetaan tänään sankarihautausmailla ja puheissa ympäri Suomea.

Sota kosketti kaikkia suomalaisia perheitä ja sukuja, moni menetti läheisiään, sadat tuhannet menettivät kotinsa. Minunkin isovanhempani olivat jo muuttaneet ennen sotaa Vihdistä Helsinkiin ja valmistautuneet erilaiseen elämään. Isoisäni palasi ehjänä sodasta. Hänen isoveljensä ei palannut, vaan lepää tuolla Vihdin sankarihautausmaalla valkean ristin alla. Sodan jälkeen isovanhempani muuttivat takaisin Vihtiin ja ottivat vastuun tilasta, jota minä nyt vuorostani perheeni kanssa viljelen.

Kun kertaamme historiaa nuorille ja tuleville sukupolville meidän on samalla hyvä muistuttaa, että yhä tänäkin päivänä meistä kukin voi puolustaa omaa kotia ja isänmaata omalta paikallamme yhteiskunnassa, tekemällä kukin resurssiemme mukaan työtä ehyen yhteiskunnan eteen vaikkapa kouluissa, työpaikoilla tai vapaaehtoistoiminnassa ja kantamalla osavastuuta itsemme lisäksi myös muista, kykyjemme mukaan.

Elämä Suomessa on nyt vauraampaa kuin aikaisemmin. Mutta jokainen sukupolvi joutuu kohtaamaan elämässään omat haasteensa. Näinä aikoina eteen voi tulla esimerkiksi uhkaa työttömyydestä, syrjäytymisestä, köyhyydestä, epäoikeudenmukaisuudesta, tai vaikkapa ilmastonmuutoksen tuomista muutoksista. Viime aikoinakin uutisissa on ollut paljon talouden epävarmuutta, vaikeita päätöksiä ja pessimismiä.

Yhteistä sota-ajalle ja tälle hetkelle on se, ettei tuleen saa jäädä makaamaan. Meidän on joskus tehtävä kipeitä valintoja ja ikäviäkin päätöksiä – ja mentävä eteenpäin. Määrätietoisin askelin voimme rakentaa maastamme yhä parempaa ja parempaa.

Vihdin kunta, seurakunta, lukuisat järjestöt ja yhteistyökumppanit ovat tehneet parhaansa, jotta nuoremmille sukupolville välittyy veteraanien perintö meidän kaikkien Suomesta. Periytyy viesti eheydestä sekä siitä, että ylitsepääsemättömältäkin näyttävät vaikeudet ovat voitettavissa – oikealla asenteella, sisulla ja sitkeydellä. Tuon asenteen, sisun ja sitkeyden, ansiosta elämme itsenäisessä ja hyvinvoivassa Vihdissä, josta olemme ikuisessa kunniavelassa teille veteraaneille ja sodankäyneille sukupolville.

Vihdin kunnan ja kaikkien kuntalaistenkin puolesta voin luvata, että me teemme parhaamme tuon kunniavelan maksamiseksi ja veteraanien perinnön vaalimiseksi. Me teemme osamme, että kaikki suomalaiset muistavat, että jokainen päivä itsenäisessä Suomessa on arvokas.

Hyvää itsenäisyyspäivää