Yhteystietoni

Paljasjalkainen Vihtiläinen

Synnyin 21. huhtikuuta 1975 kolmanneksi lapseksi vanhempieni Pekan ja Maritan perheeseen. Juureni ovat vahvasti Vihdissä, jossa olen kasvanut, käynyt kouluni ja asunut koko ikäni opiskeluaikojen rinnakkaisosoitteidenkin aikana. Aloitin kouluni Oinasjoen ala-asteella, josta jatkoin Vihdin kirkonkylälle yläasteelle. Ylioppilaaksi kirjoitin 1994 Vihdin yhteiskoulun lukiosta.

Armeijan harmaissa

Armeijaan menin Karjalan Prikaatiin Vekaranjärvelle. Vekaran lisäksi palvelin Haminassa, Reserviupseerikoulun kurssilla numero 206. Olen pyrkinyt ylläpitämään armeijassa opittuja taitoja osallistumalla niin Vihdin Reservinupseerien toimintaan kuin kertausharjoituksiin aina, kun se suinkin on ollut mahdollista. Tällä hetkellä sotilasarvoni on luutnantti, ja tehtäväni pataljoonan tiedustelu-upseeri.

Luottamustoimien, opintojen ja työn yhteensovittamista

Armeijan aikana olin myös ensimmäistä kertaa ehdolla yleisissä vaaleissa. Tulin valituksi Vihdin kirkkovaltuustoon. Samalla olin historian nuorin Vihdin kirkkovaltuustoon valittu. Tuolloin alkoi 12 vuoden jaksoni Vihdin seurakunnan luottamushenkilönä - vuoden 2006 seurakuntavaaleissa en ollut ehdolla. Armeijan jälkeen aloitin työt espoolaisessa palkintojen maahantuontiin erikoistuneessa yrityksessä. Työskentely pienessä perheyrityksessä opetti paljon, työnkuvaani kun kuului kaikki mahdollinen siivouksesta myyntityöhön.

Vuonna 1996 vuorossa olivat ensimmäiset kunnallisvaalini. Vaaleissa tulin valituksi Vihdin kunnanvaltuustoon, sinnekin historian nuorimpana. Samaisen valtuustokauden aikana toimin myös Vihdin nuorisolautakunnan puheenjohtajana.

Vuonna 1998 aloitin opinnot Helsingin yliopiston maatalous- metsätieteellisessä tiedekunnassa. Vastoin yleistä olettamusta en opiskele maatalouspolitiikkaa, vaan hain opiskelemaan metsäekonomian ja markkinoinnin valintakiintiöstä. Valintakokeen selvittämisen jälkeen olen ollut metsäylioppilas, pääaineena ympäristöekonomia. Opiskelujen alkuvaihe oli erittäin intensiivistä ja opintoviikkoja tuntui tulevan kuin itsestään, joten aktivoiduin entisestäänkin varsinaisten opintojen ulkopuolisissa asioissa. Poliittisen toiminnan ohella toimin opiskelijajärjestömme Puukaupallisen kerhon hallituksessa 1998-2000. Ollessani Puukaupallisen kerhon hallituksen puheenjohtaja vuonna 2000 edustin alani opiskelijoita myös Liikemetsänhoitajien hallituksessa. Saman vuoden syksyllä vastasin myöntävästi ystäväni "avunpyyntöön" ja otin vastaan lyhyen pestin Keskustan Opiskelijaliiton apulaispääsihteerinä.

Vuoden 2000 kunnallisvaaleissa en ollut ehdolla, koska minun oli tarkoitus lähteä puoleksi vuodeksi/vuodeksi opiskelijavaihtoon Malesiaan. Vaalit jäivät väliin, vaikka lopulta, monien yhteensattumien summana, en vaihtoon lähtenytkään. Aika ei kuitenkaan käynyt pitkäksi, sillä minut oli valittu Etelä-Hämeen, Uudenmaan ja Pirkanmaan Maaseutunuorten edustajaksi MTK:n Maaseutunuorten valiokuntaan. Toiminta nuorten valiokunnassa tuntui heti mielekkäältä. Haastavin oli vuosi 2001, jolloin toimin valiokunnan puheenjohtajana, ja edustin Suomen yli 18 000 maaseutunuorta eri toimielimissä. Kesäksi 2002 hain kesätyöpaikkaa työkokemuksen ja kotitilan ulkopuolisten tulojen kartuttamiseksi. Minut valittiin toimitusharjoittelijaksi Kone-Viesti -lehteen. Jo ennen lehtipestin päättymistä vastasin jälleen myöntävästi ystäväni pyyntöön ja pyrin Keskustan Opiskelijaliiton pääsihteeriksi.

Jokainen ääni ratkaisee

Valinta pääsihteeriksi avasi minulle ensimmäistä kertaa mahdollisuuden nähdä puoluetoimistolta käsin myös sen kuinka Keskustapuolue valmistautuu ja toimii eduskuntavaaleissa (2003).

Vaikka vaalit olivat menestys sekä puolueelle, että sen sisarjärjestöille, kolmannella vaalirintamallani tuli sitäkin suurempi pettymys, isäni joukkoineen oli hävinnyt kansanedustajan paikan 38 äänellä. Tukijoukoissa pettymys oli valtava, ja vaikka ehdokasta harmitti varmasti eniten, osasi isäni suhtautua asiaan tyynesti. Tuolla pettymyksen hetkellä hänen lausumansa toteamus "näin demokratia toimii, jokainen ääni on ratkaiseva", jää varmasti mieleeni koko loppuiäkseni.

Olen poliitikkokodissa kasvaneena oppinut paljon käytännön vaikuttamisesta, mutta vielä enemmän olen oppinut demokratiasta. Meillä jokaisella on yksi ääni, jokainen ääni on yhtä arvokas ja ratkaiseva.

Työtä ja luottamusta 

Vaikka pääsihteerinä työskentely oli antoisaa, en epäröinyt vastata myöntävästi, kun pitkäaikainen yhteistyökumppanini ja ystäväni Antti Kaikkonen kysyi minua eduskunta-avustajakseen. Aloitin työni kesäkuussa 2003 erittäin erikoisessa poliittisessa tilanteessa heti pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroa seuranneena päivänä. Syksyllä 2003 minua myös pyydettiin asettumaan ehdolle MTK:n Maaseutunuorten valitessa edustajaansa MTK:n Keskusliiton johtokuntaan. Ollessani Maaseutunuorten valiokunnassa tutustuin nuorten aktiiveihin eri puolilta Suomea. Kun ehdolle asettumistani niin monet minulta toivoivat, päätin lähteä kilpaan mukaan, vaikkei voittajaksi selviytyminen näyttänytkään todennäköiseltä. Voittoni syysparlamentin tiukoissa äänestyksissä oli monille yllätys, sillä pienemmän eteläisen tukialueen edustajan ei oletettu pärjäävän jäsenmääräpohjaisessa äänestysmallissa.

Johtokunnanjäsenyyteni poiki myös monia muita jäsenyyksiä ja "juoksuja". Toimin koko kauteni ajan mm. johtokunnan edustajana MTK:n luomu- ja Maaseutunuorten valiokunnissa. Johtokunta toimii myös Viestilehdet Oy:n hallituksena. Viestilehdet julkaisevat mm. Maaseudun tulevaisuus -lehteä ja entistä työnantajaani Kone-Viesti -lehteä. Nämä jäsenyydet toivat mukanaan paljon matkapäiviä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

MTK:n johtokunnan jäsenyyden alkuperehtymisen mukanaan tuomat kiireet aiheuttivat sen, että kesällä 2004 lopetin avustajantyöni. Tuolloin oletin, etten ottaisi vastaan mitään työtä ennen kuin kauteni MTK:ssa loppuisi. Olin pahasti väärässä, sillä alkukiireiden jälkeen MTK-työt rauhoittuivat. Olin jo ehtinyt miettiä avustajatöihin palaamista, kun kesällä 2005 kansanedustaja Mika Lintilä haki puolipäiväistä eduskunta-avustajaa. Tunsin Mikan jo entuudestaan, joten olin erittäin tyytyväinen siitä, että Mika oli valmis palkkaamaan minut viiden minuutin puhelinhaastattelun jälkeen.

30+ -ryhmä tulevaisuutta tekemässä

Keväällä 2006 olin mukana kirjoittamassa kirjaa Suomen tulevaisuuden haasteista (Vahvan keskustan tie, Maahenki Oy, 2006). Laajassa kirjoittajaporukassa olivat mukana mm. Paula Lehtomäki, Antti Kaikkonen ja Pertti Salovaara. Kirja sai laajasti julkisuutta, herätti keskustelua ja poiki niin kiitosta kuin arvosteluakin. Kiitoksia tuli tulevaisuuteen suuntautuvasta poliittisesta pohdinnasta, uusien ratkaisujen etsimisestä koskien niin Keskustaa kuin koko yhteiskuntaamme. Kirja arvostelijat taisivat pelästyä poliittista aktiivisuuttamme, ja yrittivät leimata meitä niin yltiöliberaaleiksi kuin äärikonservatiiveiksikin. Emme pelästyneet leimausyrityksistä, vaan jatkoimme pohdintojamme syksyllä. Tammikuussa päätimme jälleen saattaa ajatuksemme kirjalliseen muotoon, tuloksena oli "vapautta ja vakautta -ohjelma", joka oli esityksemme tulevan hallituksen ohjelmaksi.

Uusia haasteita

Syksyllä 2006 pohdiskelin miten voisin hyödyntää kauteni aikana kertynyttä verkostoa ja tietotaitoa. Samoihin aikoihin Keskustan eduskuntaryhmässä oli mietitty, että eduskuntaryhmän kansliaa pitäisi vahvistaa palkkaamalla maaseutu-, metsä- ja maatalousasioihin keskittyvä työntekijä. Kun minulta tiedusteltiin kiinnostusta aloittaa työskentely eduskuntaryhmälle, ei positiivisen päätöksen tekeminen ollut todellakaan vaikeata, enkä ole päätöstäni katunut. Työni pääpaino on toimia Keskustan eduskuntaryhmän Maatalouspoliittisten valiokuntaryhmien sihteerinä. Mapo:n jäseninä ovat Keskustan edustajat mm. eduskunnan maa- ja metsätalous-, ympäristö-, talous- ja valtionvarainvaliokunnista. Lisäksi ryhmään kuuluvat maa- ja metsätalousministeri valtiosihteereineen sekä Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Ryhmän kokoonpano kattaa koko maaseutupolitiikan kentän, sekä kertoo maaseudun merkityksestä Keskustalle. Vaikka työskentely eduskuntaryhmälle toi mukanaan paljon uutta, toi se myös paluuta "vanhaan".

Kevään 2007 suuri ponnistus

Syksyn mittaan myös keskustelut tulevista eduskuntavaaleista kiihtyivät. Keskustelut ystävien tuttavien ja tukijoiden kanssa johtivat siihen, että päätimme tehdä perheessä sukupolvenvaihdoksen ehdokkuuden suhteen, nyt oli minun vuoroni pyrkiä Arkadianmäelle. Monia vaaleja sivusta seuranneena ja vaalityössä mukana olleena oletin tietäväni mitä oli tulossa. Siinä kuitenkin erehdyin, koska en todellakaan osannut ennakolta uskoa, miten äärimmäisen rassaava maraton ehdokkuus on. Onnekseni sain runsaasti apua ja kannustusta ystäviltä ja muilta tukijoilta, ilman heitä pyyhe olisi "lentänyt kehään" varmasti talven edetessä. Tuloksena oli kolmas varasija keskustan listalla, vain 12 ääntä toisesta varasijasta. Matti Vanhasen siirryttyä politiikasta uusien haasteiden pariin, olen tällä hetkellä toisella varasijalla. En toivo edustajiemme joukkopakoa eduskunnasta, joten varapaikalta tuskin ehdin tällä kaudella nousta eduskuntaan.

Vaalien jälkeen jatkoin vanhoissa toimissani eduskunnassa. Kevät toi toki jotain uuttakin, sillä eduskunnassa pääsin Mapo:n osalta kommentoimaan hallitusohjelma-neuvotteluita. Hallitusohjelmasta tuli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä, itse asiassa todella monet 30+ -ryhmän teeseistä löytyvät nykyisestä ohjelmasta. Hallitukselle ja etenkin Keskustalle on annettava kiitosta siitä, että huolimatta vuonna 2008 alkaneesta talouden taantumasta, suurin osa hyvän ohjelman kirjauksista on pystytty Vanhasen ja nyttemmin Kiviniemen johdolla toteuttamaan.

Äänimäärä kasvoi, paikka meni

Syksyllä 2008 olin jälleen ehdolla kunnallisvaaleissa. Vaaleissa Vihdin kunnallispoliittinen kenttä muuttui huomattavasti poliittisen vasemmiston rökäletappion ja uusien ryhmien valtuustoon nousun myötä. Vaaleissa valtuustoon pinnistivät niin edellisen kauden aikana Kokoomuksen ryhmästä irtautuneet Vipulaiset kuin perussuomalaistenkin kaksi edustajaa. Perheemme kohdalla tulos oli dramaattinen, sekä minä että myös 32 vuotta valtuustossa istunut isäni menetimme paikkamme. Oma äänimääräni kasvoi 14 äänellä. Mutta Keskustan paikan menetys sekä äänioikeutettujen määrän ja äänestysaktiivisuuden nousu nostivat rimaa niin paljon, ettei äänimääräni riittänyt mandaattini uusimiseen. Työteliään ja aktiivisen kauden jälkeinen putoaminen oli kova pettymys, jota oman äänimäärän kasvu tosin hieman lievensi.

Kunnallisvaaleissa Vihti oli yksi kolmesta kokeilukunnasta, joissa ääni oli mahdollista antaa myös sähköisesti. Kokeilu toi Vihdille vaalien aikaan paljon julkisuutta, ja vajaan 300 sähköäänen rekisteröitymisessä ilmenneet ongelmat kasvattivat julkisuutta entisestään. Valitusprosessien tuloksena Vihdissä, Karkkilassa ja Kauniaisissa kunnallisvaalit määrättiin uusittavaksi.

Vihdin 2009 vaalit valtakunnallisen huomion keskipisteessä

Korkeimman hallinto-oikeuden huhtikuussa 2009 antama päätös kuntavaalien uusimisesta nousi valtakunnalliseksi uutiseksi. Kuntamme päätyminen uutisiin on harvinaista, emmekä tuolloin osanneet arvata millaista julkisuus-ilotulitusta itse vaalikampanjointi toisi tullessaan. Osasyy eduskuntapuolueiden puheenjohtajien, ministereiden, kansanedustajien ja muiden silmäätekevien ryntäämiselle vihtiläisiin vaalitapahtumiin löytynee edeltäneeltä kesäkuulta. Silloin pidetyt euro-vaalit jättivät useimmille puolueille petrattavaa. Tätä kautta vaalimme saivat varmasti lisäpontta jokaisessa leirissä. Vihdissä lisävärinää kampanjointiin toi kolmen suurimman ennakoitu tasaväkisyys sekä pienempien ryhmien edellisissä vaaleissa vahvistunut asema. Kesälomien jälkeen toden teolla käynnistyneet kampanjat paisuivat varmasti massiivisimmiksi kuntamme historiassa. Paikallisten ehdokkaiden lisäksi turuille ja toreille vihtiläisiä tapaamaan tulikin valtakuntamme koko poliittinen kerma. Massiivisesta ja kattavasta kampanjoinnista huolimatta äänestysprosentti jäi luvattoman alhaiseksi (41,7%).

Näin alhainen äänestysaktiivisuus oli minulle yllätys, vaikka tiesinkin, ettei osa kuntalaisista uusinnasta perustanutkaan. Syitä passiivisuuteen on monia, varmaa on vain se, että kaikkien puolueiden pitää etsiä keinoja aktiivisuuden herättelemiseksi. Äänestysinnon nostaminen on tulevaisuuden haaste, mutta näissäkin vaaleissa valinnat tekivät ne ketkä äänestivät. 

Keskustan vaalitulos oli hyvä. Saimme takaisin edellisissä vaaleissa menettämämme paikan, valtuutettujen määrä nousi yhteentoista. Valituiksi tulivat kaikki edellisissäkin vaaleissa läpimenneet, joten meiltä ei yksikään "istuva" valtuutettu pudonnut uusinnassa. Oma tulokseni 111 ääntä oli erinomainen, sijoitus Keskustan listalla nousi kahdeksalla pykälällä neljänneksi. Työni valtuutettuna sai siis jatkoa.

Uuden valtuustoryhmän järjestäytyessä minut valittiin Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajaksi. Tiukan talouden, kasvavien palveluhaasteiden ja muuttuneiden voimasuhteiden vuoksi tehtävä on erittäin haastava. Talouden tasapainottamistyössä puheenjohtajan ja koko valtuustoryhmän tehtävää vaikeuttaa perinteisen Keskusta- Kokoomus -yhteistyörintaman enemmistön kaventuminen valtuustossa. Vääntäminen on ollut erityisen kovaa kuntatalouden, kuntastrategian, palveluverkkosuunnitelman sekä kaavoituksen ja maankäyttöasioiden ympärillä. Ryhmän puheenjohtajaksi siirtyminen kasvatti sekä valtaa että vastuuta. Ryhmän ”äänellä puhuminen” on tuonut paljon mahdollisuuksia, mutta myös rajoitteita. Ryhmän yhtenäisyyden vahvistamiseksi olen pitkälti pidättäytynyt ”yksityistä kannanotoista”. Tämän linjavalinnan vaikutus tulevaan omaan vaalimenestykseeni jää nähtäväksi, mutta ainakin ryhmän yhtenäisyyden kannalta se on osoittautunut oikeaksi menettelytavaksi. Kannatan kunnallispolitiikassakin linjaa, joka johtaa haluttuihin päämääriin, vaikka siitä ei näyttäviä otsikoita syntyisikään. 

Myrskyä ja menestystä

Alkuvuodesta 2010 mietin ankarasti miten suhtaudun pyyntöön asettua ehdolle MTK- Uudenmaan puheenjohtajaksi. Vaikka tehtävä kiinnosti kovasti, ja tiesin, että pystyisin sen hyvin hoitamaan, tilanne oli kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Mahdollisen edellisen puheenjohtajan, johtokunnan, toimistonväen ja MTK:n kentän suhtautuminen askarrutti. Pitkään mietin myös vanhojen perinteiden merkitystä sekä sitä pystymmekö yhdistämään hajanaiset rivit. Monien keskusteluiden jälkeen lupasin asettua ehdolle, vastuunpakoilu kun ei ole koskaan kuulunut toimintatapoihini.

Puheenjohtajan vaihdos aiheutti myrskyn, mutta sain välittömästi myös paljon kannustavia viestejä. Sidosryhmät niin järjestön sisällä kuin ulkonakin olivat minulle valmiiksi tuttuja, ja erittäin positiivinen palaute helpotti jaksamista kevään käänteissä. Perättömät väitteet vaihdoksen olemisesta vain vaalikikka satuttivat, mutta siitä huolimatta en keskittynyt taistelemaan näitä huhumyllyjä vastaan. Olin ja olen varma asiastani ja siksi keskityin osoittamaan työlläni sen miksi olin valmis tehtävään.

Vaikka vuosi on ollut raskas, matkan varrella tulleet onnistumiset ovat auttaneet jaksamaan. Pääosin toiminta on jatkanut totutuilla urillaan, joten kauhukuvat ”Viljasen valinnan” mukanaan tuomasta hävityksestä ovat osoittautuneet turhiksi. Yhteistyö liitossa on sujunut hyvin, ja tavoitteeni mm. johtokunnan aktiivisemmasta mukaan ottamisesta esimerkiksi keskusliiton valintojen valmisteluun ovat toteutuneet. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että hyvän ehdokkaan ja kovan työn myötä vaivamme palkittiin keskusliiton sisäisissä valinnoissa. Uusimaa sai liittona keskusliiton johtokuntaan edustajansa liki 20 vuoden tauon jälkeen. Markus Eerolan valinta toiseksi varapuheenjohtajaksi tarkoittaa myös sitä, että Markus on vuoden alusta myös johtoryhmän jäsen sekä tukineuvottelija.

Monia muitakin positiivisia signaaleja on vuoteen mahtunut, mutta toki myös pettymyksiä. Omalta kohdaltani suurin pettymys liittyy kevään kuohuntojen tyynnyttelemisen, keskusliiton asioiden ja valintojen valmistelun ajankäytölliseen sitovuuteen. Edellä mainittuihin kului paljon sitä aikaa, jonka olin suunnitellut käyttäväni kentän aktivoimiseen ja liiton toimintojen kehittämiseen yhdessä johtokunnan ja toimiston kanssa. Sisimmän kaiherruksesta huolimatta valinta näiden kahden asiakokonaisuuden välillä oli helppo. Ensin mainittuja kun pystyi hoitamaan vain liiton puheenjohtaja, niiden hoitaminen on tehtävä ja velvollisuus.  

Vuosi 2010 toi muutoksia myös työrintamalla. Avustin keväästä 2009 maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajaa Jari Leppää. Lisääntyneiden luottamustoimien ja kotitilan töiden vuoksi lopetin avustajan työt keväällä 2010. Eduskuntatyöni kuitenkin jatkuu osa-aikaisena maatalouspoliittisena sihteerinä Keskustan eduskuntaryhmän kansliassa.