Yhteystietoni

Paljasjalkainen Vihtiläinen

Synnyin 21. huhtikuuta 1975 kolmanneksi lapseksi vanhempieni Pekan ja Maritan perheeseen. Juureni ovat vahvasti Vihdissä, jossa olen kasvanut, käynyt kouluni ja asunut koko ikäni. Aloitin kouluni Oinasjoen ala-asteella, josta jatkoin Vihdin kirkonkylälle yläasteelle. Ylioppilaaksi kirjoitin 1994 Vihdin yhteiskoulun lukiosta.

Armeijan harmaissa

Armeijaan menin Karjalan Prikaatiin Vekaranjärvelle. Vekaran lisäksi palvelin Haminassa, Reserviupseerikoulun kurssilla numero 206. Olen pyrkinyt ylläpitämään armeijassa opittuja taitoja osallistumalla niin Vihdin Reservinupseerien toimintaan kuin kertausharjoituksiin aina, kun se suinkin on ollut mahdollista. Tällä hetkellä sotilasarvoni on luutnantti, ja tehtäväni pataljoonan tiedustelu-upseeri.

Luottamustoimien, opintojen ja työn yhteensovittamista

Armeijan aikana olin myös ensimmäistä kertaa ehdolla yleisissä vaaleissa. Tulin valituksi Vihdin kirkkovaltuustoon. Samalla olin historian nuorin Vihdin kirkkovaltuustoon valittu. Tuolloin alkoi 12 vuoden jaksoni Vihdin seurakunnan luottamushenkilönä - vuoden 2006 seurakuntavaaleissa en ollut ehdolla. Armeijan jälkeen aloitin työt espoolaisessa palkintojen maahantuontiin erikoistuneessa yrityksessä. Työskentely pienessä perheyrityksessä opetti paljon, työnkuvaani kun kuului kaikki mahdollinen siivouksesta myyntityöhön.

Vuonna 1996 vuorossa olivat ensimmäiset kunnallisvaalini. Vaaleissa tulin valituksi Vihdin kunnanvaltuustoon, sinnekin historian nuorimpana. Samaisen valtuustokauden aikana toimin myös Vihdin nuorisolautakunnan puheenjohtajana.

Vuonna 1998 aloitin opinnot Helsingin yliopiston maatalous- metsätieteellisessä tiedekunnassa. Vastoin yleistä olettamusta en opiskele maatalouspolitiikkaa, vaan hain opiskelemaan metsäekonomian ja markkinoinnin valintakiintiöstä. Valintakokeen selvittämisen jälkeen olen ollut metsäylioppilas, pääaineena ympäristöekonomia.

Opiskelujen alkuvaihe oli erittäin intensiivistä ja opintoviikkoja tuntui tulevan kuin itsestään, joten aktivoiduin entisestäänkin varsinaisten opintojen ulkopuolisissa asioissa. Poliittisen toiminnan ohella toimin opiskelijajärjestömme Puukaupallisen kerhon hallituksessa 1998-2000. Ollessani Puukaupallisen kerhon hallituksen puheenjohtaja vuonna 2000 edustin alani opiskelijoita myös Liikemetsänhoitajien hallituksessa. Saman vuoden syksyllä vastasin myöntävästi ystäväni "avunpyyntöön" ja otin vastaan lyhyen pestin Keskustan Opiskelijaliiton apulaispääsihteerinä.

Vuoden 2000 kunnallisvaaleissa en ollut ehdolla, koska minun oli tarkoitus lähteä puoleksi vuodeksi/vuodeksi opiskelijavaihtoon Malesiaan. Vaalit jäivät väliin, vaikka lopulta, monien yhteensattumien summana, en vaihtoon lähtenytkään. Aika ei kuitenkaan käynyt pitkäksi, sillä minut oli valittu Etelä-Hämeen, Uudenmaan ja Pirkanmaan Maaseutunuorten edustajaksi MTK:n Maaseutunuorten valiokuntaan. Toiminta nuorten valiokunnassa tuntui heti mielekkäältä. Haastavin oli vuosi 2001, jolloin toimin valiokunnan puheenjohtajana, ja edustin Suomen yli 18 000 maaseutunuorta eri elimissä. Kesäksi 2002 hain kesätyöpaikkaa työkokemuksen ja kotitilan ulkopuolisten tulojen kartuttamiseksi. Minut valittiin toimitusharjoittelijaksi Kone-Viesti -lehteen. Jo ennen lehtipestin päättymistä vastasin jälleen myöntävästi ystäväni pyyntöön ja pyrin Keskustan Opiskelijaliiton pääsihteeriksi.

Jokainen ääni ratkaisee

Valinta pääsihteeriksi avasi minulle ensimmäistä kertaa mahdollisuuden nähdä puoluetoimistolta käsin, myös sen kuinka Keskustapuolue valmistautuu ja toimii eduskuntavaaleissa (2003).

Vaikka vaalit olivat menestys sekä puolueelle, että sen sisarjärjestöille, kolmannella vaalirintamallani tuli sitäkin suurempi pettymys, isäni joukkoineen oli hävinnyt kansanedustajan paikan 38 äänellä. Tukijoukoissa pettymys oli valtava, ja vaikka ehdokasta harmitti varmasti eniten, osasi isäni suhtautua asiaan tyynesti. Tuolla pettymyksen hetkellä hänen lausumansa toteamus "näin demokratia toimii, jokainen ääni on ratkaiseva", jää varmasti mieleeni koko loppuiäkseni.

Olen poliitikkokodissa kasvaneena oppinut paljon käytännön politiikasta, mutta vielä enemmän olen oppinut demokratiasta. Meillä jokaisella on yksi ääni, jokainen ääni on yhtä arvokas ja ratkaiseva.

Työtä ja luottamusta 

Vaikka pääsihteerinä työskentely oli antoisaa, en epäröinyt vastata myöntävästi, kun pitkäaikainen yhteistyökumppanini ja ystäväni Antti Kaikkonen kysyi minua eduskunta-avustajakseen. Aloitin työni kesäkuussa 2003 erittäin erikoisessa poliittisessa tilanteessa heti pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroa seuranneena päivänä. Syksyllä 2003 minua myös pyydettiin asettumaan ehdolle MTK:n Maaseutunuorten valitessa edustajaansa MTK:n Keskusliiton johtokuntaan. Ollessani Maaseutunuorten valiokunnassa tutustuin nuorten aktiiveihin eri puolilta Suomea. Kun ehdolle asettumistani niin monet minulta toivoivat, päätin lähteä kilpaan mukaan, vaikkei voittajaksi selviytyminen näyttänytkään todennäköiseltä. Voittoni syysparlamentin tiukoissa äänestyksissä oli monille yllätys, sillä pienemmän eteläisen tukialueen edustajan ei oletettu pärjäävän jäsenmääräpohjaisessa äänestysmallissa.

Johtokunnanjäsenyyteni poiki myös monia muita jäsenyyksiä ja "juoksuja". Toimin koko kauteni ajan mm. johtokunnan edustajana MTK:n luomu-, ja Maaseutunuorten valiokunnissa. Johtokunta toimii myös Viestilehdet Oy:n hallituksena. Viestilehdet julkaisevat mm. Maaseudun tulevaisuus -lehteä ja entistä työnantajaani Kone-Viesti -lehteä. Nämä jäsenyydet toivat mukanaan paljon matkapäiviä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

MTK:n johtokunnan jäsenyyden alkuperehtymisen mukanaan tuomat kiireet aiheuttivat sen, että kesällä 2004 lopetin avustajantyöni. Tuolloin oletin, etten ottaisi vastaan mitään työtä ennen kuin kauteni MTK:ssa loppuisi. Olin pahasti väärässä, sillä alkukiireiden jälkeen MTK-työt rauhoittuivat. Olin jo ehtinyt miettiä avustajatöihin palaamista, kun kesällä 2005 kansanedustaja Mika Lintilä haki puolipäiväistä eduskunta-avustajaa. Tunsin Mikan jo entuudestaan, joten olin erittäin tyytyväinen siitä, että Mika oli valmis palkkaamaan minut viiden minuutin puhelinhaastattelun jälkeen.

30+ -ryhmä tulevaisuutta tekemässä

Keväällä 2006 olin mukana kirjoittamassa kirjaa Suomen tulevaisuuden haasteista (Vahvan keskustan tie, Maahenki Oy, 2006). Laajassa kirjoittajaporukassa oli mukana mm. Paula Lehtomäki, Antti Kaikkonen ja Pertti Salovaara. Kirja sai laajasti julkisuutta, herätti keskustelua ja poiki niin kiitosta kuin arvosteluakin. Kiitoksia tuli tulevaisuuteen suuntautuvasta poliittisesta pohdinnasta, uusien ratkaisujen etsimisestä koskien niin Keskustaa kuin koko yhteiskuntaamme. Kirja arvostelijat taisivat pelästyä poliittista aktiivisuuttamme, ja yrittivät leimata meitä niin yltiöliberaaleiksi kuin äärikonservatiiveiksikin. Emme pelästyneet leimausyrityksistä, vaan jatkoimme pohdintojamme syksyllä. Tammikuussa päätimme jälleen saattaa ajatuksemme kirjalliseen muotoon, tuloksena oli "vapautta ja vakautta -ohjelma", joka oli esityksemme tulevan hallituksen ohjelmaksi.

Uusia haasteita

Syksyllä 2006 mietin miten voisin hyödyntää kauteni aikana kertynyttä verkostoa ja tietotaitoa. Samoihin aikoihin Keskustan eduskuntaryhmässä oli mietitty, että eduskuntaryhmän kansliaa pitäisi vahvistaa palkkaamalla maaseutu-, metsä- ja maatalousasioihin keskittyvä työntekijä. Kun minulta tiedusteltiin kiinnostusta aloittaa työskentely eduskuntaryhmälle, ei positiivisen päätöksen tekeminen ollut todellakaan vaikeata, enkä ole päätöstäni katunut. Työni pääpaino on toimia Keskustan eduskuntaryhmän Maatalouspoliittisten valiokuntaryhmien sihteerinä. Mapo:n jäseninä ovat Keskustan edustajat mm. eduskunnan maa- ja metsätalous-, ympäristö-, talous- ja valtionvarainvaliokunnista. Lisäksi ryhmään kuuluvat maa- ja metsätalousministeri valtiosihteereineen sekä Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Ryhmän kokoonpano kattaa koko maaseutupolitiikan kentän, sekä kertoo maaseudun merkityksestä Keskustalle. Vaikka työskentely eduskuntaryhmälle toi mukanaan paljon uutta, toi se myös paluuta "vanhaan".

Kevään 2007 suuri ponnistus

Syksyn mittaan myös keskustelut tulevista eduskuntavaaleista kiihtyivät. Keskustelut ystävien tuttavien ja tukijoiden kanssa johtivat siihen, että päätimme tehdä perheessä sukupolven vaihdoksen ehdokkuuden suhteen, nyt oli minun vuoroni pyrkiä Arkadianmäelle. Monia vaaleja sivustaseuranneena ja vaalityössä mukana olleena oletin tietäväni mitä oli tulossa. Siinä kuitenkin erehdyin, koska en todellakaan osannut ennakolta uskoa, miten äärimmäisen rassaava marathon ehdokkuus on. Onnekseni sain apua ja tukea ystäviltä ja tukijoita, ilman heitä pyyhe olisi "lentänyt kehään" varmasti talven edetessä. Sain vaaleissa 1373 ääntä, ja pääsin valituksi tulleen Meri-Kukka Forsiuksen jälkeen vihtiläisistä ehdokkaista lähimmäksi edustajan paikkaa. Tuloksena oli kolmas varasija keskustan listalla, vain 10 ääntä toisesta varasijasta. En toivo edustajiemme joukkopakoa eduskunnasta, joten varapaikalta tuskin nousen eduskuntaan

Vaalien jälkeen jatkoin vanhoissa toimissani eduskunnassa. Kevät toi toki jotain uuttakin, sillä eduskunnassa pääsin Mapo:n osalta kommentoimaan hallitusohjelma neuvotteluita. Hallitusohjelmasta tuli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä, itse asiassa todella monet 30+ ryhmän teeseistä löytyy nykyisestä ohjelmasta.

Sittemmin työni eduskunnassa ovat jatkuneet lähes vanhoilla urillaan. Olen edelleen ryhmäkansliassa Mapo- sihteerinä, mutta nyt toimin maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajan kansanedustaja Jari Lepän avustajana.

Äänimäärä kasvoi, paikka meni

Syksyllä olin jälleen ehdolla kunnallisvaaleissa. Vaaleissa Vihdin kunnallispoliittinen kenttä muuttui huomattavasti, poliittisen vasemmiston rökäletappion ja uusien ryhmien valtuustoon nousun myötä. Vaaleissa valtuustoon pinnistivät niin edellisen kauden aikana Kokoomuksen ryhmästä irtautuneet Vipulaiset kuin perussuomalaistenkin kaksi edustajaa. Perheemme kohdalla tulos oli dramaattinen, myös 32 -vuotta valtuustossa istunut isäni menetti paikkansa.

Oma äänimääräni kasvoi 14 äänellä. Mutta Keskustan paikan menetys sekä äänioikeutettujen määrän ja äänestysaktiivisuuden nousu nostivat rimaa niin paljon, ettei äänimääräni riittänyt mandaattini uusimiseen. Työteliään ja aktiivisen kauden jälkeinen putoaminen oli kova pettymys, jota oman äänimäärän kasvu tosin hieman lievensi.

Kunnallisvaaleissa Vihti oli yksi kolmesta kokeilukunnasta jossa ääni oli mahdollista antaa myös sähköisesti. Kokeilu toi Vihdille vaalien aikaan paljon julkisuutta, ja vajaan 300 sähköäänen rekisteröitymisessä ilmenneet ongelmat kasvattivat julkisuutta entisestään. Valitusprosessien tuloksena Vihdissä, Karkkilassa ja Kauniaisissa kunnallisvaalit määrättiin uusittavaksi.

Vihdin vaalit valtakunnallisen huomion keskipisteessä

Korkeimman hallinto-oikeuden huhtikuussa antama päätös kuntavaalien uusimisesta nousi valtakunnalliseksi uutiseksi. Kuntamme päätyminen uutisiin on harvinaista, emmekä tuolloin osanneet arvata millaista julkisuus-ilotulitusta itse vaalikampanjointi toisi tullessaan. Osasyy eduskuntapuolueiden puheenjohtajien, ministereiden, kansanedustajien ja muiden silmäätekevien ryntäämiselle vihtiläisiin vaalitapahtumiin löytynee kesäkuulta. Sillä kesäkuussa pidetyt euro-vaalit jättivät useimmille puolueille petrattavaa. Tätä kautta vaalimme saivat varmasti lisäpontta jokaisessa leirissä. Vihdissä lisävärinää kampanjointiin toi kolmen suurimman ennakoitu tasaväkisyys sekä pienempien ryhmien edellisissä vaaleissa vahvistunut asema.

Kesälomien jälkeen toden teolla käynnistyneet kampanjat paisuivat varmasti massiivisimmiksi kuntamme historiassa. Paikallisten ehdokkaiden lisäksi turuille ja toreille vihtiläisiä tapaamaan tulikin valtakuntamme koko poliittinen kerma. Massiivisesta ja kattavasta kampanjoinnista huolimatta äänestysprosentti jäi luvattoman alhaiseksi (41,7%).

Näin alhainen äänestysaktiivisuus oli minulle yllätys, vaikka tiesinkin ettei osa kuntalaisista uusinnasta perustanutkaan. Syitä passiivisuuteen on monia, varmaa on vain se että kaikkien puolueiden pitää etsiä keinoja aktiivisuuden herättelemiseksi. Äänestysinnon nostaminen on tulevaisuuden haaste, näissä vaaleissa valinnat tekivät ne ketkä äänestivät. 

Keskustan vaalitulos oli hyvä. Saimme takaisin viime vaaleissa menettämämme paikan, valtuutettujen määrä nousi yhteentoista. Valituiksi tulivat kaikki edellisissäkin vaaleissa läpimenneet, joten meiltä ei yksikään "istuva"valtuutettu pudonut uusinnassa. Oma tulokseni 111 ääntä oli erinomainen, sijoitus Keskustan listalla nousi kahdeksalla pykälällä neljänneksi. Työni valtuutettuna saa siis jatkoa, nyt kääritään hihat ja ryhdytään töihin.