Rahoituskriisin taustaa

Lauantai 16.4.2011 - Eerikki Viljanen

Kuluvan viikon kysytyin asia vaalikentillä on ollut suhtautumiseni vaikeuksiin joutuneiden EU-maiden tukemiseen. Asiaa on käsitelty monelta kantilta, mutta ajattelin kirjailla tähän vielä hyvin lyhyen tiivistelmän kannoistani.

Ensimmäiseksi voisi todeta, ettei tämänhetkinen tilanne tee oikeutta Keskustalle. Silloin kun pääministeri Lipposen johdolla Suomea runnottiin rahaliittoon, Keskusta oli liittymistä vastaan. Keskustan vastustuksen ytimessä oli rahaliiton jäseneksi kaavailtujen maiden hyvin erilainen taloudellinen tilanne. Eduskuntakäsittelyssä Keskustan eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoroissa todettiin jo tuolloin, että Etelä-Euroopan maiden talous on niin huonolla tolalla, ettei niitä pidä ottaa rahaliittoon samoilla ehdoilla kuin esim. Pohjoismaita ja Saksaa.

Keskusta hävisi taistelunsa. Suomi meni rahaliittoon ehdoilla, joiden järkevyyttä SDP nyt arvostelee. On todella ironista, että Mari Kiviniemi joutuu nyt siivoamaan sotkua, joka SDP:n toimesta on saatu aikaan. Vieläkin ironisempaa on se, että kovin tämän siivouksen arvostelija on samainen SDP.

No, jälkiviisaudesta ei tunnetusti ole apua. Nyt tästä tilanteesta on vain selvittävä. En ihmettele sitä, että suomalaisia jurppii, että Suomi on mukana tukemassa oman taloutensa sotkeneita maita. Jurppimisen ei saa kuitenkaan antaa estää järkevää toimintaa, eikä varsinkaan sitä, että turvaamme oman etumme tässä talousmylläkässä.

Selvää on, että sotkut aiheuttaneet pankit on saatava vastuuseen. Ei voi olla niin että suurten sijoitusriskien vuoksi Kreikan lainoituksella miljardeja keränneet pankit saavat nyt ulkoistettua vastuut EU:n jäsenvaltiolle. Sijoittajat ovat tienneet sijoitustensa riskit, kun ovat lähteneet lainoittamaan horjuvia talouksia.

Yhtä selvää on se, että demarien puheenjohtaja Jutta Urpilainen antaa äänestäjille väärän kuvan rahoituskriisin ratkaisuista.

Viimeksi Eurooppa-oikeuden professori Juha Raitio kirjoitti Helsingin Sanomissa äänestäjän heikosta kuluttajansuojasta. Hänen mukaansa Urpilaisen nyt esittämällä tavalla toteutettu pankkien vastuu edellyttää EU:n Lissabonin perussopimuksen muutosta. Parhaimmillaankin tämän muutoksen tekeminen veisi kuukauden sijasta vuosia.

Kyllä Urpilainenkin tämän faktan varmasti tietää, mutta vetää ”mutkat suoraksi” ja puhuu sitä mitä äänestäjät haluavat kuulla.

Yhtä mahdoton on Urpilaisen puhe Portugalin asettamista velkajärjestelyyn. Tämähän tarkoittaisi sitä, että nostettaisiin heti kädet pystyyn - että Portugalin ei tarvitsisi edes yrittää maksaa kaikkia velkojaan.

Erikoinen on myös demarien linjaus koko Euroopan vakauspaketin kaatamisesta. Vakauden kaataminen toisi laman Eurooppaan. Sijoittajien vastuu kyllä toteutuisi, mutta samalla kaatuisi lukematon määrä suomalaisia yrityksiä ja menettäisimme kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Kyllä Urpilaisen näkemys on varsin erikoinen tavallisten suomalaisten ja meidän työpaikkojemme turvaamisen kannalta.

Urpilaisen kanssa kilpalaulantaa tässä asiassa harrastanut Timo Soini on myös päätynyt varsin erikoisiin johtopäätöksiin. Soinin näkemys tuloksellista Eurooppa-asioiden hoidosta on, ettei Suomelle olisi mitään haittaan, vaikka vakauspaketti kaadettaisiin.

Miten Soini turvaisi Suomen tulevat neuvotteluasetelmat meille elintärkeissä asioissa tilanteessa, jossa Suomi on yksin kaatanut kaikkien muiden jäsenmaiden kannattaman koko Euroopan vakautta ylläpitävän järjestelmän?  

Vaikka me emme pidä tästä koko Eurooppaa koskevasta vakauspaketista, niin se kaatamisen seuraukset tulisivat kyllä eteemme hyvin nopeasti. Suomi menettäisi uskottavuutensa ja nykyisen vakaan ja arvostetun asemansa.  Jos Suomi paketin kaatamalla saa aikaan uuden talouden taantuman syntymisen Eurooppaan, niin oma vientivetoinen taloutemme on suurimpien kärsijöiden joukossa. Yli puolet Suomen bruttokansantuotteesta tulee viennistä, eli suurin osa hyvinvoinnistamme maksetaan vientituloilla. Jos ja kun joutuisimme viennin supistuttua taloudelliseen ahdinkoon, apua ja tukea olisi varmasti muilta turha odottaa. Tämäkin on hyvä pitää mielessä, vaikka holtittomien auttaminen harmittaakin.

Suomen on ikävä kyllä oltava, tavalla tai toisella, mukana hätään joutuneiden maiden auttamisessa. Auttaminen ei ole pyyteetöntä, sillä kyseessä on Suomen oman edun varmistaminen. Kuten on nähty, tälle avulle on myös erittäin kovat ehdot. Portugalissa oppositio kaatoi hallituksen, koska hallitus ajoi avun ottamista tästä eurooppalaisesta avustusjärjestelmästä. Hallitus kaadettiin siksi, että Portugalissa avun vastaanottamisen ehtoja pidettiin liian ankarina. No, hallitus kaatui, mutta Portugali joutui silti pyytämään EU-apua. Opposition ilo oli erittäin lyhytaikainen, sillä nyt Portugalille myönnettävälle tuelle on asetettu vieläkin tiukemmat ehdot.

Edellä kerrottu kuvaa hyvin sitä, että Suomenkin antamalla tuella on saajamaille todella tiukat ehdot. Kreikan valtio myy paraikaa omaisuuttaan, alentaa palkkojaan ja tekee todella ankaria leikkauksia, jotta kykenee selviämään veloistaan, ja jotta EU-maiden myöntämät lainatakaukset eivät realisoituisi. Voi kuulostaa kovalta, mutta tämä on oikea tie, sillä sen verran vastuuttomasti avustettavissa maissa on taloutta tähän asti hoidettu.

 

 

 

Perheiden kotiapu on palautettava

Maanantai 11.4.2011 - Eerikki Viljanen

Perheiden kotiapu on palautettava

Kunnallinen kotiapu on tänä päivänä harvinaisuus, sillä edellisen talouden taantuman syövereissä kotiapu lopetettiin useissa kunnissa. Apua arjen askareisiin tarvitsisivat kuitenkin etenkin lapsiperheet. Perheiden arjen tukeminen olisi sosiaalisesti oikeudenmukaista ja taloudellisestikin järkevää.

Monet vanhemmat ovat äärirajoilla kamppaillessaan kasvatusvastuun paineissa. Elämänhallinta voi  horjua, työn ja perheen yhdistäminen ei aina ole helppoa. Suuret elämänmuutokset, kuten yksinhuoltajuus tai työttömyys voivat tehdä arjen pyörittämisestä hetkittäin lähes ylivoimaista.

Kunnallisen kotiavun idea on tarjota arjen käytännön palveluita. Arjessa jaksamista voi ratkaisevalla tavalla auttaa apu, jota voisi saada sairaan lapsen hoitamiseen, siivoamiseen, kaupassa käymiseen tai ruoanlaittoon. Jotta romahduksilta vältyttäisiin, kynnys avun tarjoamiseen ja myös sen vastaanottamiseen ei saa olla liian korkea.

Tukea tarvitsevia perheitä on hyvin monenlaisia, mutta selvää on, että mahdollisuus saada kotiapua voisi auttaa monet perheet ”pahimman yli”, mikä lisäisi sekä vanhempien että lasten hyvinvointia. Ääritapauksissa kotiavulla voitaisiin myös välttyä lastensuojelullisilta toimenpiteiltä ja jopa huostaanotoilta. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrän kasvu tuleekin pysäyttää. Meillä on oltava varaa helpompiin ja pehmeämpiin keinoihin koko ajan kasvavien huostaanottomäärien sijaan. Tämä on sekä perheiden että koko suomalaisen yhteiskunnan etu.

Tavoitteenani on lapsi- ja perheystävällinen Suomi, jossa jokaisen on hyvä ja turvallista kasvaa, elää ja tehdä työtä. Siksi Keskustan esitys lapsi- ja perheministerin nimittämisestä seuraavaan hallitukseen on erittäin kannatettava ajatus. Uudenlainen ministerin salkku ei lisäisi byrokratiaa tai virkakuntaa, vaan tarjoaisi parempaa lasten, nuorten ja perhepolitiikan yhteensovittamista.

Suomalaiset perheet ansaitsevat sen, että heidän asioitaan katsotaan kokonaisuutena. Nykyisessä hajanaisessa hallintomallissa eniten apua ja tukea tarvitsevalla on riski pudota hallinnollisten rajojen väliin.

On erityisen tärkeää, ettei perheiden kotiavun järjestämistä jätetä pelkästään kuntien kustannettavaksi, vaan valtion on tultava omalta osaltaan mukaan turvaamaan kotiavun saatavuutta.

 

Koulut ja koulutus

Torstai 31.3.2011 - Eerikki Viljanen

Olin tänään Vihdin opettajien yhdistyksen vaalipaneelissa. Ehdin harmittavasti olla opettajien paneelissa vain reilun tunnin, sillä olin lupautunut toisaalle iltatilaisuuteen jo ennen kuin sain tiedon opettajien paneelista. Sain kuitenkin esitellä omat vaaliteemani sekä Keskustan koulu- ja opetuslinjaukset.

Ajallisesti rajatussa avauspuheenvuorossa otin esille tärkeimmät tulevan vaalikauden kouluasiat. Kannatan täysillä Keskustan lanseeraaman koulutuksen ”tasa-arvo-paketin” toteuttamista. Pakettiin kuuluvat mm. opetusryhmien pienentäminen valtion lisärahoituksen turvin, 1-2 luokkien oppilaiden tuntimäärän lisääminen kahdella viikkotunnilla ja opetuksen tuntijakouudistuksen tasa-arvoinen toteuttaminen. Pakettiin kuuluu myös sitoumus siitä, että jokaiselle nuorelle taataan ja turvataan peruskoulun jälkeinen jatko-opiskelupaikka. Samoin Keskusta on linjannut kynnyskysymyksekseen senkin, että koulujen rakentamisen ja remontoimisen valtionapurahat on turvattava. Näiden ns. ”homekoulujen” korjausavustuksien varmistaminen ei ole muiden puolueiden ohjelmissa.

Edellä mainittujen lupausten rinnalle pitää nostaa Keskustan kanta kuntien ja valtion välisestä suhteesta. Olemme linjanneet, että jos valtio määrää kunnille lisää vastuita tai velvoitteita, niin valtion pitää antaa niihin myös rahoitus. Vain tämä takaa sen, että päätetyt parannukset kyetään toteuttamaan samalla tavalla kaikissa Suomen kunnissa ja kaupungeissa.

Opintouran loppupuolelta nostin esille kaksi asiaa. Olen puolueen kanssa samaa mieltä siitä, että opintotuen ns. huoltajakorotus pitää palauttaa. Nyt perheelliset opiskelijat eivät saa korotettua opintorahaa ja perheellisten opiskelijoiden taloudellinen asema on usein erittäin tukala. Tämän parannuksen ohella perusopintotuki (opintoraha) pitää sitoa indeksin, eli sen pitää nousta samassa tahdissa hintojen nousun kanssa.

 

 

Ollakko vai eikö olla, kas siinä Soinilla pulma?

Maanantai 28.3.2011 - Eerikki Viljanen

Perussuomalaiset ovat porskuttaneet mielipidemittauksissa ennätyksestä toiseen. Suurimpana syynä kannatuksen nousulle on pidetty puheenjohtaja Soinin selkeiltä kuulostavia kantoja. Soini on tehnyt mielummin vääryyttä asiasisällölle kuin viestin selkeydelle. Kuukausien ajan on kuultu vastauksia  kaikkien mahdollisten ongelmien hoitamiseen, ja syypää asioiden nykytilaan on "veltto" hallitus, joka ei hänen mielestään ole kantanut vastuutaan.

Toisena perussuomalaisten kannatuksen nostajana lienee yleisen tyytymättömyyden kanavoituminen puolueen gallup-kannatukseksi. Tätä tyytymättömyyttä on vahvistanut niin jätevesiasetuksen vaikeudet kuin eurooppalaisten talouksien horjuminen. Soini ryhtyi tyytymättömyyden äänitorveksi ja vielä muutamia kuukausia sitten hän toisteli kuinka eteläisen Euroopan tuhlarivaltiota ei pidä missään olosuhteissa auttaa, puheessa vilisivät niin oliivipuut kuin Zorbaksetkin.  

Mutta mitä tapahtuukaan nyt kun hallituksen ovet näyttävät vihdoin avautuvan perussuomalaisille? Selkeät kannanotot ovat muisto vain ja tulevaa hallitusvastuuta pakoillaan jo ennen vaaleja. Kannanotot ovat muuttuneet aivan samanlaisiksi kuin muillakin, koska nyt myös perussuomalaisilla on olemassa ”vaara” että niistä joutuu kantamaan myös vastuun.

Esimerkiksi käy hyvin tämänpäiväinen surkuhupaisa näytelmä EU:n lainatakausten myöntämisestä. Soini on koko ajan toistellut, että ”vanhat puolueet” syytävät rahaa tuhlarivaltioille, ja että perussuomalaiset eivät sitä salli. Tämän retoriikan taustalla on ollut oletus siitä, että päätökset näistä ikävistä talousasioista tehdään jo ennen vaaleja. Pääministeri Kiviniemi on kuitenkin koko ajan sanonut, että Suomen kanta asiaan päätetään vasta vaalien jälkeen, jos se vain suinkin on mahdollista. Näin toimimalla Suomen kansa pääsisi ottamaan kantaa asiaan vaaleissa.

Pääministeri Kiviniemi saikin ajettua viime viikonloppuna Euroopan johtajien kokouksessa läpi kannan, että talouspaketin sisällöstä ja sitoumuksista ei päätetä ennen toukokuuta. Tänään maanantaina Soinilla onkin sitten ollut selittämistä. Halu hallitukseen on kova, mutta vastuuta vaikeista päätöksistä ei ole halua kantaa. Soini on todennut, että perussuomalaiset haluavat saada erivapauden olla hallituksessa takauspäätöstä vastaan, vaikka muu hallitus olisi puolesta.

En tiedä voiko politiikassa suurempaan venkoilua olla. Soini siis haluaa hallitukseen, mutta ei halua tehdä päätöstä hallituskauden suurimmasta asiasta. Soini myös haluaa jatkaa hallituksessa vaikka hallitus tekisi Soinin täysin vastustaman päätöksen. Ja kaiken kukkuraksi hän ei puheissaan edes yritä sanoa, että koko hallituksen pitäisi tulla hänen ja perussuomalaisten linjoille, vaan haluaisi vain protestoida päätöstä vastaan. Hän on käytännössä sitä mieltä, että päätökset talouden vakausjärjestelmän luomisesta pitää tehdä, että kyseinen väline on luotava EU:hun ja että Suomen on oltava siinä mukana. Soini siis mitä ilmeisimmin haluaa että tukipäätökset tehdään, mutta muiden kuin perussuomalaisten nimissä. 

Toinen vaihtoehto on se, että näillä käsittämättömillä vastuunpakoilu-lausunnoillaan perussuomalaiset yrittävät rajata itsensä hallituksen ulkopuolelle jo ennen vaaleja. Puheenjohtaja Soini on siis voinut kokea realismin herätyksen. Hän on tajunnut, että tulevallakin vaalikaudella hallitusvastuu tarkoittaa sitä, ettei voi vain huudella puskista ja olla populistisesti kaikkea vastaan. Kysyä sopiikin, että voiko politiikassa olla suurempaa sumutusta kuin hirmuinen vallanhimo ilman pienintäkään halua kantaa vastuuta?

Soini on itse koko ajan saarnannut olevansa kansan puolella ja vaihtoehto muille puolueille. No nyt on käynyt selväksi ainakin se, että Soini on vain itsensä ja oman etunsa puolella.

 

Vihdin Keskustan kannanotto

Torstai 10.3.2011 - Asko Autelo

Keskustan Vihdin kunnallisjärjestö päätti tänään kokouksessaan ottaa kantaa ehdokkuuteni puolesta. Julkaisen tämän kannanoton tässä päiväkirjassanikin siltä varalta jos se vaikka ei läpäise lehdistön julkaisuseulaa.

 

Kannanotto Eerikki Viljasen puolesta Vihdissä 10.3.2011

Vihdin Keskusta kannattaa Viljasta

Keskustan Vihdin kunnallisjärjestö kannattaa tulevissa eduskuntavaaleissa Eerikki Viljasta. Kunnallisjärjestön johtokunnan mielestä Viljasesta Vihti ja koko Uusimaa tulee saamaan asiantuntevan ja osaavan päätöksentekijän, jolla on sekä paikallistuntemusta että näkemystä koko Uudenmaan kehittämisestä.

Viljanen on nuoresta iästään huolimatta kokenut vaikuttaja ja järjestötoimija. Hänellä on kokemusta Vihdin kunnan ja Vihdin seurakunnan luottamustoi-mista jo yli 15 vuoden ajalta. Johtokunta korostaa, ettei pitkä ura ole Viljasen saavutus, vaan se miten hyvin hän on tehtävänsä hoitanut.

Taitavaksi neuvottelijaksi tunnetun Viljasen tällä hetkellä merkittävin luottamustehtävä Vihdissä on Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajuus. Vihdin lisäksi Eerikki Viljanen on kartuttanut aluetuntemustaan edustamalla Vihtiä niin Karkkilan kaupungin isännöimässä kuntayhtymä Puhdissa kuin Lohjan vetämässä Länsi-Uudenmaan ympäristöterveyslautakunnassakin. Yhteiskunnallisten asioiden lisäksi Viljanen toimii myös maa- ja metsätalouden, metsästyksen, kalastuksen, vapaaehtoisen maanpuolustuksen asioiden ja järjestöjen parissa.

Keskustan valtuustoryhmä on Viljasen johdolla toiminut aktiivisesti kunnan palveluiden parantamiseksi sekä yrittäjyyden ja yritystoiminnan kehittämiseksi Vihdissä. Keskustan valtuusto-ryhmän linja on, että lähipalveluja on kehitettävä koko kunnan alueella.

Viljanen on perehtynyt hyvin Vihdin elinkeinopolitiikkaan ja on toiminut aktiivisesti hyvän työnantajapolitiikan, työllisyyden, elinkeinopolitiikan ja yrittäjyyden puolesta.

Keskustan Vihdin kunnallisjärjetön mielestä juuri nyt on erittäin tärkeä saada eduskuntaan asiat osaava ja taitava vaikuttaja ajamaan vihtiläisten ja uusmaalaisten asiaa. Vihdin ja muiden kuntien uhkana on jääminen metropolipolitiikan pelinappulaksi. Tuore maakuntakaavaluonnos on hyvä esimerkki siitä tulevaisuudesta, joka Vihtiä uhkaa ilman vahvaa puolustajaa. Toteutuessaan kaavaluonnos pysäyttäisi myös Vihdin kehityksen täysin; kunnastamme kaavaillaan lähinnä pääkaupunkiseudun läheistä ”ulkoilmamuseota”. Luonnoksessa Uudenmaan kaupankäynnin, asumisen ja työpaikkojen sijoittumisen alueet pakkokeskitetään Kehä III:n sisäpuolelle. Tulevalla eduskuntavaalikaudella käsittelyyn tulee muun muassa maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus, jossa määritellään niin työpaikka- kuin asuntorakentamisen ja sijoittumisen ehdot Uudellemaalle. Jos me emme saa edustajaamme vaikuttamaan lainsäädäntöön, uhkana on että maakuntakaavaan suunnitellusta pakkokeskittämisestä tulee sääntö eikä poikkeus. Uudellemaalle ja vihtiläisille on ensiarvoisen tärkeää saada eduskuntaan sellainen edustaja, joka tuntee jo valmiiksi sekä asiat, ihmiset että vaikuttamisen keinot.

Tunnettu toimija puolueen sisällä

Eerikki Viljanen on ollut pitkään mukana Keskustan puolueen toiminnassa sekä luottamustehtävissä että työntekijänä. Lähes 20 vuoden ura Uudenmaan Keskustan piirihallituksessa sekä työt puoluetoimistolla ja eduskuntaryhmässä ovat tehneet Viljasen tunnetuksi luotettavana asiantuntijana. Luottamus on tuonut Eerikki Viljaselle paikan niin Keskustan periaateohjelma- kuin hallitusneuvotteluiden valmistelutyöryhmäänkin. Vaikuttamistyö eduskunnassa, sidos-ryhmät ja muiden puolueiden toimijat ovat tulleet Viljaselle erittäin tutuiksi hänen toimiessaan Keskustan eduskuntaryhmän kansliassa maa- ja metsätalouspoliittisena sihteerinä. Hyvät verkostot ja yhteydet ovat tärkeitä etenkin maakunnallisten asioiden eteenpäin viemisessä eduskunnassa.

Vihdin Keskusta on yhtenäisenä Viljasen takana

Keskustalla on edellisen kerran ollut Vihdistä vain yksi eduskuntavaaliehdokas vuonna 1991, jolloin Eerikki Viljasen isä Pekka Viljanen tuli valituksi eduskuntaan. Tämän jälkeenkin vihtiläiset Keskustan ehdokkaat ovat saavuttaneet epäedullisesta ehdokasasettelusta huolimatta hyviä tuloksia. Eerikki Viljanen oli ensimmäisen kerran ehdolla vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Tulos oli hyvä, Viljanen on tällä hetkellä toisella varakansanedustajan paikalla. Kasvanut kannatus Vihdissä ja naapurikunnissa sekä edullinen ehdokasasettelu antaa Viljaselle nyt erinomaiset mahdollisuudet läpimenoon. Keskustan Vihdin kunnallisjärjestö tekee hartiavoimin töitä ehdokkaansa valinnan varmistamiseksi.

Kynnyskysymys

Lauantai 5.3.2011 - Eerikki Viljanen

Kynnyskysymys           

Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi linjasi tänään Keskustan vaalikampanjan avajaisissa, että meillä on vaaleissa ja mahdollisissa hallitusneuvotteluissa kynnyskysymys, josta ei tingitä. ”Keskusta torjuu ehdottomasti perusturvan ja lapsiperheiden etuuksien leikkaukset”. Olen tästä ehdottomasti samalla linjalla, suomalaisten perusturvaa ei pidä heikentää ja lapsiperheiden asema on turvattava.

Näin vaalien alla moni kuitenkin kysyy mitä me sitten saamme lisää? Valmistelen parhaillaan omaa vaaliohjelmaani, jossa lisäyksiäkin lupaan. Mutta menolisäysten pitää tässä valtiontaloudellisessa tilanteessa olla maltillisia, tai sellaisia jotka säästävät tai tuottavat toisaalla.

Valtiontalouden tasapainottamiseksi tuleva hallitus nimittäin joutuu hallituspohjasta riippumatta miettimään ankarasti myös mahdollisia säästökohteita. Juuri tästä syystä Keskustan linjaus on merkittävä. Keskustaa äänestämällä voi varmistaa ettei ainakaan perusturvasta tai lapsiperheiltä leikata.

Toinen huomion arvoinen seikka on se, että perusturvaa ja lapsiperheitä koskevia etuja ja tukia on korotettu huomattavasti Keskustan hallituskauden aikana.  Perheisiin, lapsiin ja perusturvaan liittyvät pienimmät tuet on nyt sidottu indeksiin opintoraha pois lukien. Tämä tarkoittaa sitä, ettei etuuksien ostovoima enää heikkene vaikka hinnat nousisivatkin. Uudistus on todella merkittävä. Kun tähän vielä lisää sen, että opintorahankin sitominen indeksiin on nyt Keskustan vaaliohjelmassa, tilanteen voi sanoa olevan vähintään hyvä.  

Miten Keskustan vaatimus sitten otettiin vastaan? Kokoomus tyrmäsi, Persuilla ei ole kantaa koko asiaan ja demarit yrittivät ”laittaa paremmaksi”. Demareiden vastaus oli ”koko perusturvaan 100 euroa lisää”. Tavoite on epäilemättä hyvä, mutta vähintäänkin epämääräinen ja mahdoton toteuttaa.

Miksi näin? Perusturva kattaa kaikki mahdolliset etuudet mitä Suomessa on. Tämän turvan piiriin kuuluvien valtiollisten eläkkeiden korottaminen maksaa noin 8 miljoonaa per euron korotus. Eli pelkästään eläkkeiden korottaminen satasella maksaisi valtiolle 800 miljoonaa. Mitä sitten 100 euroa koko perusturvaan maksaisi? Sitä ei ole Suomessa vielä kukaan pystynyt laskemaan, edes demarit eivät kerro sille ”hintalappua”. Ainoa tiedetty asia on se, että summa olisi vähintäänkin useita miljardeja. Miljardien lupaus tilanteessa, jossa miljoonatkin on tiukassa.

Kysyä siis sopii. Äänestääkö varmaa lupausta, vai perusteetonta unelmaa?

PERSUsconi - Suomen turva?

Perjantai 4.3.2011 - Eerikki Viljanen

Italian pääministeri on aina tervetullut Suomeen, tällä kerralla hän on Silvio Berlusconi. Näin totesi Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen, kun häneltä tivattiin, onko aateveljen saapuminen Helsingin oikeistojohtajatapaamiseen hänelle kiusallista. Kataisen lausunto oli varmasti totta, mutta yhtä varmasti häntä harmitti suuren yleisön sekä median huomion kohdentuminen Suomea morkanneeseen käräjäministeriin.

Vaikka kokouksen pääasiallinen tarkoitus oli varmaankin vain vauhdittaa Kokoomuksen vaalikampanjaa, sisältyy siihen parikin huomionarvoista seikkaa.

Ensinnäkin Kokoomus on jo pitkään mainostanut olevansa Euroopan tasolla suurimman EPP- oikeistoryhmittymän osa. Tähän viitaten Kokoomus on myös todennut, että se on suomalaisista puolueista ainoa, jolla on vaikutusvaltaa Euroopassa. Tälle varsinkin europarlamenttivaalien alla viljellylle väitteelle pitäisi löytyä jotain todisteitakin. Hyväksi todisteeksi kävisi se, että Kokoomus saisi omalla vaikutusvallallaan muut EU-maat talousasioissa Suomen linjoille.

Ikäväkseni minun on kuitenkin todettava, että epäilen vahvasti tämän todistusaineiston syntymistä. Helsingin ryhmäkokouksen anniksi jäänee se, että nyt muidenkin maiden kokoukseen tulleet oikeistojohtajat saavat tietää mitä Saksa ja Ranska ovat heidän puolestaan päättäneet. Mielelläni pyörtäisin tämän arvioni, mutta epäilen vahvasti, että koska vaikutusvaltaan viittaavia todisteita ei löydy, joudun pysymään tällä esittämälläni kannalla.   

Toinen mielenkiintoinen seikka on edellä mainitun suuruusuhon aikaansaama suuntautuminen. Muut EU:n pienet jäsenmaat ja niissä valtaapitävät puolueet ovat pitäneet vahvaa komissiota tukenaan ja turvanaan. Suomessa Kokoomus eroaa tältä osin ratkaisevasti esimerkiksi Keskustasta. Kataisen ja Stubbin johdolla Kokoomus olisi valmis antamaan eurooppalaisille puolueryhmittymille nykyistä huomattavasti enemmän valtaa. Kysyä sopii, uskovatko he, että Suomelle edulliset päätökset syntyisivät helpommin yksinkertaisella enemmistöllä Euroopan parlamentissa kuin yksimielisesti komissiossa? Suomalaisten euroedustajien määrä on Euroopan parlamentissa 1,75%, komissiossa jäseniä on yksi jokaisesta jäsenmaasta.

En minäkään tosin ole mikään suuri komission ystävä, mutta yhtälailla on selvää, että Suomen kaltaisen maan vahvuus on päätösten valmisteluun ja päätösesityksiin vaikuttamisessa. Koon tuomalla voimalla me emme EU-tantereilla pärjää, koska meillä ei sen kaltaista voimaa ole. Liittoutumalla voimia voi taakseen saada, mutta kuka uskoo esimerkiksi Silvion sitoutuvan Suomen linjaan?

Totuuden nimissä EU:n päätöksentekojärjestelmä ei ole aivan näin yksinkertainen, mutta perusasetelma on. Ääni eduskuntavaaleissa Kokoomukselle on samalla ääni yhteistyöhön sitoutumiselle mm. tämän Italian ”Persusconin” kanssa. Ääni Keskustalle on ääni sille, että Suomen asiaa ajetaan etenkin siellä missä vaaditaan yksimielisyyttä ja Suomen kannat on siten paremmin saatavissa läpi. 

ps: Silvio PERSUsconin pääministeriys osoittaa sen, että populismin ansaan mennään muuallakin kuin meillä. Karmivaa on tosin ajatella sitä kauhukuvaa, että Suomessa populismin kuplan puhkeaminen kestäisi yhtä kauan kuin Italiassa.

Kampanja liikkeelle

Maanantai 28.2.2011 - Eerikki Viljanen

Kampanja liikkeelle

Avasin tänään vaalikampanjani kiertämällä pääministeri Mari Kiviniemen kanssa Länsi- ja Keski-Uudellamaalla aurinkoisissa tunnelmissa. Ohjelmassa oli tilaisuudet Lohjalla, Vihdissä, Karkkilassa ja Hyvinkäällä. Tunnelma kierroksella oli erittäin hyvä, selvää vaali-innostustakin oli yleisössä havaittavissa.
 
Tapahtumien luonteen vuoksi ehdokkaiden puheenvuorojen piti olla lyhyitä ja ytimekkäitä. Typistin teemani kolmeen kokonaisuuteen:

1. Vapaan valinnanmahdollisuuden puolesta - pakkokeskittämistä vastaan. Tämän kohdistin erityisesti kritiikiksi esiintyvää ”vapaavuorelaista” keskittämispolitiikkaa kohtaan. Suomalaisilla pitää mielestäni edelleen olla valinnan vapaus siitä missä he haluavat asua, tehdä työtä tai yrittää.

Valinnanmahdollisuus on oltava myös lastenhoitomuodon valinnassa kuin siinäkin kuinka ja missä vanhuksista huolehtiminen on järjestetty.

2. Hyvinvointipalvelut on turvattava. Varmin tapa turvata palvelut on huolehtia niiden rahoituspohjasta. Tavoitteina ovat oikeudenmukainen verotus, työnteon ja työssä jaksamisen tukeminen, sekä yrittäjyyden ja työpaikkojen luomisen tukeminen.

3. Biotaloudesta kestävästi lisää omavaraisuutta, energiaa, työtä ja yrittäjyyttä. Suomella on todella merkittävät luonnonvarat. Näinä Kiina-ilmiön aikoina meidän on hyödynnettävä osaamisemme ja luonnonvaramme paljon nykyistä paremmin. Suomalaisesta ruoasta, uusiutuvasta energiasta ja puunkäytön monipuolistamisesta ja jalostusasteen nostamisesta on meille luotavissa ”uusi Nokia”. Ja mikä parasta, omiin luonnonvaroihimme, työhömme, yrittäjyyteemme ja osaamiseemme nojautuva biotalous ei ole siirrettävissä Kiinaan, vaikka suhdanteet heittelisivätkin.

Näin aluksi. Lisää tavaraa on tulossa sivuille kampanjan edetessä.

Talviriehat

Sunnuntai 27.2.2011 - Eerikki Viljanen

Harvoin on Ojakkalan talviriehassa ollut niin hyvät kelit kuin tänään. Keli kohdillaan, kivaa tekemistä koko perheelle ja paljon tuttuja - mitä muuta voi enää kevättalven talvitapahtumalta odottaa?

Iltapäivän ohjelmassa oli myös Hiidenveden talvirieha Nummelan lentokentällä. Hiidenveden alueen kansanedustajaehdokkaille järjestettiin tapahtumassa Hiidenvettä ja vesistöjen suojelua koskeva tietokilpailu. Osallistujia oli toistakymmentä ja kaikille esitettiin samat monivalintakysymykset (kysymykset alla). Kaikki kysymykset eivät olleet ihan helppoja saatikka yksiselitteisiä. Sain ainoana porukasta kuitenkin kaikki oikein, ja palkinnon ojensi itse Hiidenveden maskotti. Kisailu oli leikkimielinen, mutta se kiinnitti kyllä mukavalla tavalla ehdokkaiden huomion tärkeisiin vesistöasioihin.

Hiidenveden talviriehan olivat yhdessä järjestäneet Hiidenveden kunnostushanke ja Vihtiläiset rotaryklubit.

 

 

Hiiden kinkkiset kysymykset

 

1. Hiidenvesi on Uudenmaan

a) pyörein järvi

b) suurin järvi

c) toisekseksi suurin järvi

d) kolmanneksi suurin järvi

 

2. Millä menetelmällä Hiidenveden kuormituksen suuruutta on arvioitu?

a) stetson menetelmällä

b) erilaisilla matemaattisilla malleilla

c) maalaisjärjellä

d) EU:n direktiivien pohjalta

 

3. Miten kiintoaine näkyy vesistössä?

a) näkösyvyys järvissä kasvaa

b) jokialueilla taimenkalojen kutupaikat tukkeutuvat

c) madekanta heikkenee

d) veden ph nousee

 

4. Hiidenveden rannoilla on

a) runsas sata kesämökkiä

b vain punaisia kesämökkejä

c) noin 600 kesämökkiä

d) lähes tuhat kesämökkiä

 

5. Miten rakennetut kosteikot vaikuttavat Hiidenveden valuma-alueilla?

a) poistavat kiintoainetta ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta

b) kosteuttavat ilmastoa niin, että kesien ja talvien sateisuus lisääntyy selvästi

c) ei mitään vaikutusta

d) houkuttelevat paikalle hietikkosusihämähäkkejä (Pardosa plumbies)

 

6. Kuinka paljon Hiidenveteen tulevien ravinteiden määrää pitäisi vähentää?

a) järveen pitäisi päästää vain tislattua vettä

b) puoleen nykyisestä

c) kolmasosaan nykyisestä

d) ei tarvitse vähentää

 

7. Millaisia toimenpiteitä Hiidenveden kunnostus-hankkeen kautta voidaan tehdä?

a) viranomaisten määräämiä toimenpiteitä

b) Suomen presidentin määräämiä toimenpiteitä

c) maanomistajien haluamia toimenpiteitä

d) hankkeen määräämiä toimenpiteitä

 

8. Hiidenvedestä pääseen melomalla?

a) Mustionjoelle

b) Lohjan järvelle

c) Vihdin keskustan jäätelökioskille

d) Väänteenjoen padolle

 

9. Miten kuvailet Hiidenveden valuma-alueella toteutettujen kosteikkojen määrää?

a) saman verran kuin muissakin kunnostushankkeissa maassamme

b) Hiiden mielestä liian vähän

c) enemmän kuin missään muussa kosteikkohankkeessa maassamme

d) vähemmän kuin muissa kosteikkohankkeissa maassamme

 

10. Hiidenveden suurin syvyys on

a) 33,3 metriä

b) 66,66 metriä

c) 23,6 metriä

d) 29,4 metriä

 

Oikeat vastaukset:

1C, 2B, 3B, 4D, 5A, 6B, 7C, 8A, 9C, 10A

 

 

Suosi suomalaista - osta kotimaista

Perjantai 25.2.2011 - Eerikki Viljanen

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila vieraili Vihdissä. Ministeri kertoi laajalti politiikan ajankohtaisuuksista, erityishuomion saivat kuitenkin lähestyvien vaalien merkitys sekä luonnollisesti maa- ja metsätalouden asiat.
 
Aihepiirin asiat ovat minulle tuttuja, mutta yksi ministerin ”kärjistys” jäi erityisesti mieleeni. Anttila totesi, että meidän kaikkien pitää nyt alkaa ”saksalaisiksi”. Eli hän kehotti meitä kaikkia suosimaan suomalaista ja ostamaan kotimaista. Tällä hän ei tarkoittanut vain elintarvikkeita vaan kaikkea mahdollista, jossa valinta on tehtävissä suomalaisen ja ulkomaisen väliltä. Ministeri korosti, että varma tapa työpaikkojen syntymiseen ja vanhojen säilymiseen on käyttää euroistaan mahdollisimman suuri osa kotimaista raaka-ainetta ja työtä sisältäviin tuotteisiin.

Olen ministerin kanssa täysin samaa mieltä.

ARKISTOSTA

Sunnuntai 2.1.2011 - Eerikki Viljanen

ALLA KIRJOITUKSIA ARKISTOSTA

Viimeinen valtuusto

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Muutama tunti sitten päättyi viimeinen valtuusto ennen kunnallisvaaleja. Kokouksessa vallinnut jotenkin pidättyväinen tunnelma saattoi johtua juuri vaalien läheisyydestä. No, liittyi tunnelma vaaleihin tai ei, niin valtuustoaloitteiden suuri määrä viittasi ainakin vaalien läheisyyteen. Toisaalta ei passaa tässä vitsailla, sillä minäkin jätin valtuustoaloitteen.

Aloiteeni löytyy tuolta "valtuustotyöstä" -osion alta, mutta voin tässäkin paljastaa että se koskee omaishoitajien läheislomituspalveluita. Asian ydin on siinä, että tällä hetkellä hoitoa saavat kärrätään kotoaan kunnan laitoksiin aina silloin, kun omaishoitaja pitää lakisääteisiä vapaitaan (3pv/kk). Valtuustoaloitteessani ehdotan, että kunta voisi maksaa palkkion jollekin omaishoitajan työhön soveltuvalle hoidettavan tutulle, sukulaiselle, naapurille tms., joka sitten voisi tulla "lomittamaan" omasihoitajaa tämän vapaapäivinä. Eli vanhusta ei tarvitsisi siirtää pois kotoaan, lomittava hoitaja olisi jo valmiiksi vanhukselle tuttu ja turvallinen ja kunnan terveysaseman vuodeosotoa ei enää kuormitettaisi sinne lomien ajaksi siirrettävillä vanhuksilla.

Kehtaan sanoa että tämä malli on mitä mainion, tosin tunnustaa täytyy etten ole sitä itse keksinyt. Juttelin taannoin asiasta sodankyläläisen valtuutetun Heidi Ala-Rieston kanssa. Heidi toimii Sodankylässä myös perusturvalautakunnan puheenjohtajana. Heisi kertoi heillä käynnissä olevista sosiaali- ja terveystoimen hankkeista, joista tämän mallin testaus oli yksi. Hanke sai hyvän vastaanoton, ja nyt vastaavanlainen "lomitusmalli" on osa Sodankylän kaupungin varsinaista toimintaa.

Aloitteeseeni sisältyi Sodankylästä "kopioidut" toimintaperiaatteet, ja nyt jään odottamaan asian pikaista toteutusta. Tarvetta lomituspalveluille todellakin on!

Kriisitunnelmia Vanhalta

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Vanha ylioppilastalo täyttyi eilen maatilojen kannattavuuskriisistä huolestuneista viljelijöistä. Jyrkästi kohonneiden tuotantokustannusten ja paikallaan polkevien tuottajahintojen epäsuhdan on arvioitu aiheuttavan tänä vuonna noin 40% laskun maatalouden yrittäjätuloon. Tuottajajärjestöjen järjestämässä tilaisuudessa ääneen pääsivät niin riviviljelijät kuin valtiovallan edustajatkin.
Tilaisuuden henki oli hyvä, ja tunnelma ehkä yllättävänkin rauhallinen. Vanhalla tuntuikin kysymyksessä olevan lähinnä se, mitä tilanteelle on tehtävissä.

Maa- ja metsätalousministeri Anttila kertoi kattavassa puheenvuorossaan mitä hallitus voi tehdä ja mitä on jo tehty. Ensi vuoden budjettiin sisältyviä ehdotuksia polttoöljyn energiaveron palautuksen korottamisesta sekä maatalouden siirtämisestä alempaan sähköveroluokkaan, pidettiin yleisön joukossa oikean suuntaisina, mutta riittämättöminä. Niin Anttila kuin tilaisuudessa puhunut pääministeri Vanhanenkin korostivat valtiovallan toimintamahdollisuuksien rajallisuutta kustannuskriisin ratkaisussa. "Valtiovallan tehtävänä on luoda edellytykset elinkeinon yrittäjyydelle ja hoitaa hyvin neuvottelut Euroopan Unionin kanssa maatalouspoliittisista kysymyksistä. Hallitus hyödyntää myös ne mahdollisuudet, joista meillä on kansallisesti mahdollisuus päättää, kuten verotus- ja lomituskysymykset. Hallitus ei kuitenkaan pysty suoraan vaikuttamaan markkinahintoihin ja tuotantokustannuksiin. Kannattavuuskriisistä selviäminen edellyttää kustannusten karsimista tuotantosuunnittain koko ketjun matkalla.  Tärkeintä on kuitenkin luoda pelisäännöt, joilla tuotantokustannusten nousu otetaan huomioon tuottajahinnoissa", ministeri Anttila totesi puheenvuorossaan.

Lähes kaikissa puheenvuoroissa nousi esille myös Suomen erittäin keskittynyt vähittäiskauppa ja elintarvikkeista syntyvän arvonlisän epätasapuolinen jakautumien elintarvikeketjussa. Ministerit kertoivat niistä hallituksen toimista, joilla on tarkoitus tiivistää elintarvikeketjun yhteistyötä ja saada siten yhteisvastuuta myös tulojen jakautumiseen ketjussa. Tilaisuudessa korostettiin myös sitä, että viljelijöiden tulee käyttää vahvasti omistajan ääntä omistamissaan elintarvikeyrityksissä. Esimerkkinä toimivasta omistajanohjauksesta mainittiin meijeriyhtiö Valio, joka on onnistunut viemään kustannusten nousua markkinahintoihin.
Ainakin tieto kulkee läpi elintarvikeketjun. Nimittäin tilaisuudessa haukuttu kauppa on tänään kertonut medioissa suunnittelevansa maidontuonnin aloittamista, vastavetona Valion "liian" korkeille hinnankorotuksille.

Yllättävä tulos

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki

Olin tänään vaalipaneelissa Vihdin lukiolla. Panelisteja paikalla oli kaikista kunnallisvaaliehdokkaita asettaneista ryhmistä ja yleisöä auditorio täynnä. Joten hyvät eväät kunnon paneelille oli olemassa. Aluksi tilaisuuden järjestäneet Vihdin nuorisovaltuutetut teroittivat panelisteille lyhyiden puheenvuorojen tärkeyttä, puheaikaa annettiin vain 45 sekuntia per kysymys.  En tunnetusti ole lyhytpuheinen, joten 45 sekuntia oli todellinen haaste. Haastetta ei vähentänyt se, että olen muutaman viimeyön vääntänyt näitä sivuja, ja uni on jäänyt aika vähälle.

Paneeli sisälsi hyviä kysymyksiä ja onnistuin jopa pitämään aikarajasta kiinni. Omiin vastauksiini en ollut tyytyväinen, mutta tänään ei parempaa vaan tullut puristamallakaan. Muiden panelistien vastaukset eivät yllättäneet, mutta yleisö pääsi yllättämään.

Meille esitettiin kysymys "pitäisikö äänestysikärajaa laskea 16-vuoteen"? Olin paikalla edustamassa Keskustaa, joten vastasin Keskustan ja Keskustanuorten kannan mukaisesti kyllä. Lähes kaikki muut panelistit olivat nykyisen 18-vuoden ikärajan kannalla. Puolustelut ikärajan laskemisen ja ennallaan pitämisen puolesta olivat aivan asiallisia, ne eivät yllättäneet. Mutta yleisöäänestyksen tulos oli sitäkin yllättävämpi. Auditoriollisesta lukiolaisia vain muutama kannatti äänestysiän laskua.

Yleisö pääsi myös perustelemaan kantaansa. Yksi perustelu kuului "kotona asuessaan nuori on helposti altis esimerkiksi vanhempiensa painostukselle". Toinen perusteli "ettei 16-vuotiaat tiedä vielä asioista tarpeeksi", ja kolmas ettei "niitä" vielä ehkä kiinnosta tällaiset asiat. Yllättävä perustelu oli se, että ikärajan laskemisen pelättiin laskevan äänestysprosenttia, ja sen heikentävän demokratiamme perustaa. Eräs perustelu meni asiaan hieman syvemmälle ehdottaen, että halutessaan kiinnostuneet 16-vuotiaat voisivat rekisteröityä äänestäjiksi ja päästä sitten käyttämään äänioikeutta.

En suhtaudu kiihkomielisesti tähän asiaan, mutta muutaman laskemista puoltavan kommentin ajattelin tähän kirjata.

Ikärajan laskua on perusteltu mm. sillä, että se voisi totuttaa äänestämiseen jo nuorena. Kynnys äänestämään lähtemiselle voi olla alhaisempi kotipaikkakunnalla kuin opiskelupaikkakunnalla. Tänä päivänä erittäin suuri osa nuorista ei opiskele samoilla kulmilla, kuin missä käy peruskoulunsa tai lukionsa. Ja minun mielestäni kaikki keinot, jolla nuoret saataisiin äänestämään, pitää käyttää.

Jos äänestysprosentti tämän takia sitten laskisi, niin ehkä se vihdoinkin saisi eduskunnan tekemään jotain. Tällä hetkellä alhaista äänestysprosenttia taivastellaan vaalien jälkeen viikon ajan, mutta mitään ei sitten tehdä. Asia unhoittuu, kunnes seuraavissa vaaleissa prosentti taas laskee.

Toinen seikka on se, että eihän nykyinenkään systeemi tarkoita sitä että kaikki pääsevät äänestämään kunnallisvaaleissa 18-vuotiaana. Ensiäänestäjinä kunnallisvaaleissa on nykyisin aina myös 19-, 20- ja 21-vuotiaita.

Kolmas näkökanta on se, että jos vaalikelpoisuusikäraja jäisi edelleen 18 vuoteen, ei tiedossa olisi ongelmia täysivaltaisuuden tai muidenkaan oikeudellisten seikkojen kanssa.

En usko yhdenkään Suomen kunnan kaatuvan siihen, että nuoret saisivat vaaleissa käyttää äänioikeutta äänestämällä täysi-ikäisiä ehdokkaita. Nuorten äänestyspätevyyden aliarvioiminen hämmästytti minua lukiolla kuitenkin eniten. Se että nuoret epäilevät "pätevyyttään", osoittaa toisaalta kiitettävää itsekritiikkiä, mutta toisaalta vahvaa itseluottamuksen puutetta. Sanoin puheenvuorossani, että jokainen meistä on omien asioidensa ja elämätilanteensa asiantuntija. Tämän sanoin siksi, että lähes kaikki äänestäjät arvioivat kunnan asioita puhtaasti oman elämäntilanteensa mukaan. Jos nuorten äänestämisessä sitten painottuisivat nuorten asiat, en todellakaan pitäisi sitä pahana asiana. Nuorten pieni lukumäärä ei voisi aiheuttaa hirmuisia shokkeja tuloksiin, sillä vanhempia, äänestäviä ja suuria ikäluokkia on todella paljon.

Myös nuorten motiiveja ehdokkaansa valinnassa on epäilty. Minusta tällainen epäily on erikoista. Emmehän me tiedä vanhempienkaan äänestäjien motiiveja ehdokkaiden valinnassa. Ei Tony Halmeen tai Linda Lampeniuksen valintaan tarvittu 16-vuotiaita.

Joten summa summarum. En usko että äänestysiän lasku haittaisi ketään. Ja jos se edes hieman aktivoisi nuoria käyttämään äänensä myös vanhemmalla iällä, ainakin sen kokeilu olisi paikallaan.

Köyhän miehen Karpela

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Keskustan Vihdin kunnallisjärjestö järjesti tänään Nummelassa yleisötilaisuuden, johon vierailevaksi tähdeksi saapui sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä. Tilaisuus noudatti perinteistä kaavaa - paljon keskustaporukkaa ja vähänlaisesti muuta yleisöä. Yleisön vähyys minua harmittaa siksi, että ministereitä ei Vihdissä todellakaan vieraile päivittäin. Ja nyt oli vielä kyse sellaisesta ministeristä, jonka sektorin asiat taatusti koskettavat meitä kaikkia. 

Tilaisuuden aluksi Angelica Ollikkala osoitti olevansa taitava haitarin soittaja, yleisö oli nuoren neitokaisen esityksestä haltioissaan.

Puheenvuorossaan Hyssälä kertoi Keskustan kunnallisvaaliteemaksi valitusta Koti-teemasta. Ministeri piti sitä erityisen hyvänä, sillä Vanhasen hallitusten aikana on satsattu nimenomaan perhepolitiikkaan. Tärkeitä ovat olleet korotukset lapsilisiin, opintotukiin sekä kaikkein pienituloisten päivärahoihin ja eläkkeisiin.

Hyssälä kommentoi myös pääministeri Vanhasen esiin nostamaa ajatusta takuueläkkeen käyttöönottamisesta. Hyssälä kannatti ajatusta, jossa jokaiselle suomalaiselle turvattaisiin tietyntasoinen vähimmäiseläke, joka kuitenkin olisi huomattavasti korkeampi kuin nykyisen kansaneläkkeen vähimmäistaso.

Esiin nousi myös tulevaisuutemme suuri haaste, vanhusväestön räjähdysmäinen kasvu. Siihen on sosiaali- ja terveysministeriössä alettu varautua palvelujärjestelmän sekä sosiaaliturvajärjestelmän uudistuksilla. Lääkäripulaan ministeri tarjosi lääkkeeksi sitä, että yliopistot kouluttaisivat nykyistä enemmän nimenomaan terveyskeskuslääkäreitä, joiden arvostusta pitäisi myös nostaa. Keskustelua oli myös SATA- komiteasta, lääkekustannuksista sekä sähköisestä arkistoinnista.

Keskustelu oli pitkä, ja yleisö nosti hyvin esille arkielämämme ongelmia. Hyssälä ei liene tunnetuimpia ministereitämme, mutta ainakaan vastausten taso ei ole siihen syynä. Pelkäänpä, että näiden sektoreiden kiinnostumattomuuden syy on unohtaminen. Tällä tarkoitan sitä, että mietimme terveysasioita lähinnä silloin, kun sairaus koskettaa meitä jollain tavalla. Mutta tilanteen palatessa normaaliksi, unohdamme edes ajatella koko asiaa.

Niin, että mistäkö tuo otsikko? Liisa Hyssälä totesi itse viime vaalikaudella, että kun kulttuuriministeri Tanja Karpela ei ehdi kaikkiin tilaisuuksiin joihin häntä pyydettiin, niin hän voisi mennä osaan tilaisuuksista paikkaamaan Tanjaa. Samalla Hyssälä lanseerasi olevansa vähän tämmöinen "köyhän miehen Karpela".

Hyvän huumorintajun lisäksi tilaisuudessa läsnä olleet saattoivat huomata ministerin omaavan myös erittäin laajan tieto- ja taitopohjan.

 

Urheiluhuumaa Vihtiin?

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Täytyy tunnustaa, että vaikka naapurikaupunkimme Karkkila on vahva koripallokaupunki, olin tänään ensimmäistä kertaa Suomen mestaruustason korismatsissa.

Naapurimme koripallo on kuulunut sarjaan, "täytyis joskus mennä kattomaan", mutta ei silti ole tullut mentyä. No tänään tämä erhe tuli paikattua.

Kun saavuimme pelipaikalle Karkkilassa, yllätyin kun kuulin salin olevan loppuunmyydyn. Tiedän, että koris on Karkkilassa kova juttu, mutta niin on loppuunmyyty salikin.

Itse ottelu ei sitten tarjonnutkaan hirmuisesti ilonaiheita. Joensuun Kataja oli tyly vieras, ja vei pisteet mennessään selvin numeroin. Oli kuitenkin vaikuttavaa nähdä se taitotaso, joka mestaruustasolla vaaditaan. Ja vaikka ottelu ei ollut tiukka, niin yksittäiset tilanteet pelin sisällä tarjosivat paljon nähtävää.

Tosin täytyy tunnustaa, että porukkamme nuorimmat (6 ja 7v.) jäsenet tylsistyivät ottelun edetessä, ja odottivat ottelun päättymistä kuin Ahtisaari Nobelia.

Kotiinpäin ajellessa mietiskelin, että milloinkohan saisimme Vihtiin jonkun joukkueen, joka saisi vihtiläiset samalla lailla liikkeelle kun koripallo karkkilalaiset. Vipa:n naisjoukkueen pesishuumasta on jo aikaa, ja Vihdissä olisi kyllä tilaa ja tilausta urheiluhuumalle.

Hyvää itsenäisyyspäivää

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Päivä on kiireinen juhlallisuuksien vuoksi, joten aikaa itsenäisyyden syvällisemmälle kirjalliselle ruotimiselle ei jää. Ajattelin kuitenkin liittää tähän Suomen senaatin itsenäisyyden julistuksen, parilla kommentilla höystettynä.

 

6.12.1917

Suomen kansalle

Suomen Eduskunta on 15 päivänä viime marraskuuta, nojaten maan Hallitusmuodon 38 §:ään, julistautunut korkeimman valtiovallan haltijaksi sekä sittemmin asettanut maalle hallituksen, joka tärkeimmäksi tehtäväkseen on ottanut Suomen valtiollisen itsenäisyyden toteuttamisen ja turvaamisen. Tämän kautta on Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat sen siihen. Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.

Näin kuuluu Suomen Senaatin Eduskunnalle antaman itsenäisyysjulistuksen ensimmäinen kappale.

Vaikka maailmanpoliittinen tilanne oli tuolloin todella epävakaa, ei itsenäisyysjulistuksen muotoilussa jätetty mitään epäselväksi. julistuksen sanamuoto on hyvin selkeä. "Tämän kautta Suomen kansa on ottanut kohtalon omiin käsiinsä, ja nykyolot sekä oikeuttavat sekä velvoittavat siihen."

Huomionarvoista julistuksessa on sekin, että tämänkin poliittisen päätöksen todellisten vaikutusten arviointi oli mahdollista tehdä vasta jälkikäteen. Eli tilanne oli tuolloin täysin sama kuin nykypäivänä, tulokset ovat arvioitavissa vasta jälkikäteen.

Mutta Suomen kansa ei jälkikäteisarviointia pelännyt, vaan käytti oikeuttaan ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä sekä päätti kantaa kohtaloonsa liittyvän vastuun.

Tänään me kaikki olemme varmasti samaa mieltä siitä, että päätös oli oikea. Me nuoremmat sukupolvet olemme maastamme ylpeitä ja olemme valmiita jatkamaan esi-isiemme työtä.

 

Hyvällä asialla

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Olin tänään polkemassa viimeisellä osuudella halki Suomen matkanneessa lähiruokaviestissä. Ilmoittauduin mukaan jo kuukausia sitten, ainoana toiveenani polkea viestin loppupäässä. No osuuteni oli todellakin loppupäässä.

Tällä viikolla on eleleminen ollut aikamoista hässäkkää eikä minulla ollut aikaa tutustua reittiin ennalta. Ajattelin, että koska koko etappini on Helsingissä, ei se voi olla kovin pitkä ja vaativa.

Rasvailin fillarin ajoissa (eilen), ja ripustin sen auton perään. Kiiruhdin aamusta lähtöpaikalle lainattuani ensin kaveriltani Anssilta asianmukaisen kypärän. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun lähtöpaikalla Helsingin Tokoin rannassa kuulin maalin sijainnin. Maali nimittäin sijaitsi Hakaniemen torilla. Matkaa pisteiden välille kertyi alle kilometri. No etenimme sentään tuon matkan tyylikkäästi, ylväiden ratsupoliisien saattelemana.

Perillä pidettiin paljon puheita asiamme tärkeyttä korostaen. Esiin nousivat niin lähiruoan turvallisuus, ekologisuus, työllistävä vaikutus kuin maaseudun elinvoimaisuuskin. Koska sääkin suosi meitä, uskon että tilaisuuteen osallistuneille jäi lopetustapahtumasta hyvä fiilis.

Itselleni suurin yllätys oli se, että viestiä oli Helsingin kaupungin puolesta vastaanottamassa vanha opiskelukaverini Perttu, jota oli erittäin mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia.

Kokonaisuudessaan viestin tarkoitus oli nostaa lähiruoka-asiaa esille. Viesti sai koko matkan ajan paljon palstatilaa, varsinkin alueellisissa ja paikallisissa medioissa. Joten uskonkin että viesti täytti sille asetetut odotukset.

Viestin järjestäjät kertoivat, että tämä viesti ei tule jäämään ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Ja kun minuakin mukaan pyydettiin, niin päätin että osallistun viestiin ensi vuonnakin - mielellään vaikka vähän pidemmälläkin osuudella.

Kirjauutisia

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Julkaisimme eilen 30+ -porukalla pitkään hiomamme kirjan "Vahvan Keskustan tie, tervetuloa 2020-luku". Ohessa on toimittaja Hanna Kaarron artikkeli tämän päivän Helsingin Sanomista:

 

"Keskustan kolmikymppiset tähyävät porvariyhteistyöhön

HANNA KAARTO

Keskustan kolmikymppisten sukupolviliike haluaa haastaa Sdp:n - ja koko "yhtyvän vasemmiston" - ja haaveilee avoimesti "vihersinisestä" eli keskustan ja kokoomuksen muodostamasta hallituksesta.

Pääasiassa ministerien avustajista, puoluevirkailijoista ja kansanedustajista koostuva, 28-37-vuotias ja 14-henkinen joukko julkisti maanantaina Vahvan keskustan tie -nimisen kirjan.

Kirja luotaa vuoteen 2020, ja siinä esitellään nuorten keskustavaikuttajien näkemyksiä muun muassa talouspolitiikasta, työmarkkinoista, ympäristöstä, maataloudesta ja puoluekentän tulevaisuudesta.

Kirjoittajat arvioivat, että vasemmistoliitto kuihtuu, ja Sdp:n kannatus kasvaa 28-30 prosenttiin. Sdp:n vahva asema on heidän mukaansa keskustan ja kokoomuksen yhteistyön heikkouden syytä, ja "vihersinisen vaihtoehdon uskottavuutta on vahvistettava".

Kirjan mukaan keskusta-oikeistolaisen hallitusvaihtoehdon syntymiselle on nyt myös "työntövoimaa", millä tarkoitetaan Sdp:n "muuttuneita toimintatapoja" hallituksessa.

"Sdp:lle tärkeintä näyttää olevan keskustan todellisten tai kuviteltujen tavoitteiden toteutumisen estäminen."

Suurin keskustaa ja kokoomusta yhdistävä tekijä on kirjoittajien mukaan suhtautuminen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen sekä yksilön ja yhteiskunnan vastuuseen.

"Sosiaalidemokraateille hyvinvointiyhteiskunta on enemmän päämäärä kuin keino", kirjoittajat katsovat.

Kirjoittajaporukkaan kuuluva ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki painotti julkistustilaisuudessa, että vaalien tulos ratkaisee seuraavan hallituksen kokoonpanon. Hän sanoi, että millekään hallituspohjalle ei ole esteitä. "Notkea ja tehokas punamulta" olisi Lehtomäen mukaan edelleen käyttökelpoista.

Sdp:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta reagoi tuoreeltaan kirjassa esitettyihin näkemyksiin hallituspolitiikasta. Hän ihmetteli nuorten keskustavaikuttajien tyytymättömyyttä punamultayhteistyön saavutuksiin. Feldt-Rannan mukaan näyttää erikoiselta, että päähallituspuolueen parista arvostellaan voimakkaasti "yhdessä sovittua, linjattua ja toteutettua politiikkaa".

"Sdp ottaa kuitenkin kehuna kirjassa esitetyt arviot siitä, että Sdp:n kädenjälki vahvasti näkyy hallituksen politiikassa", Feldt-Ranta kuittasi.

Vahvan keskustan tie - Tervetuloa 2020-luku! Kustantaja Maahenki, 208 s. Kirjoittajat: Mikko Alkio, Jari Haapiainen, Kim Huovinlahti, Jukka Ihanus, Karina Jutila, Kari Jääskeläinen, Antti Kaikkonen, Tatja Karvonen, Paula Lehtomäki, Satu Mäki, Riina Nevamäki, Timo Reina, Pertti Salovaara ja Eerikki Viljanen."

 

Urban Pellonpää

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Ehdotuksemme seuraavaksi hallitusohjelmaksi on saanut paljon huomiota, ja kummuttanut lukuisia kommetteja.

Ohessa osa Aamulehden kolumnistin "Urban Pellonpään" kirjoituksesta, jossa hän käsittelee ohjemaluonnostamme:

 

"Uutta potkua keskustapolitiikkaan on tuonut myös nuorisosiiven ryhmä 30 +. Porukka tempaisi pari viikkoa sitten omat hallitusohjelmatavoitteensa. Paperi kannattaa tsekata, jos haluaa raikasta vaihtelua puolueiden vaaliohjelmien lukemiseen. Siinä on tulevaisuuteen katsovaa tekemisen meininkiä.

Mukana on nuoremman polven keskustavaikuttajia, joista osa on jo nyt keskeisillä vaikuttajan paikoilla. Tunnetuimpia ovat varmaan pääministerin talouspolitiikan neuvonantaja Mikko Alkio, kansanedustajat Antti Kaikkonen, Tatja Karvonen, Riikka Moilanen-Savolainen, Pertti Salovaara ja Kimmo Tiilikainen. Mutta porukassa on monta muutakin, joista politiikassa kuullaan vielä. Ryhmässä on monta hyvää haastajaa nykyisille kansanedustajille.

Politrukkisarjassa asemiin ovat ajamassa esimerkiksi Kari Jääskeläinen, Anna-Mari Vimpari ja Riina Nevamäki, jotka kaikki kuuluvat avustajakunnan kärkikaartiin. Mutta ryhmässä on monia muitakin tekijänimiä.

Ei keskustan tulevaisuus huonolta näytä. Missä muussa puolueessa on muuten samanlaista harrastusta? Ei ole ainakaan Urbanin silmiin osunut mitään vastaavaa vuosikausiin."

Kirjoittaja on keskustalainen vaikuttaja vallan ytimessä.