Viimeinen valtuusto

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Muutama tunti sitten päättyi viimeinen valtuusto ennen kunnallisvaaleja. Kokouksessa vallinnut jotenkin pidättyväinen tunnelma saattoi johtua juuri vaalien läheisyydestä. No, liittyi tunnelma vaaleihin tai ei, niin valtuustoaloitteiden suuri määrä viittasi ainakin vaalien läheisyyteen. Toisaalta ei passaa tässä vitsailla, sillä minäkin jätin valtuustoaloitteen.

Aloiteeni löytyy tuolta "valtuustotyöstä" -osion alta, mutta voin tässäkin paljastaa että se koskee omaishoitajien läheislomituspalveluita. Asian ydin on siinä, että tällä hetkellä hoitoa saavat kärrätään kotoaan kunnan laitoksiin aina silloin, kun omaishoitaja pitää lakisääteisiä vapaitaan (3pv/kk). Valtuustoaloitteessani ehdotan, että kunta voisi maksaa palkkion jollekin omaishoitajan työhön soveltuvalle hoidettavan tutulle, sukulaiselle, naapurille tms., joka sitten voisi tulla "lomittamaan" omasihoitajaa tämän vapaapäivinä. Eli vanhusta ei tarvitsisi siirtää pois kotoaan, lomittava hoitaja olisi jo valmiiksi vanhukselle tuttu ja turvallinen ja kunnan terveysaseman vuodeosotoa ei enää kuormitettaisi sinne lomien ajaksi siirrettävillä vanhuksilla.

Kehtaan sanoa että tämä malli on mitä mainion, tosin tunnustaa täytyy etten ole sitä itse keksinyt. Juttelin taannoin asiasta sodankyläläisen valtuutetun Heidi Ala-Rieston kanssa. Heidi toimii Sodankylässä myös perusturvalautakunnan puheenjohtajana. Heisi kertoi heillä käynnissä olevista sosiaali- ja terveystoimen hankkeista, joista tämän mallin testaus oli yksi. Hanke sai hyvän vastaanoton, ja nyt vastaavanlainen "lomitusmalli" on osa Sodankylän kaupungin varsinaista toimintaa.

Aloitteeseeni sisältyi Sodankylästä "kopioidut" toimintaperiaatteet, ja nyt jään odottamaan asian pikaista toteutusta. Tarvetta lomituspalveluille todellakin on!

Kriisitunnelmia Vanhalta

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Vanha ylioppilastalo täyttyi eilen maatilojen kannattavuuskriisistä huolestuneista viljelijöistä. Jyrkästi kohonneiden tuotantokustannusten ja paikallaan polkevien tuottajahintojen epäsuhdan on arvioitu aiheuttavan tänä vuonna noin 40% laskun maatalouden yrittäjätuloon. Tuottajajärjestöjen järjestämässä tilaisuudessa ääneen pääsivät niin riviviljelijät kuin valtiovallan edustajatkin.
Tilaisuuden henki oli hyvä, ja tunnelma ehkä yllättävänkin rauhallinen. Vanhalla tuntuikin kysymyksessä olevan lähinnä se, mitä tilanteelle on tehtävissä.

Maa- ja metsätalousministeri Anttila kertoi kattavassa puheenvuorossaan mitä hallitus voi tehdä ja mitä on jo tehty. Ensi vuoden budjettiin sisältyviä ehdotuksia polttoöljyn energiaveron palautuksen korottamisesta sekä maatalouden siirtämisestä alempaan sähköveroluokkaan, pidettiin yleisön joukossa oikean suuntaisina, mutta riittämättöminä. Niin Anttila kuin tilaisuudessa puhunut pääministeri Vanhanenkin korostivat valtiovallan toimintamahdollisuuksien rajallisuutta kustannuskriisin ratkaisussa. "Valtiovallan tehtävänä on luoda edellytykset elinkeinon yrittäjyydelle ja hoitaa hyvin neuvottelut Euroopan Unionin kanssa maatalouspoliittisista kysymyksistä. Hallitus hyödyntää myös ne mahdollisuudet, joista meillä on kansallisesti mahdollisuus päättää, kuten verotus- ja lomituskysymykset. Hallitus ei kuitenkaan pysty suoraan vaikuttamaan markkinahintoihin ja tuotantokustannuksiin. Kannattavuuskriisistä selviäminen edellyttää kustannusten karsimista tuotantosuunnittain koko ketjun matkalla.  Tärkeintä on kuitenkin luoda pelisäännöt, joilla tuotantokustannusten nousu otetaan huomioon tuottajahinnoissa", ministeri Anttila totesi puheenvuorossaan.

Lähes kaikissa puheenvuoroissa nousi esille myös Suomen erittäin keskittynyt vähittäiskauppa ja elintarvikkeista syntyvän arvonlisän epätasapuolinen jakautumien elintarvikeketjussa. Ministerit kertoivat niistä hallituksen toimista, joilla on tarkoitus tiivistää elintarvikeketjun yhteistyötä ja saada siten yhteisvastuuta myös tulojen jakautumiseen ketjussa. Tilaisuudessa korostettiin myös sitä, että viljelijöiden tulee käyttää vahvasti omistajan ääntä omistamissaan elintarvikeyrityksissä. Esimerkkinä toimivasta omistajanohjauksesta mainittiin meijeriyhtiö Valio, joka on onnistunut viemään kustannusten nousua markkinahintoihin.
Ainakin tieto kulkee läpi elintarvikeketjun. Nimittäin tilaisuudessa haukuttu kauppa on tänään kertonut medioissa suunnittelevansa maidontuonnin aloittamista, vastavetona Valion "liian" korkeille hinnankorotuksille.

Yllättävä tulos

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki

Olin tänään vaalipaneelissa Vihdin lukiolla. Panelisteja paikalla oli kaikista kunnallisvaaliehdokkaita asettaneista ryhmistä ja yleisöä auditorio täynnä. Joten hyvät eväät kunnon paneelille oli olemassa. Aluksi tilaisuuden järjestäneet Vihdin nuorisovaltuutetut teroittivat panelisteille lyhyiden puheenvuorojen tärkeyttä, puheaikaa annettiin vain 45 sekuntia per kysymys.  En tunnetusti ole lyhytpuheinen, joten 45 sekuntia oli todellinen haaste. Haastetta ei vähentänyt se, että olen muutaman viimeyön vääntänyt näitä sivuja, ja uni on jäänyt aika vähälle.

Paneeli sisälsi hyviä kysymyksiä ja onnistuin jopa pitämään aikarajasta kiinni. Omiin vastauksiini en ollut tyytyväinen, mutta tänään ei parempaa vaan tullut puristamallakaan. Muiden panelistien vastaukset eivät yllättäneet, mutta yleisö pääsi yllättämään.

Meille esitettiin kysymys "pitäisikö äänestysikärajaa laskea 16-vuoteen"? Olin paikalla edustamassa Keskustaa, joten vastasin Keskustan ja Keskustanuorten kannan mukaisesti kyllä. Lähes kaikki muut panelistit olivat nykyisen 18-vuoden ikärajan kannalla. Puolustelut ikärajan laskemisen ja ennallaan pitämisen puolesta olivat aivan asiallisia, ne eivät yllättäneet. Mutta yleisöäänestyksen tulos oli sitäkin yllättävämpi. Auditoriollisesta lukiolaisia vain muutama kannatti äänestysiän laskua.

Yleisö pääsi myös perustelemaan kantaansa. Yksi perustelu kuului "kotona asuessaan nuori on helposti altis esimerkiksi vanhempiensa painostukselle". Toinen perusteli "ettei 16-vuotiaat tiedä vielä asioista tarpeeksi", ja kolmas ettei "niitä" vielä ehkä kiinnosta tällaiset asiat. Yllättävä perustelu oli se, että ikärajan laskemisen pelättiin laskevan äänestysprosenttia, ja sen heikentävän demokratiamme perustaa. Eräs perustelu meni asiaan hieman syvemmälle ehdottaen, että halutessaan kiinnostuneet 16-vuotiaat voisivat rekisteröityä äänestäjiksi ja päästä sitten käyttämään äänioikeutta.

En suhtaudu kiihkomielisesti tähän asiaan, mutta muutaman laskemista puoltavan kommentin ajattelin tähän kirjata.

Ikärajan laskua on perusteltu mm. sillä, että se voisi totuttaa äänestämiseen jo nuorena. Kynnys äänestämään lähtemiselle voi olla alhaisempi kotipaikkakunnalla kuin opiskelupaikkakunnalla. Tänä päivänä erittäin suuri osa nuorista ei opiskele samoilla kulmilla, kuin missä käy peruskoulunsa tai lukionsa. Ja minun mielestäni kaikki keinot, jolla nuoret saataisiin äänestämään, pitää käyttää.

Jos äänestysprosentti tämän takia sitten laskisi, niin ehkä se vihdoinkin saisi eduskunnan tekemään jotain. Tällä hetkellä alhaista äänestysprosenttia taivastellaan vaalien jälkeen viikon ajan, mutta mitään ei sitten tehdä. Asia unhoittuu, kunnes seuraavissa vaaleissa prosentti taas laskee.

Toinen seikka on se, että eihän nykyinenkään systeemi tarkoita sitä että kaikki pääsevät äänestämään kunnallisvaaleissa 18-vuotiaana. Ensiäänestäjinä kunnallisvaaleissa on nykyisin aina myös 19-, 20- ja 21-vuotiaita.

Kolmas näkökanta on se, että jos vaalikelpoisuusikäraja jäisi edelleen 18 vuoteen, ei tiedossa olisi ongelmia täysivaltaisuuden tai muidenkaan oikeudellisten seikkojen kanssa.

En usko yhdenkään Suomen kunnan kaatuvan siihen, että nuoret saisivat vaaleissa käyttää äänioikeutta äänestämällä täysi-ikäisiä ehdokkaita. Nuorten äänestyspätevyyden aliarvioiminen hämmästytti minua lukiolla kuitenkin eniten. Se että nuoret epäilevät "pätevyyttään", osoittaa toisaalta kiitettävää itsekritiikkiä, mutta toisaalta vahvaa itseluottamuksen puutetta. Sanoin puheenvuorossani, että jokainen meistä on omien asioidensa ja elämätilanteensa asiantuntija. Tämän sanoin siksi, että lähes kaikki äänestäjät arvioivat kunnan asioita puhtaasti oman elämäntilanteensa mukaan. Jos nuorten äänestämisessä sitten painottuisivat nuorten asiat, en todellakaan pitäisi sitä pahana asiana. Nuorten pieni lukumäärä ei voisi aiheuttaa hirmuisia shokkeja tuloksiin, sillä vanhempia, äänestäviä ja suuria ikäluokkia on todella paljon.

Myös nuorten motiiveja ehdokkaansa valinnassa on epäilty. Minusta tällainen epäily on erikoista. Emmehän me tiedä vanhempienkaan äänestäjien motiiveja ehdokkaiden valinnassa. Ei Tony Halmeen tai Linda Lampeniuksen valintaan tarvittu 16-vuotiaita.

Joten summa summarum. En usko että äänestysiän lasku haittaisi ketään. Ja jos se edes hieman aktivoisi nuoria käyttämään äänensä myös vanhemmalla iällä, ainakin sen kokeilu olisi paikallaan.

Köyhän miehen Karpela

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Keskustan Vihdin kunnallisjärjestö järjesti tänään Nummelassa yleisötilaisuuden, johon vierailevaksi tähdeksi saapui sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä. Tilaisuus noudatti perinteistä kaavaa - paljon keskustaporukkaa ja vähänlaisesti muuta yleisöä. Yleisön vähyys minua harmittaa siksi, että ministereitä ei Vihdissä todellakaan vieraile päivittäin. Ja nyt oli vielä kyse sellaisesta ministeristä, jonka sektorin asiat taatusti koskettavat meitä kaikkia. 

Tilaisuuden aluksi Angelica Ollikkala osoitti olevansa taitava haitarin soittaja, yleisö oli nuoren neitokaisen esityksestä haltioissaan.

Puheenvuorossaan Hyssälä kertoi Keskustan kunnallisvaaliteemaksi valitusta Koti-teemasta. Ministeri piti sitä erityisen hyvänä, sillä Vanhasen hallitusten aikana on satsattu nimenomaan perhepolitiikkaan. Tärkeitä ovat olleet korotukset lapsilisiin, opintotukiin sekä kaikkein pienituloisten päivärahoihin ja eläkkeisiin.

Hyssälä kommentoi myös pääministeri Vanhasen esiin nostamaa ajatusta takuueläkkeen käyttöönottamisesta. Hyssälä kannatti ajatusta, jossa jokaiselle suomalaiselle turvattaisiin tietyntasoinen vähimmäiseläke, joka kuitenkin olisi huomattavasti korkeampi kuin nykyisen kansaneläkkeen vähimmäistaso.

Esiin nousi myös tulevaisuutemme suuri haaste, vanhusväestön räjähdysmäinen kasvu. Siihen on sosiaali- ja terveysministeriössä alettu varautua palvelujärjestelmän sekä sosiaaliturvajärjestelmän uudistuksilla. Lääkäripulaan ministeri tarjosi lääkkeeksi sitä, että yliopistot kouluttaisivat nykyistä enemmän nimenomaan terveyskeskuslääkäreitä, joiden arvostusta pitäisi myös nostaa. Keskustelua oli myös SATA- komiteasta, lääkekustannuksista sekä sähköisestä arkistoinnista.

Keskustelu oli pitkä, ja yleisö nosti hyvin esille arkielämämme ongelmia. Hyssälä ei liene tunnetuimpia ministereitämme, mutta ainakaan vastausten taso ei ole siihen syynä. Pelkäänpä, että näiden sektoreiden kiinnostumattomuuden syy on unohtaminen. Tällä tarkoitan sitä, että mietimme terveysasioita lähinnä silloin, kun sairaus koskettaa meitä jollain tavalla. Mutta tilanteen palatessa normaaliksi, unohdamme edes ajatella koko asiaa.

Niin, että mistäkö tuo otsikko? Liisa Hyssälä totesi itse viime vaalikaudella, että kun kulttuuriministeri Tanja Karpela ei ehdi kaikkiin tilaisuuksiin joihin häntä pyydettiin, niin hän voisi mennä osaan tilaisuuksista paikkaamaan Tanjaa. Samalla Hyssälä lanseerasi olevansa vähän tämmöinen "köyhän miehen Karpela".

Hyvän huumorintajun lisäksi tilaisuudessa läsnä olleet saattoivat huomata ministerin omaavan myös erittäin laajan tieto- ja taitopohjan.

 

Urheiluhuumaa Vihtiin?

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Täytyy tunnustaa, että vaikka naapurikaupunkimme Karkkila on vahva koripallokaupunki, olin tänään ensimmäistä kertaa Suomen mestaruustason korismatsissa.

Naapurimme koripallo on kuulunut sarjaan, "täytyis joskus mennä kattomaan", mutta ei silti ole tullut mentyä. No tänään tämä erhe tuli paikattua.

Kun saavuimme pelipaikalle Karkkilassa, yllätyin kun kuulin salin olevan loppuunmyydyn. Tiedän, että koris on Karkkilassa kova juttu, mutta niin on loppuunmyyty salikin.

Itse ottelu ei sitten tarjonnutkaan hirmuisesti ilonaiheita. Joensuun Kataja oli tyly vieras, ja vei pisteet mennessään selvin numeroin. Oli kuitenkin vaikuttavaa nähdä se taitotaso, joka mestaruustasolla vaaditaan. Ja vaikka ottelu ei ollut tiukka, niin yksittäiset tilanteet pelin sisällä tarjosivat paljon nähtävää.

Tosin täytyy tunnustaa, että porukkamme nuorimmat (6 ja 7v.) jäsenet tylsistyivät ottelun edetessä, ja odottivat ottelun päättymistä kuin Ahtisaari Nobelia.

Kotiinpäin ajellessa mietiskelin, että milloinkohan saisimme Vihtiin jonkun joukkueen, joka saisi vihtiläiset samalla lailla liikkeelle kun koripallo karkkilalaiset. Vipa:n naisjoukkueen pesishuumasta on jo aikaa, ja Vihdissä olisi kyllä tilaa ja tilausta urheiluhuumalle.

Hyvää itsenäisyyspäivää

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Päivä on kiireinen juhlallisuuksien vuoksi, joten aikaa itsenäisyyden syvällisemmälle kirjalliselle ruotimiselle ei jää. Ajattelin kuitenkin liittää tähän Suomen senaatin itsenäisyyden julistuksen, parilla kommentilla höystettynä.

 

6.12.1917

Suomen kansalle

Suomen Eduskunta on 15 päivänä viime marraskuuta, nojaten maan Hallitusmuodon 38 §:ään, julistautunut korkeimman valtiovallan haltijaksi sekä sittemmin asettanut maalle hallituksen, joka tärkeimmäksi tehtäväkseen on ottanut Suomen valtiollisen itsenäisyyden toteuttamisen ja turvaamisen. Tämän kautta on Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat sen siihen. Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.

Näin kuuluu Suomen Senaatin Eduskunnalle antaman itsenäisyysjulistuksen ensimmäinen kappale.

Vaikka maailmanpoliittinen tilanne oli tuolloin todella epävakaa, ei itsenäisyysjulistuksen muotoilussa jätetty mitään epäselväksi. julistuksen sanamuoto on hyvin selkeä. "Tämän kautta Suomen kansa on ottanut kohtalon omiin käsiinsä, ja nykyolot sekä oikeuttavat sekä velvoittavat siihen."

Huomionarvoista julistuksessa on sekin, että tämänkin poliittisen päätöksen todellisten vaikutusten arviointi oli mahdollista tehdä vasta jälkikäteen. Eli tilanne oli tuolloin täysin sama kuin nykypäivänä, tulokset ovat arvioitavissa vasta jälkikäteen.

Mutta Suomen kansa ei jälkikäteisarviointia pelännyt, vaan käytti oikeuttaan ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä sekä päätti kantaa kohtaloonsa liittyvän vastuun.

Tänään me kaikki olemme varmasti samaa mieltä siitä, että päätös oli oikea. Me nuoremmat sukupolvet olemme maastamme ylpeitä ja olemme valmiita jatkamaan esi-isiemme työtä.

 

Hyvällä asialla

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Olin tänään polkemassa viimeisellä osuudella halki Suomen matkanneessa lähiruokaviestissä. Ilmoittauduin mukaan jo kuukausia sitten, ainoana toiveenani polkea viestin loppupäässä. No osuuteni oli todellakin loppupäässä.

Tällä viikolla on eleleminen ollut aikamoista hässäkkää eikä minulla ollut aikaa tutustua reittiin ennalta. Ajattelin, että koska koko etappini on Helsingissä, ei se voi olla kovin pitkä ja vaativa.

Rasvailin fillarin ajoissa (eilen), ja ripustin sen auton perään. Kiiruhdin aamusta lähtöpaikalle lainattuani ensin kaveriltani Anssilta asianmukaisen kypärän. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun lähtöpaikalla Helsingin Tokoin rannassa kuulin maalin sijainnin. Maali nimittäin sijaitsi Hakaniemen torilla. Matkaa pisteiden välille kertyi alle kilometri. No etenimme sentään tuon matkan tyylikkäästi, ylväiden ratsupoliisien saattelemana.

Perillä pidettiin paljon puheita asiamme tärkeyttä korostaen. Esiin nousivat niin lähiruoan turvallisuus, ekologisuus, työllistävä vaikutus kuin maaseudun elinvoimaisuuskin. Koska sääkin suosi meitä, uskon että tilaisuuteen osallistuneille jäi lopetustapahtumasta hyvä fiilis.

Itselleni suurin yllätys oli se, että viestiä oli Helsingin kaupungin puolesta vastaanottamassa vanha opiskelukaverini Perttu, jota oli erittäin mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia.

Kokonaisuudessaan viestin tarkoitus oli nostaa lähiruoka-asiaa esille. Viesti sai koko matkan ajan paljon palstatilaa, varsinkin alueellisissa ja paikallisissa medioissa. Joten uskonkin että viesti täytti sille asetetut odotukset.

Viestin järjestäjät kertoivat, että tämä viesti ei tule jäämään ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Ja kun minuakin mukaan pyydettiin, niin päätin että osallistun viestiin ensi vuonnakin - mielellään vaikka vähän pidemmälläkin osuudella.

Kirjauutisia

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Julkaisimme eilen 30+ -porukalla pitkään hiomamme kirjan "Vahvan Keskustan tie, tervetuloa 2020-luku". Ohessa on toimittaja Hanna Kaarron artikkeli tämän päivän Helsingin Sanomista:

 

"Keskustan kolmikymppiset tähyävät porvariyhteistyöhön

HANNA KAARTO

Keskustan kolmikymppisten sukupolviliike haluaa haastaa Sdp:n - ja koko "yhtyvän vasemmiston" - ja haaveilee avoimesti "vihersinisestä" eli keskustan ja kokoomuksen muodostamasta hallituksesta.

Pääasiassa ministerien avustajista, puoluevirkailijoista ja kansanedustajista koostuva, 28-37-vuotias ja 14-henkinen joukko julkisti maanantaina Vahvan keskustan tie -nimisen kirjan.

Kirja luotaa vuoteen 2020, ja siinä esitellään nuorten keskustavaikuttajien näkemyksiä muun muassa talouspolitiikasta, työmarkkinoista, ympäristöstä, maataloudesta ja puoluekentän tulevaisuudesta.

Kirjoittajat arvioivat, että vasemmistoliitto kuihtuu, ja Sdp:n kannatus kasvaa 28-30 prosenttiin. Sdp:n vahva asema on heidän mukaansa keskustan ja kokoomuksen yhteistyön heikkouden syytä, ja "vihersinisen vaihtoehdon uskottavuutta on vahvistettava".

Kirjan mukaan keskusta-oikeistolaisen hallitusvaihtoehdon syntymiselle on nyt myös "työntövoimaa", millä tarkoitetaan Sdp:n "muuttuneita toimintatapoja" hallituksessa.

"Sdp:lle tärkeintä näyttää olevan keskustan todellisten tai kuviteltujen tavoitteiden toteutumisen estäminen."

Suurin keskustaa ja kokoomusta yhdistävä tekijä on kirjoittajien mukaan suhtautuminen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen sekä yksilön ja yhteiskunnan vastuuseen.

"Sosiaalidemokraateille hyvinvointiyhteiskunta on enemmän päämäärä kuin keino", kirjoittajat katsovat.

Kirjoittajaporukkaan kuuluva ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki painotti julkistustilaisuudessa, että vaalien tulos ratkaisee seuraavan hallituksen kokoonpanon. Hän sanoi, että millekään hallituspohjalle ei ole esteitä. "Notkea ja tehokas punamulta" olisi Lehtomäen mukaan edelleen käyttökelpoista.

Sdp:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta reagoi tuoreeltaan kirjassa esitettyihin näkemyksiin hallituspolitiikasta. Hän ihmetteli nuorten keskustavaikuttajien tyytymättömyyttä punamultayhteistyön saavutuksiin. Feldt-Rannan mukaan näyttää erikoiselta, että päähallituspuolueen parista arvostellaan voimakkaasti "yhdessä sovittua, linjattua ja toteutettua politiikkaa".

"Sdp ottaa kuitenkin kehuna kirjassa esitetyt arviot siitä, että Sdp:n kädenjälki vahvasti näkyy hallituksen politiikassa", Feldt-Ranta kuittasi.

Vahvan keskustan tie - Tervetuloa 2020-luku! Kustantaja Maahenki, 208 s. Kirjoittajat: Mikko Alkio, Jari Haapiainen, Kim Huovinlahti, Jukka Ihanus, Karina Jutila, Kari Jääskeläinen, Antti Kaikkonen, Tatja Karvonen, Paula Lehtomäki, Satu Mäki, Riina Nevamäki, Timo Reina, Pertti Salovaara ja Eerikki Viljanen."

 

Urban Pellonpää

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Ehdotuksemme seuraavaksi hallitusohjelmaksi on saanut paljon huomiota, ja kummuttanut lukuisia kommetteja.

Ohessa osa Aamulehden kolumnistin "Urban Pellonpään" kirjoituksesta, jossa hän käsittelee ohjemaluonnostamme:

 

"Uutta potkua keskustapolitiikkaan on tuonut myös nuorisosiiven ryhmä 30 +. Porukka tempaisi pari viikkoa sitten omat hallitusohjelmatavoitteensa. Paperi kannattaa tsekata, jos haluaa raikasta vaihtelua puolueiden vaaliohjelmien lukemiseen. Siinä on tulevaisuuteen katsovaa tekemisen meininkiä.

Mukana on nuoremman polven keskustavaikuttajia, joista osa on jo nyt keskeisillä vaikuttajan paikoilla. Tunnetuimpia ovat varmaan pääministerin talouspolitiikan neuvonantaja Mikko Alkio, kansanedustajat Antti Kaikkonen, Tatja Karvonen, Riikka Moilanen-Savolainen, Pertti Salovaara ja Kimmo Tiilikainen. Mutta porukassa on monta muutakin, joista politiikassa kuullaan vielä. Ryhmässä on monta hyvää haastajaa nykyisille kansanedustajille.

Politrukkisarjassa asemiin ovat ajamassa esimerkiksi Kari Jääskeläinen, Anna-Mari Vimpari ja Riina Nevamäki, jotka kaikki kuuluvat avustajakunnan kärkikaartiin. Mutta ryhmässä on monia muitakin tekijänimiä.

Ei keskustan tulevaisuus huonolta näytä. Missä muussa puolueessa on muuten samanlaista harrastusta? Ei ole ainakaan Urbanin silmiin osunut mitään vastaavaa vuosikausiin."

Kirjoittaja on keskustalainen vaikuttaja vallan ytimessä.

116

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Ehdokasnumerot on arvottu tänään. Ja sain illalla tietää, että näissä vaaleissa kannan ja kannatan numeroa 116. En tiedä onko numerolla suurtakaan vaikutusta, mutta olishan se ollut kiva olla vaikka tasaluku 10 tai 100. Mutta minkäs teet, 116 on oikein hyvä numero :) 

Takakaarteessa

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Vaali-innostusta alkaa olla ilmassa. Tänään sain ensimmäiset mainokseni jaettua ja ensimmäinen lehtimainos kolahti Lutarin mukana postilaatikoihin.

Vaalipäivään on toki vielä reilu viikko aikaa, mutta totta on sekin että erittäin suuri osa äänestää ennakkoon.

Itseäni lohduttaakseni ajattelin, että nyt ollaan vaaleissa vielä "takakaarteessa", ja että tämä kisa ratkeaa vasta maalisuoralla.

No, nähtäväksi jää kuinka tässä käy, mutta se ainakin on selvää, että juoksua pitää parantaa huomattavasti, että saisin mandaatin uusittua.

ps: takakaarteessa tunnuttiin olevan tänään eduskunnassakin. Käsittelyssä oli opposition peruspalveluiden turvaamista koskeva välikysymys. Asia on tärkeä, mutta takakaarre-tunne tuli lähinnä siitä, että ensivuoden kuntien valtionosuudethan ratkeavat vasta eduskunnan hyväksyessä joulun alla valtion budjetin ensivuodelle.

Korot ja velat

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Pidimme tänään syyskauden ensimmäisen Vihdin kunnan tarkastuslautakunnan kokouksen. Agendalla oli sekä tulevien kokousten suunnittelua, että budjetin laatiminen vuodelle 2009. Tarkastuslautakunnan budjetti ensi vuodelle on sikäli erikoinen, että meidän pitää varata toimintavaroja kahdelle päällekkäin toimivalle lautakunnalle. Nykyisen lautakunnan työ jatkuu vielä ensi vuoden puolella, koska laadimme vielä ensi keväänä arviointikertomuksen kunnan tämän vuoden taloudesta ja toiminnasta. Ja keväällä meidän ruotiessa tämän vuoden toimintaa, uusi vaalien jälkeen valittu tarkastuslautakunta on jo aloittanut työnsä.

Lautakunnan tulevista painotuksista ja selvitystä kaipaavista asioista riitti rutkasti juttua, mikä ei lautakunnallemme ole todellakaan harvinaista. Päällimmäiseksi nousi viimeaikaisten talouden heilahteluiden vaikutus kuntamme toimintaan ja varsinkin kunnan rahoitusasemaan.

Päätimme kutsua vt. kunnanjohtajan sekä kunnan talousjohtajan kuultavaksi seuraavaan kokoukseemme. Haluamme erityisesti kuulla heiltä korkojen nousun kustannusvaikutuksesta Vihdin talouteen. Vihdin tiukka investointitahti on kasvattanut kuntamme velkataakan suureksi, ja talouden taantuminen vaikuttaa varmasti verokertymään.

Huomionarvoista kunnan taloudessa on se, että viime vuonna verotulojemme kasvu oli kymmenen prosentin luokkaa. Tulojen kasvun huumassa vähemmälle huomiolle jäi se, että kulujemme kasvu oli noin kuusi prosenttia. Joten nyt talouskasvun tasaantuessa ei kunnan kulujen kasvukaan voi enää yltää viime vuoden lukuihin.

Kävin alkuvuodesta kunnanjohtajan kanssa keskusteluja kunnan lainojen rakenteesta sekä siitä kuinka kunta on suojautunut korkoriskiltä. Syksyyn tultaessa kunnan taloudellinen tilanne on muuttunut, kuten johtajakin. Joten taloustilanteen syvällinen päivitys on paikallaan.

Todettava on myös se, ettei tarkastuslautakunnan tehtävä ole puuttua kunnan käytännön johtamiseen, vaan tarkastella jälkikäteen onko asetetut tavoitteet saavutettu. Mielestäni tarkastuslautakunnankin on kuitenkin oltava perillä kunnan taloudellisesta tilanteesta, ja varsinkin tilanteen muutoksista.

Sivut auki

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Päätin kesällä että eerikki.fi -sivut on uudistettava ennen kunnallisvaaleja. Vanhat sivut teki tuttu alan ammattilainen, mutta näitä uusia sivuja miettiessäni kuulin monilta muilta ehdokkailta, kuinka helppoa on itse tehdä sivut. Näppäränä miehenä ajattelinkin ryhtyä itse nikkarointipuuhiin.

Muutaman koneen ääressä valvotun yön jälkeen sivujen ulkoasu alkoikin hahmottua. Itse asiassa suurin ongelma oli juuri sivujen suunnittelun vaatima aika. Sivujen muokkaus kun sattui päällekkäin puintien kanssa, eli homma meni totaalisesti yötöiksi.

Tein sivut kotisivukoneella jota on helppo käyttää, mutta helppouden kääntöpuolena on muutamia käytännön jäykkyyksiä. Nämä jäykkyydet eivät tosin ole suurin murheeni, vaan sisällön lisääminen.

Olen kirjoitellut blogia vanhoille sivuilleni ja vanhalle kannettavalleni noin vuoden ajan. Entisiltä sivuilta tekstejä ei noin vain saanutkaan siirrettyä uusille. Vanhojen sivujen tekstien siirtämättömyys ei vielä ollut katastrofi. Mutta se että vanha kannettavani päätti tehdä totaalisen lakon, alkoi syömään miestä "rotan lailla". Ja lisäksi se, että varmuuskopionti oli tietenkin jäänyt - akuutit työtekstit kun tuppaavat olemaan aina tärkeämpiä talletettavia kuin omat rustailut.

Toivo elää kuitenkin vielä. Sain kaveriltani vinkin atk-firmasta, joilla on tietojen "onkimispalvelu" jymähtäneistä koneista.

Käy tietojen onkimiselle niin tai näin, pyrin kirjoittelemaan näille sivuille aktiivisesti tekemisistäni ja näkemyksistäni. Eli nykyhetki ja tulevat tapahtumat tulevat olemaan näillä sivuilla tukevasti läsnä. Harmittaa kyllä julmetusti se, että ahkerointini todistava historia ei ole vielä sivuilla nähtävänä. No ei auta muu, kun koittaa löytää ratkaisuja ja pakertaa.

Kuntapolitiikkaa ja kinastelua

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Vaikka ennakkoäänestys on jo käyty ja vaalipäiväkin on ovella, ei kunnallisvaalit ja kuntapolitiikka ei ole juurikaan saanut näkyvyyttä medioissa. Siksi odotukseni MTV:n illan vaalikeskustelulta olivat kovat.

Keskustelun luonne kävi selväksi jo alussa, kun toimittajat esittelivät puoluejohtajat. Esittely oli provosoiva ja pisteliäs. Ymmärrän kyllä toimittajien motiivin kärjistyksilleen - harva meistä jaksaa seurata vaalikeskustelua jossa ei ole ajatuksellista haastetta. Tentin idea oli laittaa puheenjohtajat tilille sanomisistaan ja tekemisistään. Vaikka toimittajien töksäyttely välillä häiritsi, se täytti kuitenkin tehtävänsä. Vaalikeskustelu oli pitkästä aikaan sellainen, että näkemyseroja syntyi.

Viime kunnallisvaalien alla Matti Vanhanen oli samaisessa tentissä hyvin pidättyväinen ja jäi sen johdosta Jyrki Kataisen ja Paavo Lipposen varjoon. Vaalikeskustelusta tuli kaksinapainen, toistensa vaihtoehtoina näyttäytyivät Kokoomus ja SDP. Samalla Matin kanssa sivuraiteelle ajautui koko Keskustapuolue, ja se näkyi myös vaalipäivän tuloksissa.

Eilisessä tentissä Matti oli aloitteellinen ja tiukka, enää ei näkynyt viime vaalien "lopussa kiitos seisoo" -asennetta. Vaikka Matin sanailu ja hetkittäinen päälle puhuminen saattaa osaa katsojista ärsyttää, oli se mielestäni ainoa vaihtoehto. Politiikassa ei nimittäin "lopussa kiitos seiso", vaan politiikka on sitä miltä se näyttää. Tämä epäreilu asetelma syntyy siitä, ettei vaaleissa oikeasti ratkaise se mitä viime vaalikaudella olet saanut aikaan, vaan se mitä pystyt kertomaan äänestäjille tässä ja nyt. Tämänkin väittelyn kiihkeys osoitti sen, että tämä tilanneherkkyys on myös puoluejohtajien tiedossa.

Väittelijöiksi oli kutsuttu kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat, eli porukka oli suuri. Tuloksena oli välillä aikamoinen hälinä, kun kaikki puheenjohtajat yrittivät saada oman viestinsä perille. Tentin vetäjätkin meinasivat välillä hermostua tähän hälisevään ja pulisevaan "luokkaansa". Kaikesta mekastuksestakin huolimatta pidän hyvänä sitä, että kaikki puolueet pääsevät samanaikaisesti tenttiin.

Mitä tentistä sitten jäi käteen? Lyhyesti sanottuna mieleeni jäi neljä selvästi erottuvaa seikkaa:

1. Matti Vanhanen osoitti osaavansa asiat, ja kykenevänsä myös väittelyissä perustelemaan kantansa.
2. Jutta Urpilaisen tieto- ja taitopohja ei riittänyt kokeneempien haastamiseen. Nuoruus ei selitä asioiden osaamattomuutta, sillä Jyrki Katainen oli viime vaalien alla samanikäinen, ja osasi siitä huolimatta perustella näkemyksensä.
3. Jyrki Katainen otti tentin täysin varman päälle, ei tehnyt mitään avauksia, ei haastanut, vaan tyytyi odottamaan galluppien lupaaman vaalivoiton toteutumista.
4. Timo Soini teki ensimmäisen virheensä. Hän vaati Euroopan veroparatiisi-valtioiden laittamista aisoihin. Vanhanen pääsi sanomaan Soinille, että ainoa taho, joka voisi nämä valtiot laittaa kuriin olisi EU. Siis se sama EU josta Soini haluaa päästä pois. Samalla Matti pääsi sanomaan, että Soinihan haluaa rajoittaa EU:n valtaa, mutta veroparatiisivaltiot saataisiin kuriin vain, jos EU:n valtaa laajennettaisiin. Tällaista valtaa ei EU:lla nykyisellään ole, vaan jokainen EU-maa saa nykyisellään päättää verotuksestaan itse. Tämän jälkeen Soini muuten alkoi kirjoittaa sanomisensa paperille ennen puheenvuorojen pyytämistä.

Sanottiin tentissä paljon muutakin mielenkiintoista, mutta nämä jäivät päällimmäisenä mieleeni. Nyt jäänkin mielenkiinnolla odottamaan tämän illan YLE:n vaalitenttiä, josta nähdään ovatko puheenjohtajat ottaneet eiliset onnistumisensa ja virheensä opiksi, sekä sen että miten kasvavat paineet vaikuttavat tentattavien käyttäytymiseen.

Tilanne on otollinen, sillä tässä arvioinnissa katsoja on kuningas - jokainen arvioi tenttejä kuten haluaa.

 

Taitoa ja taidetta

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Viikonloppuna opetusministeri Sari Sarkomaa kertoi kantansa peruskoulujen opetussuunnitelmien muuttamiseksi. Vaikkei hänen mielipiteissään ollut suuria mullistuksia, yksi painotus nousi otsikoihin saakka. Sarkomaan mielestä taito- ja taideaineiden opetusta peruskouluissa tulisi lisätä.

Arvioidessani ministerin näkemystä minun täytyy tunnustaa, etten omaa pedagogista koulutusta ja olen muutenkin opetusta koskevissa asioissa maallikko. Viimeisimmät kokemukseni perusopetuksesta pohjautuvat lähinnä johtamani tarkastuslautakunnan työhön liittyvistä tutustumisista perusopetukseen sekä lukuisiin keskusteluihin opettajien ja vanhempien kanssa. Tällä taustalla voin kuitenkin sanoa, että olen Sarkomaan kanssa samaa mieltä.

Keskusteluista muistan, että viimeksi kun opetussisältöjä muutettiin, taito- ja taideaineiden osuutta opetuksessa vähennettiin. Samalla lisättiin koulujen ja oppilaiden valinnanmahdollisuuksia, mikä on toki tavallaan positiivinen asia.

Keskustelin kesällä erään suuren peruskoulun rehtorin kanssa. Ilmaisin näkemyksenäni, että edellinen opetussuunnitelmien muutos taidettiin tehdä tehokkuusajattelun innoittamana PISA-tutkimusten hyvien tulosten huumassa. Silloin ajateltiin ilmeisesti, että lasten oppimistuloksia voitaisiin vieläkin parantaa lisäämällä ns. teoria-aineiden opetuksen määrää. Esitin rehtorille, ettei tällainen tehokkuusajattelu toimi opetuksessa. Tämä arvio perustui lähinnä siihen yksinkertaiseen havaintoon, ettei kukaan opi, ellei jaksa keskittyä opetukseen ja ole motivoitunut. Tuntumani ala-aste ikäisiin lapsiin ei liene kovin huono, sillä kyseinen rehtori allekirjoitti näkemykseni siitä, ettei oppia voida noin vain "kaataa lasten mieliin". Rehtori vahvisti näkemykseni motivaation ja varsinkin keskittymiskyvyn tärkeydestä.

Tästä innostuneena visioinkin, että taito- ja taideaineiden määrää tulisi lisätä, sillä niiden avulla koulupäivien rytmitystä voitaisiin parantaa niin, että lapset jaksaisivat paremmin keskittyä myös ns. teoria-aineiden opetukseen. Rehtori otti innostumiseni hyvin vastaan, mutta totesi samalla rajallisten resurssien estävän osan tällaisesta opetuksen jaksottamisesta. On tietysti selvää, ettei koko koululla voi olla samaan aikaan näiden aineiden opetusta.

Paljon puhutaan käden taitojen tärkeydestä. Puhutaan myös siitä, että suurten ikäluokkien eläköityessä työvoimapula tulee olemaan suuri juuri ns. tavallisissa käsin tehtävissä töissä. Miten nuori sitten ohjautuisi näihin konkreettisen tekemisen ammatteihin, jos hän ei saa niihin tuntumaa peruskoulussa?

Taito- ja taideaineiden tärkeys korostuu myös syrjäytymisen ehkäisyssä. Muistan omilta kouluajoiltani hyvin, kuinka vaikka matematiikassa heikko oppilas loisti kuvaamataidossa tai käsityöntunneilla. Taito- ja taideaineet ovat monille lapsille ja nuorille se henkireikä, jonka avulla he ylipäänsä jaksavat tarpoa läpi raskaiden kouluviikkojen. Taito- ja taide aineiden opetus kuuluu mielestäni ilman muuta myös yleissivistykseen.

Millä tämä sitten rahoitetaan? Ainakin Vihdin kunnalla on oltava rahaa esimerkiksi yhden tai kahden viikkotunnin lisäämiseen. Ja jos talouden taantuminen aiheuttaa sen, ettei rahaa kerta kaikkiaan ole viikkotuntien lisäyksiin, niin sitten on vaihdettava jonkun kehyksessä olevan tunnin sisältöä. Uskon, ettei yhden tai kahden viikkotunnin vaihtaminen heikennä teoria-aineiden oppimistuloksia enempää kuin mitä taito ja taideaineiden lisäämisen positiivinen vaikutus on. Piristävä vaikutus korvaa varmasti menetetyn teoriaopetuksen. Ensisijainen keino on kuitenkin tuntimäärien kasvattaminen.

Kasvattamisen kustannukset katetaan helposti syrjäytymisen vähenemisen säästöillä. Talouden kielellä ilmaistuna yksi syrjäytynyt lapsi on kalliimpi kuin yksi lisäviikkotunti kaikille Vihdin alakoululaisille. Kyse on motivoinnista, mielekkyydestä, ennaltaehkäisystä ja inhimillisyydestä.

Viimeinen puristus

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Palasin hetki sitten pitkältä mainosten "luukutus"kierrokselta, kello on noin 03.45. Puristimme pikkutunneille saakka, ja nyt näiden vaalien vaalityö on tehty.

Olimme päättäneet, että jaamme lauantaina kaikki loput mainokset, ja olin hyvällä miellä kun siinä onnistuimme. Mutta saman tien kun pääsin kotiin, huomasin nettihesarissa uutisen, että monet jatkavat kampanjointia vielä koko vaalipäivänkin. Mieleni valtasi hetkeksi epävarmuus, olisiko vielä sittenkin ollut jotain tehtävissä sunnuntain aikana? No mene ja tiedä, mutta oma suunnitelmani on aina ollut se, että rauhoitan vaalisunnuntain kampanjoinnilta.

Vaikka vaalityö on takana, niin jännittävin osuus vaaleista on vielä edessä. En oikein tiedä millaista tulosta olisi syytä odottaa omalle, kavereiden ja puolueen osalle.  Meidän perheessä jännitettävää riittää tuplasti, sillä valtuuston puheenjohtajan nuijaa tänäkin vuonna heilutellut isäpappani hakee jatkoa 32-vuoden valtuustouralleen. Itse asiassa on ollut hämmästyttävää, että olemme papan kanssa kahdesti onnistuneet pääsemään molemmat valtuustoon.

Tulosta on aina odotettu jännityksellä, miten käy isän, miten käy itseni. Vaalisalaisuuden takaamaksi arvoitukseksi on jäänyt se, keneltä me olemme äänemme saaneet. Onko isää kenties äänestäneet ns. vakiokeskustalaiset, ja minua kenties hieman nuoremmat tai muuten tutut henkilöt, vai päin vastoin?

Aina on jännitetty, mutta näissä vaaleissa on vastaani tullut yksi uusi piirre.

Olin eduskuntavaaleissa ehdolla, ja sain niissä Vihdistä noin 650 ääntä. Tämän innoittamana nyt monet aktiivit ovat ymmärtäneet asian niin, minun valituksi tulemiseni on jo käytännössä varmaa. Päättelyketju on yleensä jatkunut niin, että koska Eerikin valinta on varma, niin nyt pitää äänestää jotain sellaista hyvää tyyppiä jonka valinta ei ole vielä niin varma. Tätä olen nyt muutaman viikon saanut kuulla. Ja kun tämän saman asian kuulee erittäin monesta suusta, niin "pelko" hiipii mieleen.

Jos kaikki äänestävät jotain muuta kuin "varmaa läpimenijä" Eerikkiä, niin eipä se Eerikkikään sitten mene läpi. Ja kaiken kukkuraksi, isäpappa kärsii tästä aivan samasta ongelmasta.

No ihmisten puheille, näkemyksille ja uskomuksille ei oikein voi mitään muuta, kun koittaa kampanjoimalla osoittaa ettei kenenkään mandaatti ole näissä karkeloissa kirkossa kuulutettu.

Ja kun kampanjointia on vähentänyt ja jarruttanut viimeisten kahden viikon ajan jatkunut kuumeiluni, niin nyt en oikein tiedä mitä tuleman pitää. Toivon parasta, ja pelkään pahinta.

Lohdullista vaaleissa on se, että näissä on aina olemassa selkeä "eräpäivä". Paljon on tullut vaaleja varten tehtyä, ja tekemättäkin on jotain jäänyt. Mutta enää niitä ei tarvitse tai kannata miettiä, vaan nyt voi vaan odottaa tulosta.

Ajattelin tähän lopuksi antaa näiden vaalien viimeisen vaalilupaukseni.

Näiltä nettisivuilta puuttuu tietokonerikon vuoksi suurin osa kirjallisista tuotoksista ja puheistani. Ennen konerikkoa en ollut ottanut sähköisiä varmuuskopiota läheskään kaikesta omasta materiaalistani. Paperilla puheeni ja tekemiseni toki ovat tallessa, mutta aikaa niiden uudelleen kirjoittamiseen näille sivuille ei oikein ole ollut.

Tästäkin syystä olen päättänyt, että jos valtuuston ovat vielä avautuvat, niin laitan tästä eteenpäin kaikki puheeni ja kirjoitukseni suoraan ja saman tien tänne nettisivuilleni. Siten ne olisivat aina halukkaille luettavissa ja samalla myös varmuuskopiot pysyvät tallessa netissä.

Ps: Kirjoitukseni keskivaiheilla kello löi neljä, ja nyt lopetellessani tätä kirjoitusta voin ilolla todeta kellon olevan vähemmän kuin aloittaessani.

 

Tuloksen arviontia ja kiitoksia

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Äänet on laskettu, ja tulos on tiedossa. Oma äänimääräni kasvoi edellisistä kunnallisvaaleista, mutta 113 ääntä ei riittänyt valtuustopaikan uusimiseen. Perheemme kohdalta muutos vanhaan on tuntuva, sillä itseni lisäksi paikkansa menetti yli 30 vuotta valtuustossa vaikuttanut isäni.

Omaa vaalitulostani ennustelin jo edellisessä blogissani. Kun jatkuvasti törmäilin kommentteihin varmasta läpimenosta, niin osasin pelätä pahinta. Sillä ei eduskuntavaalien suuri äänimäärä kotikunnasta tarkoita sitä, että suuri äänimäärä olisi kunnallisvaaleissa selviö. Vaikka tulos on pettymys, on siinä myös paljon positiivista. Keskustankin riveistä valtuustoon nousi uusia kasvoja, joilla on varmasti annettavaa valtuustotyölle. Tappion hetkellä voin yhtyä Johannes Virolaisen lausumaan, kansa on puhunut ja pulinat pois.

Vaalitulos vaikuttanee myös laajemmin Vihdin kunnallispolitiikkaan. Sitäkään on turha taivastella, äänien vaikuttavuus on demokratian tarkoitus.

Muuttuneiden vaaliasetelmien vuoksi Keskustan yhden paikan menetys ei hirmuisesti yllättänyt. Yllättävintä Vihdin tuloksessa lienee SDP:n rökäletappio. SDP:llä on Vihdissä erittäin vahva historia, ja tämä tulos lienee ylivoimaisesti huonoin kautta aikain. Valovoimaisimmat demarit menivät edelleen läpi, mutta laaja ehdokaslista ei tuonut ääniä vanhaan malliin. Perussuomalaiset vyöryivät valtuustoon kahdella paikalla, kuten Vihdin puolesta ryhmittymäkin. Kokonaisuuteen vaikuttaa huomattavasti se, miten kristillisdemokraatit tulevat valtapoliittisesti käyttäytymään. Toimivatko yhteistyössä keskusta-oikeisto-blokin kanssa kuten tällä kaudella? Jos näin käy, niin enemmistö löytyy jatkossakin poliittisen kartan porvarilliselta puolelta.

No valtasuhteita lienee turha vielä spekuloida, uusi valtuusto pyrkinee jälleen valtuustosopimukseen, johon kaikki sitoutuisivat. Luvassa on myrskyisät ajat jos yksituumaisuutta ei löydy ja sopimus jää syntymättä. Aika näyttää miten valtuusto kuntaamme kehittää.

Omalla kohdallani on nyt tuumaustauon paikka. 14 vuotta seurakunnan ja kunnan luottamustehtävissä on tuonut kokemusta ja tietopohjaa. Samalla nuo 14 vuotta ovat olleet todella työntäyteisiä ja raskaitakin. Miten tästä eteenpäin, en ole vielä edes miettinyt.

Haluan kiittää kaikkia äänestäjiäni ja tukijoitani. 113 ääntä ei ole pieni määrä, jokainen niistä oli antajansa ainokainen. Kiitos.

 

 

Yllätys

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Kuten sivuilla käyneet ovat huomanneet, pidin vaalien jälkeen taukoa blogini kirjoittamisessa. Ja kuten edellisessä blogissani totesin, en oikein vieläkään tiedä mitä vaalituloksesta pitäisi ajatella. Äänimääräni kasvoi, ja kiitokset äänestäjilleni siitä. Toisaalta putosin valtuustosta, mikä on tulkittavissa "demokraattisen" puhevaltani menetykseksi - toimivallan se ainakin vei.

Vaalien jälkeen todella monet ovat olleet minuun yhteydessä ja hämmästelleet vaalitulosta. Harmitteluja on tullut usealta taholta. Nyt pari viikkoa tulosta mietittyäni, tunnelmani ovat yhä hieman sekavat. Mielessä on pettymys, toisaalta hämmästys ja osaltaan ehkä helpotuskin.

Pettymyksen tunne johtuu pääosin siitä, että olen todella satsannut luottamustehtävieni hoitamiseen. Päätyöni tarkastuslautakunnassa on ollut haastavaa, antoisaa ja mukavaakin. Vaalien kannalta tarkastuslautakuntatyön varjopuoli lienee se, että tarkastuslautakunnan tehtävä on arvioida mennyttä aikaa ja jo tehtyjä toimia. Menneisyyden arvioiminen taas aiheuttaa sen, ettei lautakunnan tekemä työ näy juurikaan julkisuudessa.

Valtuustotyössä olen ollut erittäin aktiivinen pitäen puheita ja tehden aloitteita. Pääpaino valtuustotyössäkin toki on kokouksiin valmistautumisessa, neuvotteluissa, taustoituksissa ja oman valtuustoryhmän kantoihin vaikuttamisessa. Uskon panokseni näkyneen erityisesti kokouksiin valmistautumisessa ja valtuustoryhmän kantaan vaikuttamisessa. Myös tämän taustatyön ongelma on se, ettei työ juurikaan näy ryhmän ulkopuolelle.

Itse asiassa panostukseni taustatyöhön taisi parhaiten näkyä lähinnä viime eduskuntavaalien alla, jolloin enemmistö Keskustan luottamushenkilöistä (muut ehdolla olleet poislukien ;-) ) antoivat minulle julkisesti tukensa.

Kuten edellä mainitsin, myös hämmennystä on ilmassa. Putoamiseni muissa ihmisissä aiheuttamat sympatiareaktiot ovat olleet hämmentävä yllätys. Toisaalta tiesin monien pitävän toimintatavastani, mutta yli puoluerajojen ulottuva sympatia on ollut silti hämmentävää.

Luottamustoimiin liittyvästä vastuusta vapautuminen lienee syynä lievään helpotuksen tunteeseeni. Mielelläni olisin vastuunkantamista jatkanut, mutta "kansa antaa ja kansa ottaa". Helpotus voi johtua myös siitä, että välillä on hyvä tutkiskella mitä sitä oikein elämällään tekee. Olen käyttänyt pääosan vapaa-ajastani politiikkaan ja sen eri tehtäviin. Nyt tämä tilanne varmaankin muuttuu. Muutos tuntuu toki pettymyksenäkin, sillä vasta viime vuosina olen kokenut saavuttaneeni vaikuttamiseen tarvittavat tiedot ja taidot sekä oppineeni siihen tarvittavat keinot.

Tämän tekstin otsikko viittaa myös siihen, että olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten paljon näillä sivuillani on ollut kävijöitä vaalien jälkeen. Tilanne yllätti varsinkin siksi, koska vaalien jälkeen vedin henkeä, enkä kirjoitellut sivuille. Päätin tänään että päivittelen sivuja ainakin vuoden vaihteeseen. Jatkosta päätän sitten kävijämäärien ja sivuista saamieni kommenttien perusteella. Joten kommentoikaahan.

 

 

 

 

 

Palautetta

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Oman kokemukseni mukaan vihtiläiset eivät aivan vähästä ala ottamaan yhteyttä kunnanvaltuutettuhin. Kynnys on mielestäni turhan korkea siihen, että jonkin asian takia soitettaisiin tai meilattaisiin valtuutetuille. En haluaisi varsinaisesti marmattaa tästä, mutta hieman se kyllä harmittaa.

Asialle voisi tietysti helposti viitata kintaalla ja todeta kaiken olevan ilmeisen hyvin, kun kuntalaiset eivät "valita" tai vaadi muutoksia. Tiedän kuitenkin, että vihtiläisillä on paljonkin sanottavaa kunnastamme ja kuntamme toiminnasta. Tämä näkyy erityisesti siinä, että kun tuttuja ja hieman tuntemattomampiakin tapaa rennommissa merkeissä, kunnan asioista riittää puhuttavaa, mielipiteitä, ehdotuksia ja kannanottoja. Kuntaa ei toki johdeta yksittäisten yhteydenottojen perusteella, mutta mielestäni vuorovaikutus muodostaa kaiken hyvän päätöksenteon ytimen. Siksi toivoisinkin että vihtiläiset olisivat aktiivisimpia ottamaan yhteyttä päätöksentekijöihin, niin poliitikkoihin kun virkamiehiinkin.

Kontaktien määrä riippuu tietysti päätöksentekijöistäkin, sekä heidän käsittelemistään asioista. Silloin kun asialistalla pyörii esim. elinkeinopolitiikka, ei yhteydenottoja juurikaan tule. Mutta kun kyse on lähikouluista, lääkäripäivystyksestä tai henkilöstösäästöistä, yhteydenottoja tulee huomattavasti enemmän. Ero asioiden kiinnostavuuden välillä on ilmeinen. Eniten meitä kaikkia kiinnostavat asiat löytyvät läheltä omaa arkeamme. Tässä ei ole mitään pahaa, yllättävää saatikka ihmeellistä. Itse asiassa edellä mainittu kertoo juuri siitä mistä kunnallispolitiikassa on kysymys, ihan tavallista arjen asioista. Arjen helpottaminen ja kuntalaisten elämänlaadun parantaminen, vaikka pienilläkin käytännönasioilla, on juuri se seikka, jonka takia pidän kunnallispolitiikasta. Kunnallinen päätöksenteko on lähellä kuntalaisia - meitä kaikkia varten.

Tämän kirjoituksen otsikko viittaa sekä kuntalaisaktiivisuuteen että käytäntöön. Hiidenranta on minulle todella tuttua kulmakuntaa. Olen lukemattomat kerrat seisonut autojonossa harjulla, vältellyt vaaratilanteita ja kärkkynyt omaa kääntymis- tai ylitysvuoroani. Pari viikkoa sitten kävin Hiidenrannassa asuvan tuttavani luona, ja jutustelussa nousi esille myös risteyksen vaarallisuus. Selvittelin asiaa, ja muutaman mutkan kautta päädyin tekemään asiasta valtuustoaloitteen.

Positiivisen uutisoinnin myötä olen saanut risteyksen turvallisuuden parantamiseen liittyvästä aloitteestani lähes yhtä paljon hyvää palautetta, kuin pari vuotta sitten puolustaessani lähikouluja. Vaikka palaute onkin kunnallispolitiikassa turhan harvinaista, tästä asiasta saamani yhteydenottojen määrä on ollut todella mukava yllätys.

 

Itsenäisyyspäivän tunnelmia

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Vietin itsenäisyyspäivänviikonlopun poikkeuksellisen juhlavissa ympyröissä.

Perjantai- iltana osallistuimme Keskustan eduskuntaryhmän perinteiseen "äitienpäivään". Tämän tilaisuuden nimi viittaa historiaan, jolloin Keskustankin eduskuntaryhmän jäsenet olivat lähes poikkeuksetta miehiä. Tällöin puolisot (äidit) saapuivat kerran vuodessa samaan aikaan Helsinkiin osallistuakseen Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Tuolloin eduskuntaryhmälle myös vakiintui tapa, että edustajille ja ryhmäkanslian väelle puolisoineen järjestetään eduskuntaryhmän oma juhlatilaisuus illalla 5.12.

Säätytalolla pidetty tilaisuus oli juhlava. Juhlatilakin kertoo omaa tarinaansa Suomen historiasta. Säätyjen talo valmistui vain pari vuotta ennen eduskuntauudistusta, jossa säätyvaltiopäivät korvattiin suorilla kansanvaaleilla ja yksikamarisella eduskunnalla. Vuosikymmenten aikana juhla on muuttunut kovasti niin sisällöltään kuin koostumukseltaankin. Yhä useampi Helsinkiin saapuva puoliso on mies, ja sinkkujakin edustajista löytyy. Juhlan nimi on säilynyt samana, mutta sen traditionaalista asemaa kukaan ei koe loukkaavana. Parhaimmillaan nimi voi muistuttaa meitä siitä nopeasta muutoksesta, jonka nuori demokratiamme on käynyt läpi.  

Perinteisiimme kuuluu myös Vihdin kunnan itsenäisyyspäivän juhlaan osallistuminen. Juhlan ohjelma oli jälleen onnistunut, itsenäisyytemme arvoa korostava. Juhlapuheen piti Vihdin uusi kunnanjohtaja Kimmo Jarva. Kunnanjohtajan puhe käsitteli sekä itsenäisyyttämme, että kunnan roolia hyvinvointiyhteiskunnan kehityksessä. Päällimmäiseksi mieleeni jäi ajatus siitä, että oliko kunnanjohtaja vain kohtelias, vai liekö hän vielä tietämätön kuntamme taloudellisesta tilanteesta. Kunnanjohtajasta poiketen veikkaan, että Vihdillä on edessä todelliset "härkävuodet". Talouden haasteet eivät toki ole vihtiläisille vieraita, mutta tulevat vuodet tulevat olemaan meille poikkeuksellisen vaikeita. Verotulokertymän pieneneminen tilanteessa jossa kunnan kustannukset kasvavat, pakottaa kunnan priorisoimaan palveluitaan.

Juhlassa jaettiin myös vuoden 2008 Vihti-mitali, jonka sai entinen opettajani Ilkka Moisio. Ilkan ansioista korostettiin aktiivisuutta koulutuksen ja teatterin piireissä. Ymmärrän, ettei mitalin perusteluissa voida luetella kaikkea mahdollista, mutta yksi kokonaisuus jäi mielestäni puuttumaan. Perusteluissa ei sanottu mitään Ilkan työstä ns. ongelmanuorten auttamiseksi. Ilkka on toiminut niin ehdonalaisvalvojana, riita-asioiden sovittelijana kuin erityisopettajanakin. Meriittilistaan voisi jatkaa pitkään, mutta lyhyesti sanottuna Ilkka on tehnyt koko työuransa ajan työtä myös niiden eteen, jotka muuten uhkaavat jäädä yhteiskuntamme ulkopuolelle.

Ilkan entisenä oppilaana voin todeta, että hän osasi käsitellä oppilaitaan kokonaisuutena. Ilkka ymmärsi, ettei tietoa voi kaataa oppilaiden päähän, ja että motivoituneen oppimisella ei ole rajoja. Ilkka osasi käsitellä niin hiljaisempia kuin vilkkaimpia oppilaitaan, osoittaa välittävänsä ja asettaa rajat.

No, oli perustelulista sitten pitkä tai lyhyt, niin yksi asia on täysin varma; Vihdistä ei varmasti löydy yhtään ihmistä jonka mielestä Ilkka Moisio ei olisi juuri oikea valinta Vihti-mitalin saajaksi.