Veteraanit tekivät mitä täytyi. Nyt on meidän vuoromme. Puheeni veteraanipäivän tilaisuudessa 2025

Sunnuntaina 27.4.2025 tuli kuluneeksi 80 vuotta Lapin sodan päättymisestä. Vihdissä veteraanipäivää juhlistettiin arvokkaasti niin kirkossa kuin seurakuntatalollakin. 

Puheeni veteraanipäivän tilaisuudessa: 

Arvoisat sotiemme veteraanit, kotirintaman naiset, arvoisa juhlaväki,

Tänään olemme kokoontuneet kiittämään sukupolvea, joka puolusti maamme vapautta silloin, kun se oli kaikkein suurimmassa vaarassa. Tänään me muistamme, että rauha ja vapaus eivät ole koskaan olleet meille itsestäänselvyyksiä.

Lapin sodan päättymisestä tulee tänään kuluneeksi 80 vuotta. Rauhan aika tuntuu lukuna pitkältä - itsekään en ole elänyt muuta kuin maamme rauhan aikaa. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että unohtaisimme maamme vaiheet tai lakkaisimme varautumasta mahdollisiin uhkiin. Vaikka oma sukupolveni on saanut elää rauhan aikaa, konkreettiset muistot muunlaisestakin ajasta ovat alati läsnä arjessamme, jos vähääkään pysähdymme niitä ajattelemaan.

Meillä on ilo tänäänkin nähdä, kuulla ja keskustella suuresti kunnioittamiamme sodankäyneiden veteraanien ja kotirintaman naisten kanssa. Sota-ajan ja sitä seuranneen jälleenrakennusajan sukupolvien edustajat ovat edelleen keskeinen osa suomalaista yhteiskuntaamme. Itse asiassa minäkin heräsin tänään varhain navetalta kuuluviin koneiden ääniin – aamunavetalle oli minua ennen ennättänyt isäni, joka on syntynyt Lapin sodan vielä ollessa käynnissä – siis sota-ajan Suomessa.

 

Arvoisa veteraanijuhlaväki,

Maailma ympärillämme on jälleen epävakaa. Maailman politiikan mannerlaatat ovat liikkeessä ja suurvallat hakevat muuttuneessa tilanteessa asemaa, jossa maksimoisivat voimansa ja vaikutusvaltansa. Kansainvälinen järjestys, jonka varaan rauhaa on rakennettu, on murentunut pala palalta, eikä olemassa oleviin, itsestään selvyyksinäkin pidettyihin sopimuksiin ja toimintamalleihin voi enää täysin luottaa. Maailmanpoliittisen tilanteen muutokset ovat pitkän kehityksen tuloksia, jotka ovat nyt konkretisoituneet ryminällä vajaassa viidessä vuodessa.

Viime vuodet olemme puhuneet paljon Venäjästä, sen brutaalista hyökkäyksestä Ukrainaan ja vaikutuksesta koko Euroopan turvallisuuteen. Olemme nähneet, kuinka nopeasti uhka voi muuttua todellisuudeksi. Nyt kaikessa epävakaudessaan haasteenamme on myös toinen suurvalta, Yhdysvallat. Kun valtameren takana kyseenalaistetaan liittolaisuuden merkitys ja yhteisen puolustuksen sopimusten velvoitteet, se ei ole vain heidän asiansa, se on mitä suurimmassa määrin myös Euroopan ja meidän asiamme. Se vaikuttaa suoraan myös Suomeen, Vihtiin, meihin kaikkiin. 

Epävakautta ei aiheuta ainoastaan sotilaallinen jännite. Etenkin tänä päivänä talous ja vapaus ovat keskeinen osa turvallisuuttamme.

Maailmantaloutta uhkaa tällä hetkellä kauppasota. Yhdysvallat ovat jo irtautuneet merkittävistä kansainvälisistä sopimuksista. Yhdysvallat ovat myös asettaneet erilaisia rajoituksia ja merkittäviä tuontitulleja, kohdistuen muun muassa Euroopan unioniin ja Kiinaan. Nämä toimet ovat johtaneet vastatoimiin, vastatulleihin ja lisänneet taloudellista epävarmuutta maailmalla.

Meille, kansainvälisiin sopimuksiin nojaavana ja vientivetoisena taloutena, tämä on vakava uhka.  Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan Suomi on yksi niistä EU-maista, jotka ovat vahvimmin riippuvaisia kaupasta Yhdysvaltojen kanssa. Myös Suomen Pankki on arvioinut, että laajenevat tullit ja vastatoimet voivat leikata huomattavan osan Suomen talouskasvusta.

Edellä kuvattu kehitys tulee näkymään meidän kaikkien arjessa. Esimerkiksi maamme hallituksen tällä viikolla pitämän valtion talouden kehysriihen linjaukset ovat monelta osin reaktioita ja vastavetoja muuttuneeseen tilanteeseen. Toivokaamme, että täyskäännös talouspoliittisessa linjassa osoittautuu vielä Suomen kannalta oikeaksi ratkaisuksi.

Ruotimatta enempää talouspolitiikkaa, on selvää, että epävakaa maailmantalous heijastuu ennen pitkää meidän jokaisen arkeemme ja meidän on tehtävä kaikkemme, ettei sen johdannaisvaikutukset lisää haitallisella tavalla maan sisäisiä jännitteitä ja vaaranna yhtenäisyyttämme oleellisimmissa asioissa.

 

Arvoisa juhlaväki,

Maailma on kansainvälistynyt viime vuosikymmeninä hurjaa vauhtia. Se, mitä tänään tapahtuu maailmalla, ei pysähdy valtamerien taakse. Se tulee Suomeen. Se näkyy myös meidän turvallisuusratkaisuissamme, meidän puolustussuunnitelmissamme, meidän arjessamme.

Me emme voi vaikuttaa suurvaltojen päätöksiin, mutta me voimme vaikuttaa siihen, miten Suomi on varautunut. Me voimme vaikuttaa siihen, että kansallinen yhtenäisyytemme säilyy. Me voimme vaikuttaa siihen, että me seisomme lujina ja rauhallisina myös silloin, kun maailma ympärillä muuttuu.

Veteraanien sukupolvi opetti meille, että vaikeina aikoina ei auttanut toivoa parasta – piti valmistautua pahimpaan. Se varautuminen ei tarkoittanut pelkoa. Se tarkoitti vastuunkantoa.

Tänään tuo sama vastuu kuuluu meille seuraaville sukupolville. Veteraanit antoivat sodan vuosina enemmän kuin meidän toivottavasti koskaan tarvitsee, mutta meidän tehtävämme on pitää huolta siitä, että Suomi on turvassa, vakaa ja yhtenäinen silloinkin, kun maailman suurimmat valtiot horjuvat ja etääntyvät yhteisistä velvoitteistaan.

Me muistamme veteraanit siksi, että he tekivät, mitä täytyi tehdä.

Hyvät kuulijat,

Veteraanien muistopäivä ei ole vain katsomista taaksepäin.
Suomi on kerta toisensa jälkeen valittu maailman onnellisimmaksi maaksi. Me itse saatamme olla tästä jopa hämmästyneitä. Hämmästys katoaa, kun katsomme tämän onnellisuuden arvioinnin mittareita. Vapaus, mielipiteenilmaisun vapaus, oikeus oppiin ja terveyteen, viranomaisten ja tiedonvälityksen luotettavuus ja yhteiskunnan vakaus ja turvallisuus.

Näihin kaikkiin meilläkin kohdistuu usein kritiikkiä ja tietenkin parempaan meidänkin pitää koko ajan pyrkiä. Mutta näinä epävakaina aikoina, on meidän kaikkien hyvä pysähtyä välillä miettimään myös sitä, että vaikka parannettavaa meidän mielestämme vielä onkin- niin muiden mielestä meillä on monissa asioissa asiat parhaimmalla tolalla koko maailmassa.

Maailman onnellisimman maan meille mahdollistivat sodan ja jälleenrakennuksen ajan sukupolvet. He kantoivat suurimman mahdollisen vastuun isänmaasta ja monet antoivat myös suurimman uhrilahjan isänmaan puolesta.

Jokaisella sukupolvella on oma aikansa kantaa vastuunsa.

Nyt vastuu on meidän. Meidän vastuumme on huolehtia siitä, että saadusta perinnöstä, vapaasta isänmaasta, veteraaneista, sodan ajan sukupolvista ja heidän läheisistään huolehditaan.

Se on meidän vastuumme tässä ja nyt. 

Kunnioittavasti kiittäen ja tulevaisuuteen luottavaisesti katsoen,

Kiitos.