Eerikistä pitkästi

Paljasjalkainen vihtiläinen

Synnyin 21. huhtikuuta 1975 kolmanneksi lapseksi vanhempieni Pekan ja Maritan perheeseen. Juureni ovat vahvasti Vihdissä, jossa olen kasvanut, käynyt kouluni ja asunut koko ikäni opiskeluaikojen rinnakkaisosoitteidenkin aikana. Aloitin kouluni Oinasjoen ala-asteella, josta jatkoin Vihdin kirkonkylälle yläasteelle. Ylioppilaaksi kirjoitin 1994 Vihdin yhteiskoulun lukiosta.


Armeijan harmaissa

Armeijaan menin Karjalan Prikaatiin Vekaranjärvelle. Vekaran lisäksi palvelin Haminassa, Reserviupseerikoulun kurssilla numero 206. Olen pyrkinyt ylläpitämään armeijassa opittuja taitoja osallistumalla niin Vihdin Reservinupseerien toimintaan kuin kertausharjoituksiin aina, kun se suinkin on ollut mahdollista. Tällä hetkellä sotilasarvoni on yliluutnantti, ja tehtäväni pataljoonan tiedustelu-upseeri.


Luottamustoimien, opintojen ja työn yhteensovittamista

Armeijan aikana olin myös ensimmäistä kertaa ehdolla yleisissä

vaaleissa. Tulin valituksi Vihdin kirkkovaltuustoon. Samalla olin
historian nuorin Vihdin kirkkovaltuustoon valittu. Tuolloin alkoi 12 vuoden jaksoni Vihdin seurakunnan luottamushenkilönä. Armeijan jälkeen aloitin työt espoolaisessa palkintojen maahantuontiin erikoistuneessa yrityksessä. Työskentely pienessä perheyrityksessä opetti paljon, työnkuvaani kun kuului kaikki mahdollinen siivouksesta myyntityöhön.

Vuonna 1996 vuorossa olivat ensimmäiset kunnallisvaalini. Vaaleissa tulin valituksi Vihdin kunnanvaltuustoon, sinnekin historian nuorimpana. Samaisen valtuustokauden aikana toimin myös Vihdin nuorisolautakunnan puheenjohtajana.

Vuonna 1998 aloitin opinnot Helsingin yliopiston maatalous- metsätieteellisessä tiedekunnassa. Vastoin yleistä olettamusta en opiskele maatalouspolitiikkaa, vaan hain opiskelemaan metsäekonomian ja markkinoinnin valintakiintiöstä. Valintakokeen selvittämisen jälkeen olen ollut metsäylioppilas, pääaineena ympäristöekonomia. Opiskelujen alkuvaihe oli erittäin intensiivistä ja opintoviikkoja tuntui tulevan
kuin itsestään, joten aktivoiduin entisestäänkin varsinaisten opintojen ulkopuolisissa asioissa. Poliittisen toiminnan ohella toimin opiskelijajärjestömme Puukaupallisen kerhon hallituksessa 1998-2000. Ollessani Puukaupallisen kerhon hallituksen puheenjohtaja vuonna 2000 edustin alani opiskelijoita myös Liikemetsänhoitajien hallituksessa.
Saman vuoden syksyllä vastasin myöntävästi ystäväni "avunpyyntöön" ja otin vastaan lyhyen pestin Keskustan Opiskelijaliiton apulaispääsihteerinä.

Vuoden 2000 kunnallisvaaleissa en ollut ehdolla, koska minun oli tarkoitus lähteä puoleksi vuodeksi/vuodeksi opiskelijavaihtoon Malesiaan. Vaalit jäivät väliin, vaikka lopulta, monien yhteensattumien summana, en vaihtoon lähtenytkään. Aika ei kuitenkaan käynyt pitkäksi, sillä minut oli valittu Etelä-Hämeen, Uudenmaan ja Pirkanmaan Maaseutunuorten edustajaksi MTK:n Maaseutunuorten valiokuntaan. Toiminta

nuorten valiokunnassa tuntui heti mielekkäältä. Haastavin oli vuosi 2001, jolloin toimin valiokunnan puheenjohtajana, ja edustin Suomen yli 18 000 maaseutunuorta eri toimielimissä. Kesäksi 2002 hain kesätyöpaikkaa työkokemuksen ja kotitilan ulkopuolisten tulojen kartuttamiseksi. Minut valittiin toimitusharjoittelijaksi Kone-Viesti -lehteen. Jo ennen lehtipestin päättymistä vastasin jälleen myöntävästi ystäväni pyyntöön ja pyrin Keskustan Opiskelijaliiton pääsihteeriksi.



Jokainen ääni ratkaisee

Valinta pääsihteeriksi avasi minulle ensimmäistä kertaa mahdollisuuden nähdä puoluetoimistolta käsin myös se, kuinka Keskusta-puolue valmistautuu ja toimii eduskuntavaaleissa (2003).

Vaikka vaalit olivat menestys sekä puolueelle että sen sisarjärjestöille, kolmannella vaalirintamallani tuli sitäkin suurempi pettymys - isäni joukkoineen oli hävinnyt kansanedustajan paikan 38 äänellä. Tukijoukoissa pettymys oli valtava, ja vaikka ehdokasta harmitti varmasti eniten, osasi isäni suhtautua asiaan tyynesti. Tuolla pettymyksen hetkellä hänen lausumansa toteamus "näin demokratia toimii, jokainen ääni on ratkaiseva", jää varmasti mieleeni koko loppuiäkseni.

Olen poliitikkokodissa kasvaneena oppinut paljon käytännön vaikuttamisesta, mutta vielä enemmän olen oppinut demokratiasta. Meillä jokaisella on yksi ääni, jokainen ääni on yhtä arvokas ja ratkaiseva.


Työtä ja luottamusta

Vaikka pääsihteerinä työskentely oli antoisaa, en epäröinyt vastata myöntävästi, kun pitkäaikainen yhteistyökumppanini ja ystäväni Antti Kaikkonen kysyi minua eduskunta-avustajakseen. Aloitin työni kesäkuussa 2003 erittäin erikoisessa poliittisessa tilanteessa heti pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroa seuranneena päivänä. Syksyllä 2003 minua myös

pyydettiin asettumaan ehdolle MTK:n Maaseutunuorten valitessa edustajaansa MTK:n Keskusliiton johtokuntaan. Ollessani Maaseutunuorten valiokunnassa tutustuin nuorten aktiiveihin eri puolilta Suomea. Kun ehdolle asettumistani niin monet minulta toivoivat, päätin lähteä kilpaan mukaan, vaikkei voittajaksi selviytyminen näyttänytkään todennäköiseltä. Voittoni syysparlamentin tiukoissa äänestyksissä oli
monille yllätys, sillä pienemmän eteläisen tukialueen edustajan ei oletettu pärjäävän jäsenmääräpohjaisessa äänestysmallissa.


Johtokunnanjäsenyyteni poiki myös monia muita jäsenyyksiä ja
"juoksuja". Toimin koko kauteni ajan mm. johtokunnan edustajana MTK:n luomu- ja Maaseutunuorten valiokunnissa. Johtokunta toimii myös Viestilehdet Oy:n hallituksena. Viestilehdet julkaisevat mm. Maaseudun tulevaisuus -lehteä ja entistä työnantajaani Kone-Viesti -lehteä. Nämä jäsenyydet toivat mukanaan paljon matkapäiviä niin kotimaassa kuin
ulkomaillakin.


MTK:n johtokunnan jäsenyyden alkuperehtymisen mukanaan tuomat kiireet aiheuttivat sen, että kesällä 2004 lopetin avustajantyöni. Tuolloin oletin, etten ottaisi vastaan mitään työtä ennen kuin kauteni MTK:ssa loppuisi. Olin pahasti väärässä, sillä alkukiireiden jälkeen MTK-työt rauhoittuivat. Olin jo ehtinyt miettiä avustajatöihin palaamista, kun kesällä 2005 kansanedustaja Mika Lintilä haki puolipäiväistä eduskunta-avustajaa. Tunsin Mikan jo entuudestaan, joten olin erittäin tyytyväinen siitä, että Mika oli valmis palkkaamaan minut
viiden minuutin puhelinhaastattelun jälkeen.




30+ -ryhmä tulevaisuutta tekemässä

Keväällä 2006 olin mukana kirjoittamassa kirjaa Suomen tulevaisuuden haasteista (Vahvan keskustan tie, Maahenki Oy, 2006). Laajassa kirjoittajaporukassa olivat mukana mm. Paula Lehtomäki, Antti Kaikkonen ja Pertti Salovaara. Kirja sai laajasti julkisuutta, herätti keskustelua ja poiki niin kiitosta kuin arvosteluakin. Kiitoksia tuli tulevaisuuteen suuntautuvasta poliittisesta pohdinnasta, uusien ratkaisujen etsimisestä koskien niin Keskustaa kuin koko yhteiskuntaamme. Kirja arvostelijat taisivat pelästyä poliittista aktiivisuuttamme, ja yrittivät leimata meitä niin yltiöliberaaleiksi kuin äärikonservatiiveiksikin. Emme pelästyneet leimausyrityksistä, vaan jatkoimme pohdintojamme syksyllä. Tammikuussa päätimme jälleen saattaa ajatuksemme kirjalliseen muotoon, tuloksena oli "vapautta ja vakautta -ohjelma", joka oli esityksemme tulevan hallituksen ohjelmaksi.


Uusia haasteita

Syksyllä 2006 pohdiskelin miten voisin hyödyntää kauteni aikana

kertynyttä verkostoa ja tietotaitoa. Samoihin aikoihin Keskustan
eduskuntaryhmässä oli mietitty, että eduskuntaryhmän kansliaa pitäisi vahvistaa palkkaamalla maaseutu-, metsä- ja maatalousasioihin keskittyvä työntekijä. Kun minulta tiedusteltiin kiinnostusta aloittaa työskentely eduskuntaryhmälle, ei positiivisen päätöksen tekeminen ollut
todellakaan vaikeaa. Työni pääpaino oli toimia Keskustan eduskuntaryhmän Maatalouspoliittisten valiokuntaryhmien sihteerinä. Mapo:n jäseninä ovat Keskustan edustajat mm. eduskunnan maa- ja metsätalous-, ympäristö-, talous- ja valtionvarainvaliokunnista. Lisäksi ryhmään kuuluivat maa- ja metsätalousministeri valtiosihteereineen sekä Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Ryhmän kokoonpano kattaa koko maaseutupolitiikan kentän, sekä kertoo maaseudun
merkityksestä Keskustalle. Vaikka työskentely eduskuntaryhmälle toi mukanaan paljon uutta, toi se myös paluuta "vanhaan".


Kevään 2007 suuri ponnistus

Syksyn mittaan myös keskustelut tulevista eduskuntavaaleista

kiihtyivät. Keskustelut ystävien tuttavien ja tukijoiden kanssa johtivat siihen, että päätimme tehdä perheessä sukupolvenvaihdoksen ehdokkuuden suhteen, nyt oli minun vuoroni pyrkiä Arkadianmäelle. Monia vaaleja sivusta seuranneena ja vaalityössä mukana olleena oletin tietäväni mitä
oli tulossa. Siinä kuitenkin erehdyin, koska en todellakaan osannut ennakolta uskoa, miten äärimmäisen rassaava maraton ehdokkuus on. Onnekseni sain runsaasti apua ja kannustusta ystäviltä ja muilta tukijoilta, ilman heitä pyyhe olisi "lentänyt kehään" varmasti talven edetessä. Tuloksena oli kolmas varasija keskustan listalla, vain 12 ääntä toisesta varasijasta. Matti Vanhasen siirryttyä politiikasta uusien haasteiden pariin, siirryin toiselle varasijalle.


Vaalien jälkeen jatkoin vanhoissa toimissani eduskunnassa. Kevät toi toki jotain uuttakin, sillä eduskunnassa pääsin Mapo:n osalta kommentoimaan hallitusohjelma-neuvotteluita. Hallitusohjelmasta tuli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä, itse asiassa todella monet 30+ -ryhmän teeseistä löytyivät maan hallituksenkin ohjelmasta. Hallitukselle ja etenkin Keskustalle on annettava kiitosta siitä, että huolimatta vuonna 2008 alkaneesta talouden taantumasta, suurin osa hyvän ohjelman kirjauksista pystyttiin Vanhasen ja Kiviniemen johdolla toteuttamaan.


Äänimäärä kasvoi, paikka meni 2008

Syksyllä 2008 olin jälleen ehdolla kunnallisvaaleissa. Vaaleissa Vihdin kunnallispoliittinen kenttä muuttui huomattavasti poliittisen vasemmiston rökäletappion ja uusien ryhmien valtuustoon nousun myötä. Vaaleissa valtuustoon pinnistivät niin edellisen kauden aikana Kokoomuksen ryhmästä irtautuneet vipulaiset kuin perussuomalaistenkin kaksi edustajaa. Perheemme kohdalla tulos oli dramaattinen, sekä minä että myös 32 vuotta valtuustossa istunut isäni menetimme paikkamme. Oma äänimääräni kasvoi 14 äänellä. Mutta Keskustan paikan menetys sekä äänioikeutettujen määrän ja äänestysaktiivisuuden nousu nostivat rimaa niin paljon, ettei äänimääräni riittänyt mandaattini uusimiseen. Työteliään ja aktiivisen kauden jälkeinen putoaminen oli kova pettymys, jota oman äänimäärän kasvu tosin hieman lievensi.

Kunnallisvaaleissa Vihti oli yksi kolmesta kokeilukunnasta, joissa ääni oli mahdollista antaa myös sähköisesti. Kokeilu toi Vihdille vaalien aikaan paljon julkisuutta, ja vajaan 300 sähköäänen rekisteröitymisessä ilmenneet ongelmat kasvattivat julkisuutta entisestään. Valitusprosessien tuloksena Vihdissä, Karkkilassa ja Kauniaisissa kunnallisvaalit määrättiin uusittavaksi.


Vihdin 2009 vaalit valtakunnallisen huomion keskipisteessä

Korkeimman hallinto-oikeuden huhtikuussa 2009 antama päätös kuntavaalien uusimisesta nousi valtakunnalliseksi uutiseksi. Kuntamme päätyminen uutisiin on harvinaista, emmekä tuolloin osanneet arvata millaista julkisuus-ilotulitusta itse vaalikampanjointi toisi tullessaan. Osasyy eduskuntapuolueiden puheenjohtajien, ministereiden,

kansanedustajien ja muiden silmäätekevien ryntäämiselle vihtiläisiin vaalitapahtumiin löytynee edeltäneeltä kesäkuulta. Silloin pidetyt euro-vaalit jättivät useimmille puolueille petrattavaa. Tätä kautta vaalimme saivat varmasti lisäpontta jokaisessa leirissä. Vihdissä lisävärinää kampanjointiin toi kolmen suurimman ennakoitu tasaväkisyys sekä pienempien ryhmien edellisissä vaaleissa vahvistunut asema.
Kesälomien jälkeen toden teolla käynnistyneet kampanjat paisuivat varmasti massiivisimmiksi kuntamme historiassa. Paikallisten ehdokkaiden lisäksi turuille ja toreille vihtiläisiä tapaamaan tulikin valtakuntamme koko poliittinen kerma. Massiivisesta ja kattavasta kampanjoinnista huolimatta äänestysprosentti jäi luvattoman alhaiseksi (41,7%).

Näin alhainen äänestysaktiivisuus oli minulle yllätys, vaikka tiesinkin, ettei osa kuntalaisista uusinnasta perustanutkaan. Syitä passiivisuuteen on monia, varmaa on vain se, että kaikkien puolueiden pitää etsiä keinoja aktiivisuuden herättelemiseksi. Äänestysinnon nostaminen on tulevaisuuden haaste, mutta näissäkin vaaleissa valinnat tekivät ne ketkä äänestivät.

Keskustan vaalitulos oli hyvä. Saimme takaisin edellisissä vaaleissamenettämämme paikan, valtuutettujen määrä nousi yhteentoista. Valituiksi tulivat kaikki edellisissäkin vaaleissa läpimenneet, joten meiltä ei yksikään "istuva" valtuutettu pudonnut uusinnassa. Oma tulokseni 111 ääntä oli erinomainen, sijoitus Keskustan listalla nousi kahdeksalla pykälällä neljänneksi. Työni valtuutettuna sai siis jatkoa.

Uuden valtuustoryhmän järjestäytyessä minut valittiin Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajaksi. Tiukan talouden, kasvavien palveluhaasteiden ja muuttuneiden voimasuhteiden vuoksi tehtävä on erittäin haastava. Talouden tasapainottamistyössä puheenjohtajan ja koko valtuustoryhmän tehtävää vaikeuttaa perinteisen Keskusta- Kokoomus
-yhteistyörintaman enemmistön kaventuminen valtuustossa. Vääntäminen oli erityisen kovaa kuntatalouden, kuntastrategian, palveluverkkosuunnitelman sekä kaavoituksen ja maankäyttöasioiden ympärillä. Ryhmän puheenjohtajaksi siirtyminen kasvatti sekä valtaa että vastuuta. Ryhmän ”äänellä puhuminen” toi paljon mahdollisuuksia, mutta myös rajoitteita. Ryhmän yhtenäisyyden vahvistamiseksi pidättäydyin pitkälti ”yksityistä kannanotoista”, mikä osoittautui oikeaksi menettelytavaksi ryhmän yhtenäisyyden kannalta. Kannatan kunnallispolitiikassakin linjaa, joka johtaa haluttuihin päämääriin, vaikka siitä ei näyttäviä otsikoita syntyisikään.


Myrskyä ja menestystä 2010

Toimin vuoden 2010 MTK-Uusimaan puheenjohtajana. Mietiin miten suhtautua pyyntöön puheenjohtajaksi pyrkimisestä, suostuttelujen jälkeen lähdin ehdolle ja tulin valituksi. Istuvan puheenjohtajan vaihtuminen äänestyksen jälkeen synnytti myrskyn, mutta ikiaikaisten valtarakenteiden ravistelu oli mielestäni paikalaan. Vuoteni puheenjohtajana oli todella monivaiheinen, täynnä niin onnistumisen riemua kun karvaita pettymyksiäkin. Saimme liitossa aikaan johtokunnan haluamat muutokset, enkä sillä erää pyrkinyt puheenjohtajaksi vuodelle

2011.

Tekemistäni muutoksista ja ehdotuksista suuri osa toteutui ja loputkin laitettiin alulle vuoden 2010 aikana. Ja lähes kaikki loputkin tavoitteet saavutettiin vuosien 2011 ja 2012 aikana. Tärkeimmät tavoitteeni olivat uusmaalaisen osaamisen saaminen koko järjestön käyttöön saamalla pätevä edustaja uudeltamaalta MTK:n johtokuntaan 20 vuoden tauon jälkeen sekä MTK-Uudenmaan johtokuntatyön aktivoiminen.
Johtokuntatyön aktivoiminen oli omissa käsissämme, ei sekään helppoa ollut mutta onnistui. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että valtakunnallisesti pienestä jäsenmäärästämme huolimatta, ehdokkaamme Markus Eerola pystyi vakuuttamaan asiantuntemuksellaan ja me tukemaan häntä kampanjassa niin, että hän tuli valituksi MTK:n varapuheenjohtaksi.



Porukalla voitetaan, porukalla hävitään 2011

Vuoden 2011 eduskuntavaaleihin lähdettiin haastavassa tilanteessa. Maailmalta Suomeen rantautunut talouden taantuma ei ottanut lannistuakseen ja Keskustajohtoinen hallitus joutui kantamaan vastuuta päätöksistä jotka osa kansasta koki epäoikeudenmukaisiksi.

Olen edelleen sitä mieltä, että ensimmäset tukitoimet horjuville maille olivat välttämättömiä. Näin saimme aikaa talouden kokonaiskuvan kartoittamiseen, ja talouden täydellisestä romahdukselta vältyttiin. Vaalikeväänä tehdyissä päätöksissä kyse oli kymmenistä - kahdesta sadasta miljoonasta eurosta. Esimerkiksi Islannin ja Irlannin tapauksissa tukitoimilla kyettiin ottamaan aikalisä, josta pahimmassa tapauksessa olisi suomalaisille koitunut korkeintaan 200- 300 miljoonan lasku. Tämä oli se riski joka Suomen kannatti ottaa.

Mutta mitä pidemmälle kevät eteni ja mitä useampi maa "ilmoittautui" tukijonoon, sitä selvemmäksi tuli se, että kriisipankkien ja -valtioiden tukeminen on loputon tie, jos sille lähdetään. En ole taloustieteilijä, mutta maalaisjärjellä ajatellen markkinoiden toiminnassa on yksi logiikka ylitse muiden: tahto saada voittoja. Ja kriisit ovat tilanteita, joissa joku tekee aina suuret voitot. Tällä logiikalla en usko, että ne kuuluisat markkinavoimat tulisivat jossain vaiheessa kylläisiksi ja siten lopettaisivat veronmaksajien taskulla käymisen. En siis usko, että talouskriisit taittuvat niin kauan kun voimakkailla talouden voimilla on mahdollisuus tienata niillä. Niin kauan kuin veronmaksajien "piikki on auki", niin kauan kriisiä kestää.

Eduskuntavaalikampanjani rakentui samalle perustalle kuin vuoden 2007 vaaleissa, tukiryhmäni talkootyölle. Keskustalle vaalitulos oli täydellinen tyrmäys. Uskon, että talouskriisi, väsyminen vallassa oleviin, vaaliraha-asiat sekä ainakin osittainen tyytymättömyys hallituskaudella tehtyihin poliittisiin kompromisseihin johtivat yhteisvaikutuksellaan kannatuksemme romahtamiseen. Vaalikampanja ja tulos antaisi aihetta pitkäänkin analyysiin, mutta yhteenvetona voisi todeta että Keskustan kompastuneen vanhan sanonnan mukaisesti. Ainakin suurelle osalle äänestäjistä ”Politiikka on sitä miltä se näyttää”, ja tämän vuoksi osa entisistä äänestäjistämme valitsi toisin tai jätti äänestämättä kokonaan.

Omalla kohdallani tulos oli olosuhteisiin nähden hyvä. Äänimääräni ei valitettavasti riittänyt edustajapaikkaan, vaikka nousikin yli 35%:lla edellistä vaaleista. 1873 ääntä oli kova suoritus tilanteessa, jossa Keskustan äänimäärä Uudellamaalla laski noin 40% ja siten saavuttamamme paikkamäärä puolittui neljästä kahteen. Sijoitukseni Keskustan 35 ehdokkaan listalla oli viides. Edelleni jäi vain neljä silloista kansanedustajaa (Lehtomäki, Kaikkonen, Väyrynen ja Särkiniemi). Äänimääräni oli sikäli rohkaiseva, että viimeisen parinkymmenen vuoden aikana vastaavanlaisilla äänimäärillä on keskustalaisen kansanedustajan paikka Uudeltamaalta saavutettu.

Vuodelle 2011 ajoittui merkittävämpiäkin asioita kuin vaalit. Vanhempieni muutettua ostamamme naapuritilan remontoituun taloon, me muutimme vanhaan kotitalooni. Aloitimme talon remontoinnin jo ennen muuttoa ja jatkamme sitä edelleen. Tilan töiden lisäksi jatkoin töitäni myös eduskunnassa. Kansanedustaja Jari Leppä valittiin vaalien jälkeen jatkamaan maa- ja metsätalousvaliokunnan johdossa, ja minä palasin hänen avustajakseen. Avustajan työn lisäksi työskentelin osa-aikaisesti myös Keskustan eduskuntaryhmän kansliassa, joten tein Eduskunnassa kahta hyvin tuttua työtä.

Muutosten vuosi 2012

Vuodesta 2012 tuli elämäni kannata jo todella merkittävä. Monien vaiheiden jälkeen teimme lopulliset tilakaupat alkuvuodesta. Kauppojen myötä vastuu kasvoi rutkasti monien käytännön töiden säilyessä ennallaan. Kaupat tosin osuivat todella haastavaan saumaan. Suomalaisen ruoan korkeasta arvotuksesta huolimatta Suomen maatalous kamppailee

ennennäkemättömän kannattavuuskriisin kanssa. Kustannusten rajua nousua ei ole onnistuttu siirtämään tuottajahintoihin erittäin keskittyneen kaupan vuoksi. Kauppa on kasvattanut rajusti omaa osuuttaan ruoan hinnassa, kärsijöinä tässä ovat sekä kuluttaja että tuottajat. Mutta en todellakaan kadu päätöstäni, ruoan tuottaminen on ”mun juttu”. Olen suorastaan ylpeä saadessani olla lenkkinä tässä sukupolvien ketjussa.


2012 Kuntavaalit hallituksen kuntakohelluksen varjossa

Kuntavaaleihin käytiin täysin ennennäkemättömässä tilanteessa. Eduskuntavaalien alla nykyiset hallituspuolueet eivät äänestäjille kertoneet, mitä tuleman pitää jos valtaan pääsevät. Kuitenkin pian nimittämisensä jälkeen, kuuden puolueen ”six-pack” hallitus kertoi uudistavansa Suomen kuntakartan. Paljon melua ja puheiden pyörtämistä kuultiin kesän 2011 kuntien pakkoliitospuheiden jälkeen. Hallituspuolueiden "kuntauudistus” oli täydellinen sekasotku.

Kuntavaalien tulos Vihdissä noudatteli valtakunnallista linjaa. Keskusta ja demarit menettivät, Kokoomus säilyi ennallaan ja vihreät sekä perussuomalaiset kasvattivat paikkamääräänsä. Me menetimme 11paikastamme kaksi, perussuomalaisten noustessa kahdesta paikasta viiteen. Henkilökohtainen äänimääräni ja sijoitukseni Keskustan listalla yllättivät todella positiivisesti, 194 ääntä ja kolmas sija Keskustan listalla oli paljon enemmän kun osasin ehdokasasettelu ja olosuhteet huomioiden odottaa.

Vaalien jälkeisessä paikkajaossa sain haluamani. Jatkoin Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajana, vaalikauden kaksi ensimmäistä vuotta toimin valtuuston II- varapuheenjohtajana. Vaalikauden kaksi viimeistä vuotta toimin puheenjohtajana kasvatus- ja koulutuslautakunnassa.


2013 Selvityksiä ja leikkauksia

Uuden kunnallisvaalikauden ensimmäistä vuotta leimasi Vihdin

kuntastrategiatyö sekä Vihdin joutuminen valtiovallan heittopussiksi hallituksen suurkunta- ja Metropolialue hankkeissa. Vihdin ”kohtalosta” tuli hyvin ristiriitaista tietoa riippuen siitä kuka hallituksen sisäpiiristä oli milloinkin tietoja vuotanut medialle. Välillä meitä oltiin naittamassa osaksi uutta Suur-Lohjaa, välillä osaksi Suur-Espoota, välillä Karkkila oltiin pakkoliittämässä Vihtiin tai Vihti pakkoliittämässä osaksi tiivistä Metropolialuetta. Kuuden puolueen sekavalla hallituksella oli suunnan lisäksi hukassa kyky tehdä päätöksiä. Lopulta päädyimme tekemään pakollista kuntaliitosselvitystä yhdessä Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen kanssa.

Ajattelin että parhaimmillaan selvitystyöstä voidaan saada hyviä
malleja oman toimintamme tehostamiseen ja ehkäpä löydettäisiin myös mahdollisuuksia uuteen yhteistyöhön näiden neljän kunnan välillä. Vihdissä esiintyi kovaa intoa suoraan kuntaliitokseen Espoon kanssa niin oikealla kuin vasemmallakin. Itse en missään selvittelyn vaiheessa nähnyt kuntaliitosta nykyisten vihtiläisten edunmukaisena ratkaisuna. Näiden sivujen puheita ja kirjoituksia osiosta löytyy useita pitämiäni
Keskustan ryhmäpuheita joista löytyy kannanottoja niin metropoliin kuin kuntaliitoksiinkin.

Kuntataloutta ahdistettiin kolmelta kantilta. Työttömyyden kasvu, yhä useamman siirtyminen "maksupuolelta saamapuolelle", näkyi vahvasti kunnan verotulokertymässä ja menoissa. Maan hallitus teki lisäleikkauksia kuntien rahoitukseen, Vihdissä leikkaukset vastaavat noin kolmea veroprosenttia. Rahoituksen leikkaamisesta huolimatta,
valtio jatkoi edelleen kuntien velvoitteiden - ja sitä kautta sitovien menojen kasvattamista.


2014 Kuntapolitiikkaa ja elämäni merkittävin päivä

Talouden taantuma ei hellittänyt otettaan, ei Suomesta eikä
Vihdistä. Vihdin kunnanjohtaja lanseerasi syksyllä säästöpaketin, jolla puheiden mukaan taloutta saataisiin tasapainotettua. Pakettiin kuuluivat niin kotihoidontuen Vihti- lisän lakkauttaminen, kaikkien kyläkoulujen lakkauttaminen kuin kiinteistöveron korottaminenkin. En missään vaiheessa vakuuttunut kunnanjohtajan esityksen talousvaikutuksista.
Tuntui että kyseessä oli paketti, joka tekemällä virkamiehet ja
päättäjät olisivat voineet kokea tehneensä kovia päätöksiä, mutta että samalla paketin taloutta tasapainottavat vaikutukset olivat pahasti hakusessa.

Käytännössä ainoastaan Keskustan valtuustoryhmä toi käsittelyyn useita vaihtoehtoisia säästöesityksiä, niihin ei ikävä kyllä muissa ryhmissä suhtauduttu vakavasti. Silloin ehdotuksillemme viitattiin kintaalla, nyttemmin osa niistä on tyytyväisyydellä toteutettu kaikessa hiljaisuudessa.

Talousarviokäsittely kulminoitui kolmeen asiakokonaisuuteen:
veroprosentit, kyläkoulujen kohtalo ja miten henkilöstöä kohdellaan. Monien vaiheiden jälkeen tekemäni esitys 0,25% korkeammasta kunnallisveroprosentista voitti äänestyksessä. Niukimmalla mahdollisella erolla (22-21) voitti myös esitykseni kaikkien koulujen opetustuntiresurssin kasvattamisesta ja kyläkoulujen säilyttämisestä.Henkilöstön asemaa koskevan äänestyksen hävisimme, se johti YT- neuvotteluiden pikaiseen aloittamiseen. Koulutaistelusta on luettavissa näiden sivujen puheita ja kirjoituksia sekä mediassa osioista.

Siihenastisen elämäni merkittävin päivä koitti marraskuussa, kun esikoisemme syntyi. Pitkä odotus vaihtui uuden opetteluun, ihmettelyyn ja ihasteluun. Lapsen myötä muuttui myös elämänrytmimme ja tapammekin kertalaakista, pelkästään hyvään suuntaan. Pojasta ja isyydestä voisi kirjoittaa loputtomiin. Mutta voin kiteyttää asian myös toteamukseen, vanhempana maailmaa katsoo pysyvästi erilailla kuin ennen.


2015 sitovuutta ja sitoutumista

Alkuvuonna eduskuntavaaleihin valmistautuminen väritti niin
kunnallispolitiikkaa kuin eduskuntatöitäkin. Vaalimotivaatiota kasvatti sekin, että pääsin tekemään pohjatyön Keskustan maaseutu-, maatalous-metsätalouspoliittiseen ohjelmaan. Ohjelman haasteena oli tiukka taloustilanne, mutta toisaalta Keskustan korkeat gallupluvut vahvistivat uskoa puolueen menestyksestä ja vahvasta asemasta politiikan toteuttamisessa. Ohjelmasta tuli lopulta puheenjohtaja Sipilän näköinen. Realistinen ohjelma, joka oli mahdolista laittaa täytäntöön Keskustan saatua siihen mandaatin kansalta.

Huhtikuussa 2015 minut valittiin kansanedustajaksi Uudeltamaalta 2 902 äänellä. Kiitos jokaiselle ainokaisen äänensä antaneelle!

Keskustan kansanedustajana olen saanut olla tekemässä päätöksiä, joilla maan talous ja työllisyys on käännetty paremmalle uralle. Olen ollut edistämässä mm. Uuttamaata koskevia väylähankkeita ja vauhdittanut esimerkiksi Helsingin ja Turun välistä Tunnin junaa. Olen koonnut näille kotisivuille puheitani ja eduskunnassa tekemäni aloitteet. Pohdintoja kulloisenkin viikon ajankohtaisimmista aiheista löytyy myös videolinkeistä kohdasta Eerikiltä eduskunnasta.


Vaalitulos 2019

Henkilökohtainen äänimääräni kevään 2019 eduskuntavaaleissa nousi reilusti yli 30 %, mikä oli olosuhteisiin nähden erinomainen tulos. Mutta puolueena Keskustan äänimäärä Uudellamaalla laski merkittävästi ja kansanedustajapaikkojemme määrä puolittui neljästä kahteen. Sijoituin äänimäärässä kolmanneksi Antti Kaikkosen ja Matti Vanhasen jälkeen. Tuloksena oli siis ensimmäisen varakansanedustajan paikka.

Parhaan kuvan vaalien jälkeisistä tunnelmistani saa ehkä katsomalla viimeisen viikkovideoni, jonka tallensin eduskunnan työhuoneen siivouksen lomassa.

Vaaleissa äänestäjät mielestäni osoittivat Keskustalle paikkaa oppositioon, mutta toisin kävi hallitusneuvotteluiden jälkeen. Keskusta sai hallitusohjelmaan paljon asioita, joita itsekin olen jo vuosia ajanut, mutta ohjelman julkistamisen jälkeen ounastelin hallituskokoonpanon aiheuttavan Keskustalle suuria haasteita vaalikauden aikana.


Valstuustotyö ja kuntavaalit 2021

Kuntavaaleja siirrettiin kertaalleen koronapandemian takia – vaalit pidettiin viimein kesäkuussa 2021. Teimme kovan vaalityön mainiolla Vihdin Keskustan ehdokasjoukolla.

Vastassamme oli kuitenkin vielä eduskuntavaaleistakin voimistunut valtakunnallinen vastatuuli. Menetimme vaaleissa kannatusta ja sen myötä kolme valtuustopaikkaa.

Vaalien tulosta oli sikäli vaikea sulattaa, että mielestäni olimme Keskustan joukolla onnistuneet monissa meille tärkeissä asioissa valtuustokaudella. Valtuustokauden aikana puolustimme kunnan tasapuolista kehittämistä, mistä merkittävimpänä saavutuksena oli kirkonkylän uuden koulukeskuksen rakentaminen kirjastoineen, nuorisotiloineen,
liikuntapaikkoineen ja liikuntahalleineen. Palveluverkkotaistelussa pystyimme estämään mm. ehdotetut Vihtijärven koulun ja Vanjärven päiväkodin lakkauttamiset.

Oinasjoen koulun lakkautusta emme kuluneella vaalikaudella sen sijaan pystyneet estämään. Tärkein syy oli, että lapsimäärän ennuste Oinasjoella oli todella matala – muutaman vuoden jänteellä lapsia olisi koulussa vain reilu tusina. Syy alhaiseen ennusteeseen oli, että kouluun olisi huoltajakyselyjen perusteella ollut tulossa enää vain noin puolet kylän alakoululaisista. Eli noin puolet perheistä halusivat eri syistä lapsensa oman kylän koulun sijaan kouluun joko kirkonkylälle tai Nummelaan. Kuten edellisissä koulutaisteluissa olin jo todennut, vanhempien ja kylän yhtenäisyys koulun tukena on edellytys menestyksekkäälle puolustustaistelulle ja surenkin erityisesti sitä, että tämä yhtenäisyys oli päässyt meidän kylällämme eri syistä rapistumaan.

Oinasjoen koulun kohtalo on poliittisen urani raskaimpia asioita. Näin siitä huolimatta, että onnistuimme saamaan lakkautuspäätökseen erittäin hyvät reunaehdot. Kunta sitoutui siihen, ettei koulukyytien pysäkit ole vaarallisella II-tiellä, kunta sitoutui kunnostamaan rinnakkaistien kirkolta Oinasjoen kautta Nummelaan (eli ns. vanhan Porintien) ja vanhemmat saivat kahden vuoden siirtymäajan valita kumpaan suuntaan lapset lähtevät - kirkolle vai Nummelaan. Koko kunnan kannalta ylivoimaisesti merkittävin oli päätökseen sisältynyt neljäs ehto. Eli se, että luvitettaessa uusia rakennuspaikkoja rakennuspaikan etäisyydestä palveluverkkoon luovutaan yhtenä rakennusluvan ehtona. Käytännössä tämä päätös tarkoittaa merkittävää hajarakentamisen vapauttamista Vihdin kunnassa. Rakentamisen vapauttaminen on ollut Keskustan tavoite jo pitkään, ja tässä surullisessa yhteydessä kunnanhallitus ja valtuusto hyväksyivät yksimielisesti nämä tekemäni uudet linjaukset.

Rakentamisen vapauttaminen vaatii vielä monia konkreettisia muutoksia kunnan ohjelmissa ja toiminnassa, mutta suunta on nyt selvä – kylillekin on voitava rakentaa. Rakentamisen vapautuminen ja sitä kautta uusien asukkaiden tuleminen on elintärkeätä koko kunnalle niin palveluverkon, verotulojen kuin elinvoimankin kannalta.

Oma tulokseni 352 on selkeästi toiseksi paras henkilökohtainen äänimääräni, vaikka laskua tulikin vuoden 2017 tulokseen 120 ääntä. Henkilökohtaisen äänimäärään lasku mietitytti, mutta toisaalta se laittaa ponnistelemaan entistäkin enemmän asioiden läpi saamiseksi kunnan, välillä jähmeässäkin,
päätöksenteossa.

Vaalien jälkeisissä neuvotteluissa asetelmaksi muodostui lopulta puolueiden jakautuminen vasemmisto-vihreä- ja keskusta-oikeisto-koalitioihin. Asetelma on sinänsä aiemmiltakin kausilta tuttu, mutta kävimme kyllä tälläkin kerralla aidot asiaperustaiset neuvottelut kaikkien ryhmien kanssa. Keskustan pääneuvottelijana korostin koko neuvotteluprosessin ajan, että me haemme kannatusta näkemyksillemme siitä, miten kuntaamme tulisi kehittää tulevien neljän vuoden aikana. Ja jos yhteinen näkemys näistä sisältökysymyksistä ryhmien
kesken löytyy, niin olemme kiinnostuneet tekemään kyseisten ryhmien kanssa yhteistyötä myös luottamushenkilöpaikkojen jakamisen osalta. Neuvotteluissa eniten hämmästytti taas se, että joitakin neuvottelijoista/puolueista tuntui kiinnostavan vain ja ainoastaan luottamushenkilöpaikat ­– ei se mihin suuntaan
kuntaa jatkossa kehitetään.

Pärjäsimme mielestäni olosuhteisiin nähden hyvin. Tätä mieltä oltiin myös Vihdin Keskustan yleisessä kokouksessa, jossa meille neuvotellut paikat sitten jaettiin ehdokkaana olleiden kesken. Jatkan tulevat neljä vuotta Vihdin kunnanvaltuuston puheenjohtajana sekä Uudenmaan maakuntavaltuuston jäsenenä. Otan paikat nöyränä ja kiitollisena vastaan ja lupaan tehdä jatkossakin parhaani.