Paljasjalkainen vihtiläinen

Synnyin 21. huhtikuuta 1975 kolmanneksi lapseksi vanhempieni Pekan ja Maritan perheeseen. Juureni ovat vahvasti Vihdissä, jossa olen kasvanut, käynyt kouluni ja asunut koko ikäni opiskeluaikojen rinnakkaisosoitteidenkin aikana. Aloitin kouluni Oinasjoen ala-asteella, josta jatkoin Vihdin kirkonkylälle yläasteelle. Ylioppilaaksi kirjoitin 1994 Vihdin yhteiskoulun lukiosta.

 

Armeijan harmaissa

Armeijaan menin Karjalan Prikaatiin Vekaranjärvelle. Vekaran lisäksi palvelin Haminassa, Reserviupseerikoulun kurssilla numero 206. Olen pyrkinyt ylläpitämään armeijassa opittuja taitoja osallistumalla niin Vihdin Reservinupseerien toimintaan kuin kertausharjoituksiin aina, kun se suinkin on ollut mahdollista. Tällä hetkellä sotilasarvoni on yliluutnantti, ja tehtäväni pataljoonan tiedustelu-upseeri.

 

Luottamustoimien, opintojen ja työn yhteensovittamista

Armeijan aikana olin myös ensimmäistä kertaa ehdolla yleisissä vaaleissa. Tulin valituksi Vihdin kirkkovaltuustoon. Samalla olin historian nuorin Vihdin kirkkovaltuustoon valittu. Tuolloin alkoi 12 vuoden jaksoni Vihdin seurakunnan luottamushenkilönä. Armeijan jälkeen aloitin työt espoolaisessa palkintojen maahantuontiin erikoistuneessa yrityksessä. Työskentely pienessä perheyrityksessä opetti paljon, työnkuvaani kun kuului kaikki mahdollinen siivouksesta myyntityöhön.

Vuonna 1996 vuorossa olivat ensimmäiset kunnallisvaalini. Vaaleissa tulin valituksi Vihdin kunnanvaltuustoon, sinnekin historian nuorimpana. Samaisen valtuustokauden aikana toimin myös Vihdin nuorisolautakunnan puheenjohtajana.

Vuonna 1998 aloitin opinnot Helsingin yliopiston maatalous- metsätieteellisessä tiedekunnassa. Vastoin yleistä olettamusta en opiskele maatalouspolitiikkaa, vaan hain opiskelemaan metsäekonomian ja markkinoinnin valintakiintiöstä. Valintakokeen selvittämisen jälkeen olen ollut metsäylioppilas, pääaineena ympäristöekonomia. Opiskelujen alkuvaihe oli erittäin intensiivistä ja opintoviikkoja tuntui tulevan kuin itsestään, joten aktivoiduin entisestäänkin varsinaisten opintojen ulkopuolisissa asioissa. Poliittisen toiminnan ohella toimin opiskelijajärjestömme Puukaupallisen kerhon hallituksessa 1998-2000. Ollessani Puukaupallisen kerhon hallituksen puheenjohtaja vuonna 2000 edustin alani opiskelijoita myös Liikemetsänhoitajien hallituksessa. Saman vuoden syksyllä vastasin myöntävästi ystäväni "avunpyyntöön" ja otin vastaan lyhyen pestin Keskustan Opiskelijaliiton apulaispääsihteerinä.

Vuoden 2000 kunnallisvaaleissa en ollut ehdolla, koska minun oli tarkoitus lähteä puoleksi vuodeksi/vuodeksi opiskelijavaihtoon Malesiaan. Vaalit jäivät väliin, vaikka lopulta, monien yhteensattumien summana, en vaihtoon lähtenytkään. Aika ei kuitenkaan käynyt pitkäksi, sillä minut oli valittu Etelä-Hämeen, Uudenmaan ja Pirkanmaan Maaseutunuorten edustajaksi MTK:n Maaseutunuorten valiokuntaan. Toiminta nuorten valiokunnassa tuntui heti mielekkäältä. Haastavin oli vuosi 2001, jolloin toimin valiokunnan puheenjohtajana, ja edustin Suomen yli 18 000 maaseutunuorta eri toimielimissä. Kesäksi 2002 hain kesätyöpaikkaa työkokemuksen ja kotitilan ulkopuolisten tulojen kartuttamiseksi. Minut valittiin toimitusharjoittelijaksi Kone-Viesti -lehteen. Jo ennen lehtipestin päättymistä vastasin jälleen myöntävästi ystäväni pyyntöön ja pyrin Keskustan Opiskelijaliiton pääsihteeriksi.

 

Jokainen ääni ratkaisee

Valinta pääsihteeriksi avasi minulle ensimmäistä kertaa mahdollisuuden nähdä puoluetoimistolta käsin myös se, kuinka Keskusta-puolue valmistautuu ja toimii eduskuntavaaleissa (2003).

Vaikka vaalit olivat menestys sekä puolueelle että sen sisarjärjestöille, kolmannella vaalirintamallani tuli sitäkin suurempi pettymys - isäni joukkoineen oli hävinnyt kansanedustajan paikan 38 äänellä. Tukijoukoissa pettymys oli valtava, ja vaikka ehdokasta harmitti varmasti eniten, osasi isäni suhtautua asiaan tyynesti. Tuolla pettymyksen hetkellä hänen lausumansa toteamus "näin demokratia toimii, jokainen ääni on ratkaiseva", jää varmasti mieleeni koko loppuiäkseni.

Olen poliitikkokodissa kasvaneena oppinut paljon käytännön vaikuttamisesta, mutta vielä enemmän olen oppinut demokratiasta. Meillä jokaisella on yksi ääni, jokainen ääni on yhtä arvokas ja ratkaiseva.

 

Työtä ja luottamusta 

Vaikka pääsihteerinä työskentely oli antoisaa, en epäröinyt vastata myöntävästi, kun pitkäaikainen yhteistyökumppanini ja ystäväni Antti Kaikkonen kysyi minua eduskunta-avustajakseen. Aloitin työni kesäkuussa 2003 erittäin erikoisessa poliittisessa tilanteessa heti pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroa seuranneena päivänä. Syksyllä 2003 minua myös pyydettiin asettumaan ehdolle MTK:n Maaseutunuorten valitessa edustajaansa MTK:n Keskusliiton johtokuntaan. Ollessani Maaseutunuorten valiokunnassa tutustuin nuorten aktiiveihin eri puolilta Suomea. Kun ehdolle asettumistani niin monet minulta toivoivat, päätin lähteä kilpaan mukaan, vaikkei voittajaksi selviytyminen näyttänytkään todennäköiseltä. Voittoni syysparlamentin tiukoissa äänestyksissä oli monille yllätys, sillä pienemmän eteläisen tukialueen edustajan ei oletettu pärjäävän jäsenmääräpohjaisessa äänestysmallissa.

Johtokunnanjäsenyyteni poiki myös monia muita jäsenyyksiä ja "juoksuja". Toimin koko kauteni ajan mm. johtokunnan edustajana MTK:n luomu- ja Maaseutunuorten valiokunnissa. Johtokunta toimii myös Viestilehdet Oy:n hallituksena. Viestilehdet julkaisevat mm. Maaseudun tulevaisuus -lehteä ja entistä työnantajaani Kone-Viesti -lehteä. Nämä jäsenyydet toivat mukanaan paljon matkapäiviä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

MTK:n johtokunnan jäsenyyden alkuperehtymisen mukanaan tuomat kiireet aiheuttivat sen, että kesällä 2004 lopetin avustajantyöni. Tuolloin oletin, etten ottaisi vastaan mitään työtä ennen kuin kauteni MTK:ssa loppuisi. Olin pahasti väärässä, sillä alkukiireiden jälkeen MTK-työt rauhoittuivat. Olin jo ehtinyt miettiä avustajatöihin palaamista, kun kesällä 2005 kansanedustaja Mika Lintilä haki puolipäiväistä eduskunta-avustajaa. Tunsin Mikan jo entuudestaan, joten olin erittäin tyytyväinen siitä, että Mika oli valmis palkkaamaan minut viiden minuutin puhelinhaastattelun jälkeen.

 

30+ -ryhmä tulevaisuutta tekemässä

Keväällä 2006 olin mukana kirjoittamassa kirjaa Suomen tulevaisuuden haasteista (Vahvan keskustan tie, Maahenki Oy, 2006). Laajassa kirjoittajaporukassa olivat mukana mm. Paula Lehtomäki, Antti Kaikkonen ja Pertti Salovaara. Kirja sai laajasti julkisuutta, herätti keskustelua ja poiki niin kiitosta kuin arvosteluakin. Kiitoksia tuli tulevaisuuteen suuntautuvasta poliittisesta pohdinnasta, uusien ratkaisujen etsimisestä koskien niin Keskustaa kuin koko yhteiskuntaamme. Kirja arvostelijat taisivat pelästyä poliittista aktiivisuuttamme, ja yrittivät leimata meitä niin yltiöliberaaleiksi kuin äärikonservatiiveiksikin. Emme pelästyneet leimausyrityksistä, vaan jatkoimme pohdintojamme syksyllä. Tammikuussa päätimme jälleen saattaa ajatuksemme kirjalliseen muotoon, tuloksena oli "vapautta ja vakautta -ohjelma", joka oli esityksemme tulevan hallituksen ohjelmaksi.

 

Uusia haasteita

Syksyllä 2006 pohdiskelin miten voisin hyödyntää kauteni aikana kertynyttä verkostoa ja tietotaitoa. Samoihin aikoihin Keskustan eduskuntaryhmässä oli mietitty, että eduskuntaryhmän kansliaa pitäisi vahvistaa palkkaamalla maaseutu-, metsä- ja maatalousasioihin keskittyvä työntekijä. Kun minulta tiedusteltiin kiinnostusta aloittaa työskentely eduskuntaryhmälle, ei positiivisen päätöksen tekeminen ollut todellakaan vaikeaa, enkä ole päätöstäni katunut. Työni pääpaino on toimia Keskustan eduskuntaryhmän Maatalouspoliittisten valiokuntaryhmien sihteerinä. Mapo:n jäseninä ovat Keskustan edustajat mm. eduskunnan maa- ja metsätalous-, ympäristö-, talous- ja valtionvarainvaliokunnista. Lisäksi ryhmään kuuluivat maa- ja metsätalousministeri valtiosihteereineen sekä Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Ryhmän kokoonpano kattaa koko maaseutupolitiikan kentän, sekä kertoo maaseudun merkityksestä Keskustalle. Vaikka työskentely eduskuntaryhmälle toi mukanaan paljon uutta, toi se myös paluuta "vanhaan".

 

Kevään 2007 suuri ponnistus

Syksyn mittaan myös keskustelut tulevista eduskuntavaaleista kiihtyivät. Keskustelut ystävien tuttavien ja tukijoiden kanssa johtivat siihen, että päätimme tehdä perheessä sukupolvenvaihdoksen ehdokkuuden suhteen, nyt oli minun vuoroni pyrkiä Arkadianmäelle. Monia vaaleja sivusta seuranneena ja vaalityössä mukana olleena oletin tietäväni mitä oli tulossa. Siinä kuitenkin erehdyin, koska en todellakaan osannut ennakolta uskoa, miten äärimmäisen rassaava maraton ehdokkuus on. Onnekseni sain runsaasti apua ja kannustusta ystäviltä ja muilta tukijoilta, ilman heitä pyyhe olisi "lentänyt kehään" varmasti talven edetessä. Tuloksena oli kolmas varasija keskustan listalla, vain 12 ääntä toisesta varasijasta. Matti Vanhasen siirryttyä politiikasta uusien haasteiden pariin, siirryin toisell varasijalle.

Vaalien jälkeen jatkoin vanhoissa toimissani eduskunnassa. Kevät toi toki jotain uuttakin, sillä eduskunnassa pääsin Mapo:n osalta kommentoimaan hallitusohjelma-neuvotteluita. Hallitusohjelmasta tuli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä, itse asiassa todella monet 30+ -ryhmän teeseistä löytyivät maan hallituksenkin ohjelmasta. Hallitukselle ja etenkin Keskustalle on annettava kiitosta siitä, että huolimatta vuonna 2008 alkaneesta talouden taantumasta, suurin osa hyvän ohjelman kirjauksista pystyttiin Vanhasen ja Kiviniemen johdolla toteuttamaan.

 

Äänimäärä kasvoi, paikka meni 2008

Syksyllä 2008 olin jälleen ehdolla kunnallisvaaleissa. Vaaleissa Vihdin kunnallispoliittinen kenttä muuttui huomattavasti poliittisen vasemmiston rökäletappion ja uusien ryhmien valtuustoon nousun myötä. Vaaleissa valtuustoon pinnistivät niin edellisen kauden aikana Kokoomuksen ryhmästä irtautuneet vipulaiset kuin perussuomalaistenkin kaksi edustajaa. Perheemme kohdalla tulos oli dramaattinen, sekä minä että myös 32 vuotta valtuustossa istunut isäni menetimme paikkamme. Oma äänimääräni kasvoi 14 äänellä. Mutta Keskustan paikan menetys sekä äänioikeutettujen määrän ja äänestysaktiivisuuden nousu nostivat rimaa niin paljon, ettei äänimääräni riittänyt mandaattini uusimiseen. Työteliään ja aktiivisen kauden jälkeinen putoaminen oli kova pettymys, jota oman äänimäärän kasvu tosin hieman lievensi.

Kunnallisvaaleissa Vihti oli yksi kolmesta kokeilukunnasta, joissa ääni oli mahdollista antaa myös sähköisesti. Kokeilu toi Vihdille vaalien aikaan paljon julkisuutta, ja vajaan 300 sähköäänen rekisteröitymisessä ilmenneet ongelmat kasvattivat julkisuutta entisestään. Valitusprosessien tuloksena Vihdissä, Karkkilassa ja Kauniaisissa kunnallisvaalit määrättiin uusittavaksi.

 

Vihdin 2009 vaalit valtakunnallisen huomion keskipisteessä

Korkeimman hallinto-oikeuden huhtikuussa 2009 antama päätös kuntavaalien uusimisesta nousi valtakunnalliseksi uutiseksi. Kuntamme päätyminen uutisiin on harvinaista, emmekä tuolloin osanneet arvata millaista julkisuus-ilotulitusta itse vaalikampanjointi toisi tullessaan. Osasyy eduskuntapuolueiden puheenjohtajien, ministereiden, kansanedustajien ja muiden silmäätekevien ryntäämiselle vihtiläisiin vaalitapahtumiin löytynee edeltäneeltä kesäkuulta. Silloin pidetyt euro-vaalit jättivät useimmille puolueille petrattavaa. Tätä kautta vaalimme saivat varmasti lisäpontta jokaisessa leirissä. Vihdissä lisävärinää kampanjointiin toi kolmen suurimman ennakoitu tasaväkisyys sekä pienempien ryhmien edellisissä vaaleissa vahvistunut asema. Kesälomien jälkeen toden teolla käynnistyneet kampanjat paisuivat varmasti massiivisimmiksi kuntamme historiassa. Paikallisten ehdokkaiden lisäksi turuille ja toreille vihtiläisiä tapaamaan tulikin valtakuntamme koko poliittinen kerma. Massiivisesta ja kattavasta kampanjoinnista huolimatta äänestysprosentti jäi luvattoman alhaiseksi (41,7%).

Näin alhainen äänestysaktiivisuus oli minulle yllätys, vaikka tiesinkin, ettei osa kuntalaisista uusinnasta perustanutkaan. Syitä passiivisuuteen on monia, varmaa on vain se, että kaikkien puolueiden pitää etsiä keinoja aktiivisuuden herättelemiseksi. Äänestysinnon nostaminen on tulevaisuuden haaste, mutta näissäkin vaaleissa valinnat tekivät ne ketkä äänestivät. 

Keskustan vaalitulos oli hyvä. Saimme takaisin edellisissä vaaleissa menettämämme paikan, valtuutettujen määrä nousi yhteentoista. Valituiksi tulivat kaikki edellisissäkin vaaleissa läpimenneet, joten meiltä ei yksikään "istuva" valtuutettu pudonnut uusinnassa. Oma tulokseni 111 ääntä oli erinomainen, sijoitus Keskustan listalla nousi kahdeksalla pykälällä neljänneksi. Työni valtuutettuna sai siis jatkoa.

Uuden valtuustoryhmän järjestäytyessä minut valittiin Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajaksi. Tiukan talouden, kasvavien palveluhaasteiden ja muuttuneiden voimasuhteiden vuoksi tehtävä on erittäin haastava. Talouden tasapainottamistyössä puheenjohtajan ja koko valtuustoryhmän tehtävää vaikeuttaa perinteisen Keskusta- Kokoomus -yhteistyörintaman enemmistön kaventuminen valtuustossa. Vääntäminen on ollut erityisen kovaa kuntatalouden, kuntastrategian, palveluverkkosuunnitelman sekä kaavoituksen ja maankäyttöasioiden ympärillä. Ryhmän puheenjohtajaksi siirtyminen kasvatti sekä valtaa että vastuuta. Ryhmän ”äänellä puhuminen” on tuonut paljon mahdollisuuksia, mutta myös rajoitteita. Ryhmän yhtenäisyyden vahvistamiseksi olen pitkälti pidättäytynyt ”yksityistä kannanotoista”. Tämän linjavalinnan vaikutus tulevaan omaan vaalimenestykseeni jää nähtäväksi, mutta ainakin ryhmän yhtenäisyyden kannalta se on osoittautunut oikeaksi menettelytavaksi. Kannatan kunnallispolitiikassakin linjaa, joka johtaa haluttuihin päämääriin, vaikka siitä ei näyttäviä otsikoita syntyisikään. 

 

Myrskyä ja menestystä 2010

Toimin vuoden 2010 MTK-Uusimaan puheenjohtajana. Mietiin miten suhtautua  pyyntöön puheenjohtajaksi pyrkimisestä, suostuttelujen jälkeen lähdin ehdolle ja tulin valituksi. Istuvan puheenjohtajan vaihtuminen äänestyksen jälkeen synnytti myrskyn, mutta ikiaikaisten valtarakenteiden ravistelu oli mielestäni paikalaan. Vuoteni puheenjohtajana oli todella monivaiheinen, täynnä niin onnistumisen riemua kun karvaita pettymyksiäkin. Vaikka en pyrkinyt puheenjohtajaksi enää vuodelle 2011, puheenjohtajuuden loppusaldo on ehdottomasti positiivinen.

Tekemistäni muutoksista ja ehdotuksista osa toteutui jo vuoden 2010 ja lähes kaikki loputkin vuosien 2011 ja 2012 aikana. Tärkeimmät tavoitteeni olivat uusmaalaisen edustajan saaminen MTK:n johtokuntaan 20 vuoden tauon jälkeen sekä johtokuntatyön aktivoiminen. Pienuudestamme huolimatta onnistuimme jäsenmääriin perustuvassa valintakokouksessa ja Markus Eerola on nyt MTK:n varapuheenjohtaja. Toki kunnia tästä harvinaisesta saavutuksesta ei kuulu pelkästään minulle, tärkeintä on että siinä onnistuttiin. 

Johtokuntatyön aktivoimisessa olisin toivonut pystyväni vieläkin parempaan. Mutta sisäisen viestinnän kasvu yli 70 % johtokuntalaisille, päätöksenteon avoimuuden lisääminen sekä porukan ottaminen mukaan valmisteluun ovat jälkikäteen arvioiden mainitsemisen arvoisia parannuksia. 

Vuosi 2010 toi muutoksia myös työrintamalla. Avustin keväästä 2009 alkaen maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajaa Jari Leppää. Lisääntyneiden luottamustoimien ja kotitilan töiden vuoksi lopetin avustajan työt keväällä 2010. Eduskuntatyöni kuitenkin jatkuu osa-aikaisena maatalouspoliittisena sihteerinä Keskustan eduskuntaryhmän kansliassa.

 

Porukalla voitetaan, porukalla hävitään 2011

Vuoden 2011 eduskuntavaaleihin lähdettiin haastavassa tilanteessa. Maailmalta Suomeen rantautunut talouden taantuma ei ottanut lannistuakseen ja Keskustajohtoinen hallitus joutui kantamaan vastuuta päätöksistä jotka osa kansasta koki epäoikeudenmukaisiksi.

Olen edelleen sitä mieltä, että ensimmäset tukitoimet horjuville maille olivat välttämättömiä. Näin saimme aikaa talouden kokonaiskuvan kartoittamiseen, ja talouden täydellisestä romahdukselta vältyttiin. Vaalikeväänä tehdyissä päätöksissä kyse oli kymmenistä - kahdesta sadasta miljoonasta eurosta. Esimerkiksi Islannin ja Irlannin tapauksissa tukitoimilla kyettiin ottamaan aikalisä, josta pahimmassa tapauksessa olisi suomalaisille koitunut korkeintaan 200- 300 miljoonan lasku. Tämä oli se riski joka Suomen kannatti ottaa.

Mutta mitä pidemmälle kevät eteni ja mitä useampi maa "ilmoittautui" tukijonoon, sitä selvemmäksi tuli se, että kriisipankkien ja -valtioiden tukeminen on loputon tie, jos sille lähdetään. En ole taloustieteilijä, mutta maalaisjärjellä markkinoiden toiminnassa on yksi logiikka ylitse muiden. Tahto saada voittoja. Ja kriisit ovat tilanteita, joissa joku tekee aina suuret voitot. Tällä logiikalla en usko, että ne kuuluisat markkinavoimat tulisivat jossain vaiheessa kylläisiksi ja siten lopettaisivat veronmaksajien taskulla käymisen. En siis usko, että talouskriisi taittuu niin kauan kun voimakkailla talouden voimilla on mahdollisuus tienata sillä. Niin kauan kun veronmaksajien "piikki on auki", niin kauan kriisiä kestää.

 

Porukalla voitetaan, porukalla hävitään 2011

Vaalikampanjani rakentui samalle perustalle kuin vuoden 2007 vaaleissa, tukiryhmäni talkootyölle. Tarkempaa tietoa vaalikampanjasta löytyy näiltä sivuilta kohdasta Eduskuntavaalit 2011-Asiaa.

Keskustalle vaalitulos oli täydellinen tyrmäys. Uskon, että talouskriisi, väsyminen vallassa oleviin, vaaliraha-asiat sekä ainakin osittainen tyytymättömyys hallituskaudella tehtyihin poliittisiin kompromisseihin johtivat yhteisvaikutuksellaan kannatuksemme romahtamiseen. Vaalikampanja ja tulos antaisi aihetta pitkäänkin analyysiin, mutta yhteenvetona voisi todeta että Keskustan kompastuneen vanhan sanonnan mukaisesti.  Ainakin suurelle osalle äänestäjistä ”Politiikka on sitä miltä se näyttää”, ja tämän vuoksi osa entisistä äänestäjistämme valitsi toisin tai jätti äänestämättä kokonaan.

Omalla kohdallani tulos oli olosuhteisiin nähden hyvä. Äänimääräni ei valitettavasti riittänyt edustajapaikkaan, vaikka nousikin yli 35%:lla edellistä vaaleista.  1873 ääntä oli kova suoritus tilanteessa, jossa Keskustan äänimäärä Uudellamaalla laski noin 40% ja siten saavuttamamme paikkamäärä puolittui neljästä kahteen. Sijoitukseni Keskustan 35 ehdokkaan listalla oli viides, edelleni jäi vain neljä silloista kansanedustajaa (Lehtomäki, Kaikkonen, Väyrynen ja Särkiniemi).  Äänimääräni oli sikäli rohkaiseva, että viimeisen parinkymmenen vuoden aikana vastaavanlaisilla äänimäärillä on keskustalaisen kansanedustajan paikka Uudeltamaalta saavutettu.

Vuodelle 2011 ajoittui merkittävämpiäkin asioita kuin vaalit. Vanhempieni muutettua ostamamme naapuritilan remontoituun taloon, me muutimme vanhaan kotitalooni. Aloitimme talon remontoinnin jo ennen muuttoa ja jatkamme sitä edelleen. Tilan töiden lisäksi jatkoin töitäni myös eduskunnassa. Kansanedustaja Jari Leppä valittiin vaalien jälkeen jatkamaan maa- ja metsätalousvaliokunnan johdossa, ja minä palasin hänen avustajakseen. Avustajan työn lisäksi työskentelen osa-aikaisesti myös Keskustan eduskuntaryhmän kansliassa, joten teen Eduskunnassa kahta hyvin tuttua työtä.

  

Muutosten vuosi 2012

Vuodesta 2012 tuli elämäni kannata jo todella merkittävä. Monien vaiheiden jälkeen teimme lopulliset tilakaupat alkuvuodesta. Kauppojen myötä vastuu kasvoi rutkasti monien käytännön töiden säilyessä ennallaan. Kaupat tosin osuivat todella haastavaan saumaan. Suomalaisen ruoan korkeasta arvotuksesta huolimatta Suomen maatalous kamppailee ennennäkemättömän kannattavuuskriisin kanssa. Kustannusten rajua nousua ei ole onnistuttu siirtämään tuottajahintoihin erittäin keskittyneen kaupan vuoksi. Kauppa on kasvattanut rajusti omaa osuuttaan ruoan hinnassa, kärsijöinä tässä ovat sekä kuluttaja että tuottajat. Mutta en todellakaan kadu päätöstäni, ruoan tuottaminen on ”mun juttu”. Olen suorastaan ylpeä saadessani olla lenkkinä tässä sukupolvien ketjussa.  

 

2012 Kuntavaalit hallituksen kuntakohelluksen varjossa

Kuntavaaleihin käytiin täysin ennennäkemättömässä tilanteessa. Eduskuntavaalien alla nykyiset hallituspuolueet eivät äänestäjille kertoneet, mitä tuleman pitää jos valtaan pääsevät. Kuitenkin pian nimittämisensä jälkeen, kuuden puolueen ”six-pack” hallitus kertoi uudistavansa Suomen kuntakartan. Paljon on melua ja puheiden pyörtämistä on kuultu kesän 2011 kuntien pakkoliitospuheiden jälkeen. Kirjoitan kuntauudistuksesta päiväkirjassani, tässä voi lyhyesti todeta vain sen, että hallituspuolueiden ”kuntauudistus” on täydellinen sekasotku.

Toivon, että äänestäjät laittavat meidät ehdokkaat tiukoille ja tivaavat, mikä on ehdokkaiden kanta kuntauudistukseen. Ehdokkaan kannan lisäksi on erittäin tärkeää myös ehdokkaan taustapuolueen valtakunnallinen kanta. Näin siksi, että nykyisillä hallituspuolueilla on niin tiukka ”konserni-ohjaus”, ettei kunnanvaltuutetuilla ole paikallistasolla mahdollisuutta poiketa puoluejohdon Helsingissä märittelemästä linjasta.

 

2012 Kuntavaalit hallituksen kuntakohelluksen varjossa

 

Kuntavaaleihin käytiin täysin ennennäkemättömässä tilanteessa. Eduskuntavaalien alla nykyiset hallituspuolueet eivät äänestäjille kertoneet, mitä tuleman pitää jos valtaan pääsevät. Kuitenkin pian nimittämisensä jälkeen, kuuden puolueen ”six-pack” hallitus kertoi uudistavansa Suomen kuntakartan. Paljon on melua ja puheiden pyörtämistä on kuultu kesän 2011 kuntien pakkoliitospuheiden jälkeen. Kirjoitan kuntauudistuksesta ”pohdintoja” osiossa, tässä voi lyhyesti todeta vain sen, että hallituspuolueiden ”kuntauudistus” on täydellinen sekasotku.

Toivoin, että äänestäjät laittaisivat meidät ehdokkaat tiukoille ja tivaisivat, mikä on ehdokkaiden kanta kuntauudistukseen. Ja itse ehdokkaan kannan lisäksi oli erittäin tärkeää tietää myös ehdokkaan taustapuolueen valtakunnallinen kanta. Näin siksi, että nykyisillä hallituspuolueilla on niin tiukka ”konserni-ohjaus”, ettei kunnanvaltuutetuilla ole paikallistasolla mahdollisuutta poiketa puoluejohdon Helsingissä kuntauudistukseen määrittelemästä linjasta.

Kuntavaalien tulos Vihdissä noudatteli valtakunnallista linjaa. Keskusta ja demarit menettivät, Kokoomus säilytti ennallaan ja vihreät sekä perussuomalaiset kasvattivat paikkamääräänsä. Me menetimme 11 paikastamme kaksi, perussuomalaisten noustessa kahdesta paikasta viiteen. Henkilökohtainen äänimääräni ja sijoitukseni Keskustan listalla yllättivät todella positiivisesti, 194 ääntä ja kolmas sija Keskustan listalla oli paljon enemmän kun osasin ehdokasasettelu ja olosuhteet huomioiden odottaa.

Vaalien jälkeisessä paikkajaossa sain haluamani. Jatkoin Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajana, vaalikauden kaksi ensimmäistä vuotta toimin valtuuston II- varapuheenjohtajana. Vaalikauden kaksi viimeistä vuotta toimin puheenjohtajana kasvatus- ja koulutuslautakunnassa.  

 

2013 Selvityksiä ja leikkauksia

Uuden kunnallisvaalikauden ensimmäistä vuotta leimasi Vihdin kuntastrategiatyö sekä Vihdin joutuminen valtiovallan heittopussiksi hallituksen suurkunta- ja Metropolialue hankkeissa. Vihdin ”kohtalosta” tuli hyvin ristiriitaista tietoa riippuen siitä kuka hallituksen sisäpiiristä oli milloinkin tietoja vuotanut medialle. Välillä meitä oltiin naittamassa osaksi uutta Suur-Lohjaa, välillä osaksi Suur-Espoota, välillä Karkkila oltiin pakkoliittämässä Vihtiin tai Vihti pakkoliittämässä osaksi tiivistä Metropolialuetta. Kuuden puolueen sekavalla hallituksella oli suunnan lisäksi hukassa kyky tehdä päätöksiä. Lopulta päädyimme tekemään pakollista kuntaliitosselvitystä yhdessä Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen kanssa.

Ajattelin että parhaimmillaan selvitystyöstä voidaan saada hyviä malleja oman toimintamme tehostamiseen ja ehkäpä löydettäisiin myös mahdollisuuksia uuteen yhteistyöhön näiden neljän kunnan välillä. Vihdissä esiintyi kovaa intoa suoraan kuntaliitokseen Espoon kanssa niin oikealla kuin vasemmallakin, minä en missään selvittelyn vaiheessa nähnyt kuntaliitosta nykyisten vihtiläisten edunmukaisena ratkaisuna. Näiden sivujen puheita ja kirjoituksia osiosta löytyy useita pitämiäni Keskustan ryhmäpuheita joista löytyy kannanottoja niin metropoliin kuin kuntaliitoksiinkin.

Kuntataloutta ahdistettiin kolmelta kantilta. Työttömyyden kasvu, yhä useamman siirtyminen "maksupuolelta saamapuolelle" näkyi vahvasti kunnan verotulokertymässä ja menoissa. Maan hallitus teki lisäleikkauksia kuntien rahoitukseen, Vihdissä leikkaukset vastaavat noin kolmea veroprosenttia. Rahoituksen leikkaamisesta huolimatta, valtio jatkoi edelleen kuntien velvoitteiden - ja sitä kautta sitovien menojen kasvattamista.

 

2014           Kuntapolitiikkaa ja elämäni merkittävin päivä

 

Talouden taantuma ei hellittänyt otettaan, ei Suomesta eikä Vihdistä. Vihdin kunnanjohtaja lanseerasi syksyllä säästöpaketin, jolla puheiden mukaan taloutta saataisiin tasapainotettua. Pakettiin kuuluivat niin kotihoidontuen Vihti- lisän lakkauttaminen, kaikkien kyläkoulujen lakkauttaminen kuin kiinteistöveron korottaminenkin. En missään vaiheessa vakuuttunut kunnanjohtajan esityksen talousvaikutuksista. Tuntui että kyseessä oli paketti, joka tekemällä virkamiehet ja päättäjät olisivat voineet kokea tehneensä kovia päätöksiä, mutta että samalla paketin taloutta tasapainottavat vaikutukset olivat pahasti hakusessa.

Käytännössä ainoastaan Kesksutan valtuustoryhmä toi käsittelyyn useita vaihtoehtoisia säästöesityksiä, niihin ei ikävä kyllä muissa ryhmissä suhtauduttu vakavasti. Silloin ehdotuksillemme viitattiin kintaalla, nyttemmin osa niistä on tyytyväisyydellä toteutettu kaikessa hiljaisuudessa.

Talousarviokäsittely kulminoitui kolmeen asia kokonaisuuteen. Veroprosentit, kyläkoulujen kohtalo ja miten henkilöstöä kohdellaan.

Monien vaiheiden jälkeen tekemäni esitys 0,25% korkeammasta kunnallisveroprosentista voitti äänestyksessä.   

Niukimmalla mahdollisella erolla (22-21) voitti myös esitykseni kaikkien koulujen opetustuntiresurssin kasvattamisesta ja kyläkoulujen säilyttämisestä.

Henkilöstön asemaa koskevan äänestyksen hävisimme, se johti YT- neuvotteluiden pikaiseen aloittamiseen.

Koulutaistelusta on luettavissa näiden sivujen puheita ja kirjoituksia sekä mediassa osioista.

Elämäni merkittävin päivä koitti 25.11, poikamme Elias syntyi. Pitkä odotus vaihtui uuden opetteluun, ihmettelyyn ja ihasteluun. Eliaksen myötä muuttui myös elämänrytmimme ja tapammekin kertalaakista, pelkästään hyvään suuntaan.

Pojasta ja isyydestä voisi kirjoittaa loputtomiin. Mutta voin kiteyttää asian myös toteamukseen, vanhempana maailmaa katsoo pysyvästi erilailla kuin ennen.

 

2015 Sitovuutta ja sitoutumista

Alkuvuonna vaaleihin valmistautuminen väritti niin kunnallispolitiikkaa kuin eduskuntatöitäkin. Vaalimotivaatiota kasvatti sekin, että pääsin tekemään pohjatyön Keskustan maaseutu, maatalous- metsätalouspoliittiseen ohjelmaan. Ohjelman haasteena on tietysti tiukka taloustilanne, mutta toisaalta Keskustan korkeat gallupluvut vahvistivat uskoa puolueen menestyksestä ja vahvasta asemasta politiikan toteuttamisessa. Ohjelmasta tuli lopulta puheenjohtaja Sipilän näköinen. Realistinen ohjelma, joka laitetaan täytäntöön jos Keskusta saa siihen mandaatin kansalta.

Vaaleihin valmistautuminen ei kuitenkaan ollut kevään ”kovin juttu”. Menimme Katariinan kanssa naimisiin ennen Eliaksen kastetta. Arkeemme parisuhdestatuksen muuttuminen ei käytännössä vaikuta mitenkään, mutta on avioituminen silti kova juttu.

Vaaliasetelma uskon tällä kertaa olevan ehdokkuudelleni suotuisa. Vaikka Keskustalla on Vihdistä kaksi ehdokasta, uskon paikallispoliittisten näyttöjeni riittävän hyvän äänimäärän saamiseen kotipitäjästäni. Viime vaaleissa menestyin hyvin naapurikunnissamme. Nyt viestit kentältä kertovat, ettei kannatukseni naapurikunnissa olisi laskussa vaan nousussa. Tilannetta helpottaa se, että Keskustalta ei ole Lohjalta tai Karkkilasta ehdokkaita.

Toki vaaleissa varmuus tiedetään vasta äänten laskemisen jälkeen, avoimia kysymyksiä on vielä paljon. Kuten se, miten muut meidän ehdokkaat pärjäävät, miten pärjäämme puolueena, paljonko listamme saa kansanedustajan paikkoja tai sekin miten maaseutu – maataloustaustaiset äänestäjät käyttäytyvät. Äänestetäänkö ”lähintä” vai ajatellaanko että äänten keskittämisellä voitaisiin saada omanhenkinen ehdokas lävitse?

Vaaleissa on se lohdullinen piirre, että niissä on selkeä ”eräpäivä”. Näissä vaaleissa se on 19.4.2015, toivottavasti mahdollisimman moni käy äänestämässä (388).