Itsenäisyyspäivän tunnelmia

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen


Vietin itsenäisyyspäivänviikonlopun poikkeuksellisen juhlavissa ympyröissä.

Perjantai- iltana osallistuimme Keskustan eduskuntaryhmän perinteiseen "äitienpäivään". Tämän tilaisuuden nimi viittaa historiaan, jolloin Keskustankin eduskuntaryhmän jäsenet olivat lähes poikkeuksetta miehiä. Tällöin puolisot (äidit) saapuivat kerran vuodessa samaan aikaan Helsinkiin osallistuakseen Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Tuolloin eduskuntaryhmälle myös vakiintui tapa, että edustajille ja ryhmäkanslian väelle puolisoineen järjestetään eduskuntaryhmän oma juhlatilaisuus illalla 5.12.

Säätytalolla pidetty tilaisuus oli juhlava. Juhlatilakin kertoo omaa tarinaansa Suomen historiasta. Säätyjen talo valmistui vain pari vuotta ennen eduskuntauudistusta, jossa säätyvaltiopäivät korvattiin suorilla kansanvaaleilla ja yksikamarisella eduskunnalla. Vuosikymmenten aikana juhla on muuttunut kovasti niin sisällöltään kuin koostumukseltaankin. Yhä useampi Helsinkiin saapuva puoliso on mies, ja sinkkujakin edustajista löytyy. Juhlan nimi on säilynyt samana, mutta sen traditionaalista asemaa kukaan ei koe loukkaavana. Parhaimmillaan nimi voi muistuttaa meitä siitä nopeasta muutoksesta, jonka nuori demokratiamme on käynyt läpi.  

Perinteisiimme kuuluu myös Vihdin kunnan itsenäisyyspäivän juhlaan osallistuminen. Juhlan ohjelma oli jälleen onnistunut, itsenäisyytemme arvoa korostava. Juhlapuheen piti Vihdin uusi kunnanjohtaja Kimmo Jarva. Kunnanjohtajan puhe käsitteli sekä itsenäisyyttämme, että kunnan roolia hyvinvointiyhteiskunnan kehityksessä. Päällimmäiseksi mieleeni jäi ajatus siitä, että oliko kunnanjohtaja vain kohtelias, vai liekö hän vielä tietämätön kuntamme taloudellisesta tilanteesta. Kunnanjohtajasta poiketen veikkaan, että Vihdillä on edessä todelliset "härkävuodet". Talouden haasteet eivät toki ole vihtiläisille vieraita, mutta tulevat vuodet tulevat olemaan meille poikkeuksellisen vaikeita. Verotulokertymän pieneneminen tilanteessa jossa kunnan kustannukset kasvavat, pakottaa kunnan priorisoimaan palveluitaan.

Juhlassa jaettiin myös vuoden 2008 Vihti-mitali, jonka sai entinen opettajani Ilkka Moisio. Ilkan ansioista korostettiin aktiivisuutta koulutuksen ja teatterin piireissä. Ymmärrän, ettei mitalin perusteluissa voida luetella kaikkea mahdollista, mutta yksi kokonaisuus jäi mielestäni puuttumaan. Perusteluissa ei sanottu mitään Ilkan työstä ns. ongelmanuorten auttamiseksi. Ilkka on toiminut niin ehdonalaisvalvojana, riita-asioiden sovittelijana kuin erityisopettajanakin. Meriittilistaan voisi jatkaa pitkään, mutta lyhyesti sanottuna Ilkka on tehnyt koko työuransa ajan työtä myös niiden eteen, jotka muuten uhkaavat jäädä yhteiskuntamme ulkopuolelle.

Ilkan entisenä oppilaana voin todeta, että hän osasi käsitellä oppilaitaan kokonaisuutena. Ilkka ymmärsi, ettei tietoa voi kaataa oppilaiden päähän, ja että motivoituneen oppimisella ei ole rajoja. Ilkka osasi käsitellä niin hiljaisempia kuin vilkkaimpia oppilaitaan, osoittaa välittävänsä ja asettaa rajat.

No, oli perustelulista sitten pitkä tai lyhyt, niin yksi asia on täysin varma; Vihdistä ei varmasti löydy yhtään ihmistä jonka mielestä Ilkka Moisio ei olisi juuri oikea valinta Vihti-mitalin saajaksi.

Avainsanat: Itsenäisyys, Säätytalo, Ilkka Moisio


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini