Rahoituskriisin taustaa

Kuluvan viikon kysytyin asia vaalikentillä on ollut suhtautumiseni vaikeuksiin joutuneiden EU-maiden tukemiseen. Asiaa on käsitelty monelta kantilta, mutta ajattelin kirjailla tähän vielä hyvin lyhyen tiivistelmän kannoistani.

Ensimmäiseksi voisi todeta, ettei tämänhetkinen tilanne tee oikeutta Keskustalle. Silloin kun pääministeri Lipposen johdolla Suomea runnottiin rahaliittoon, Keskusta oli liittymistä vastaan. Keskustan vastustuksen ytimessä oli rahaliiton jäseneksi kaavailtujen maiden hyvin erilainen taloudellinen tilanne. Eduskuntakäsittelyssä Keskustan eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoroissa todettiin jo tuolloin, että Etelä-Euroopan maiden talous on niin huonolla tolalla, ettei niitä pidä ottaa rahaliittoon samoilla ehdoilla kuin esim. Pohjoismaita ja Saksaa.

Keskusta hävisi taistelunsa. Suomi meni rahaliittoon ehdoilla, joiden järkevyyttä SDP nyt arvostelee. On todella ironista, että Mari Kiviniemi joutuu nyt siivoamaan sotkua, joka SDP:n toimesta on saatu aikaan. Vieläkin ironisempaa on se, että kovin tämän siivouksen arvostelija on samainen SDP.

No, jälkiviisaudesta ei tunnetusti ole apua. Nyt tästä tilanteesta on vain selvittävä. En ihmettele sitä, että suomalaisia jurppii, että Suomi on mukana tukemassa oman taloutensa sotkeneita maita. Jurppimisen ei saa kuitenkaan antaa estää järkevää toimintaa, eikä varsinkaan sitä, että turvaamme oman etumme tässä talousmylläkässä.

Selvää on, että sotkut aiheuttaneet pankit on saatava vastuuseen. Ei voi olla niin että suurten sijoitusriskien vuoksi Kreikan lainoituksella miljardeja keränneet pankit saavat nyt ulkoistettua vastuut EU:n jäsenvaltiolle. Sijoittajat ovat tienneet sijoitustensa riskit, kun ovat lähteneet lainoittamaan horjuvia talouksia.

Yhtä selvää on se, että demarien puheenjohtaja Jutta Urpilainen antaa äänestäjille väärän kuvan rahoituskriisin ratkaisuista.

Viimeksi Eurooppa-oikeuden professori Juha Raitio kirjoitti Helsingin Sanomissa äänestäjän heikosta kuluttajansuojasta. Hänen mukaansa Urpilaisen nyt esittämällä tavalla toteutettu pankkien vastuu edellyttää EU:n Lissabonin perussopimuksen muutosta. Parhaimmillaankin tämän muutoksen tekeminen veisi kuukauden sijasta vuosia.

Kyllä Urpilainenkin tämän faktan varmasti tietää, mutta vetää ”mutkat suoraksi” ja puhuu sitä mitä äänestäjät haluavat kuulla.

Yhtä mahdoton on Urpilaisen puhe Portugalin asettamista velkajärjestelyyn. Tämähän tarkoittaisi sitä, että nostettaisiin heti kädet pystyyn - että Portugalin ei tarvitsisi edes yrittää maksaa kaikkia velkojaan.

Erikoinen on myös demarien linjaus koko Euroopan vakauspaketin kaatamisesta. Vakauden kaataminen toisi laman Eurooppaan. Sijoittajien vastuu kyllä toteutuisi, mutta samalla kaatuisi lukematon määrä suomalaisia yrityksiä ja menettäisimme kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Kyllä Urpilaisen näkemys on varsin erikoinen tavallisten suomalaisten ja meidän työpaikkojemme turvaamisen kannalta.

Urpilaisen kanssa kilpalaulantaa tässä asiassa harrastanut Timo Soini on myös päätynyt varsin erikoisiin johtopäätöksiin. Soinin näkemys tuloksellista Eurooppa-asioiden hoidosta on, ettei Suomelle olisi mitään haittaan, vaikka vakauspaketti kaadettaisiin.

Miten Soini turvaisi Suomen tulevat neuvotteluasetelmat meille elintärkeissä asioissa tilanteessa, jossa Suomi on yksin kaatanut kaikkien muiden jäsenmaiden kannattaman koko Euroopan vakautta ylläpitävän järjestelmän?  

Vaikka me emme pidä tästä koko Eurooppaa koskevasta vakauspaketista, niin se kaatamisen seuraukset tulisivat kyllä eteemme hyvin nopeasti. Suomi menettäisi uskottavuutensa ja nykyisen vakaan ja arvostetun asemansa.  Jos Suomi paketin kaatamalla saa aikaan uuden talouden taantuman syntymisen Eurooppaan, niin oma vientivetoinen taloutemme on suurimpien kärsijöiden joukossa. Yli puolet Suomen bruttokansantuotteesta tulee viennistä, eli suurin osa hyvinvoinnistamme maksetaan vientituloilla. Jos ja kun joutuisimme viennin supistuttua taloudelliseen ahdinkoon, apua ja tukea olisi varmasti muilta turha odottaa. Tämäkin on hyvä pitää mielessä, vaikka holtittomien auttaminen harmittaakin.

Suomen on ikävä kyllä oltava, tavalla tai toisella, mukana hätään joutuneiden maiden auttamisessa. Auttaminen ei ole pyyteetöntä, sillä kyseessä on Suomen oman edun varmistaminen. Kuten on nähty, tälle avulle on myös erittäin kovat ehdot. Portugalissa oppositio kaatoi hallituksen, koska hallitus ajoi avun ottamista tästä eurooppalaisesta avustusjärjestelmästä. Hallitus kaadettiin siksi, että Portugalissa avun vastaanottamisen ehtoja pidettiin liian ankarina. No, hallitus kaatui, mutta Portugali joutui silti pyytämään EU-apua. Opposition ilo oli erittäin lyhytaikainen, sillä nyt Portugalille myönnettävälle tuelle on asetettu vieläkin tiukemmat ehdot.

Edellä kerrottu kuvaa hyvin sitä, että Suomenkin antamalla tuella on saajamaille todella tiukat ehdot. Kreikan valtio myy paraikaa omaisuuttaan, alentaa palkkojaan ja tekee todella ankaria leikkauksia, jotta kykenee selviämään veloistaan, ja jotta EU-maiden myöntämät lainatakaukset eivät realisoituisi. Voi kuulostaa kovalta, mutta tämä on oikea tie, sillä sen verran vastuuttomasti avustettavissa maissa on taloutta tähän asti hoidettu.