Perheiden kotiapu on palautettava

Perheiden kotiapu on palautettava

Kunnallinen kotiapu on tänä päivänä harvinaisuus, sillä edellisen talouden taantuman syövereissä kotiapu lopetettiin useissa kunnissa. Apua arjen askareisiin tarvitsisivat kuitenkin etenkin lapsiperheet. Perheiden arjen tukeminen olisi sosiaalisesti oikeudenmukaista ja taloudellisestikin järkevää.

Monet vanhemmat ovat äärirajoilla kamppaillessaan kasvatusvastuun paineissa. Elämänhallinta voi  horjua, työn ja perheen yhdistäminen ei aina ole helppoa. Suuret elämänmuutokset, kuten yksinhuoltajuus tai työttömyys voivat tehdä arjen pyörittämisestä hetkittäin lähes ylivoimaista.

Kunnallisen kotiavun idea on tarjota arjen käytännön palveluita. Arjessa jaksamista voi ratkaisevalla tavalla auttaa apu, jota voisi saada sairaan lapsen hoitamiseen, siivoamiseen, kaupassa käymiseen tai ruoanlaittoon. Jotta romahduksilta vältyttäisiin, kynnys avun tarjoamiseen ja myös sen vastaanottamiseen ei saa olla liian korkea.

Tukea tarvitsevia perheitä on hyvin monenlaisia, mutta selvää on, että mahdollisuus saada kotiapua voisi auttaa monet perheet ”pahimman yli”, mikä lisäisi sekä vanhempien että lasten hyvinvointia. Ääritapauksissa kotiavulla voitaisiin myös välttyä lastensuojelullisilta toimenpiteiltä ja jopa huostaanotoilta. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrän kasvu tuleekin pysäyttää. Meillä on oltava varaa helpompiin ja pehmeämpiin keinoihin koko ajan kasvavien huostaanottomäärien sijaan. Tämä on sekä perheiden että koko suomalaisen yhteiskunnan etu.

Tavoitteenani on lapsi- ja perheystävällinen Suomi, jossa jokaisen on hyvä ja turvallista kasvaa, elää ja tehdä työtä. Siksi Keskustan esitys lapsi- ja perheministerin nimittämisestä seuraavaan hallitukseen on erittäin kannatettava ajatus. Uudenlainen ministerin salkku ei lisäisi byrokratiaa tai virkakuntaa, vaan tarjoaisi parempaa lasten, nuorten ja perhepolitiikan yhteensovittamista.

Suomalaiset perheet ansaitsevat sen, että heidän asioitaan katsotaan kokonaisuutena. Nykyisessä hajanaisessa hallintomallissa eniten apua ja tukea tarvitsevalla on riski pudota hallinnollisten rajojen väliin.

On erityisen tärkeää, ettei perheiden kotiavun järjestämistä jätetä pelkästään kuntien kustannettavaksi, vaan valtion on tultava omalta osaltaan mukaan turvaamaan kotiavun saatavuutta.