Hyvää itsenäisyyspäivää

Tiistai 6.12.2022 - Eerikki Viljanen

Sain tänään kunnian olla pitämässä itsenäisyyspäivän juhlapuheen Vihdin kunnan itsenäisyyspäivän juhlassa. 

6.12.2022 Juhlapuhe

 

Arvoisat sotiemme veteraanit, kotirintaman väki, Herra Eversti, hyvä itsenäisyyspäivän juhlaväki. 

Itsenäisyys on vapautta ­− vapautta päättää omista asioista niin kansalaisina kuin kansakuntana. Viisaasti hyödynnetty itsenäisyys on hyvinvointimme perusta. 

 

Veteraaneille ja vanhemmille ikäpolville itsenäisyyden merkitystä vahvistavat sota-ajan kokemukset, rauhan solmiminen ja jälleenrakennuksen aika. Sodan jälkeistä kontrastia korosti Suomen kehittyminen pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi samaan aikaan, kun hyvin lähellä oli nähtävissä se vaihtoehto, mikä olisi ollut hävityn sodan seuraus. Tämä asetelma on kirkastanut nuoremmillekin sukupolville itsenäisyyden arvoa sodan jälkeisinä vuosikymmeninä.

 

Tämän päivän nuorille itsenäinen Suomi on ollut itsestäänselvyys, globaalin maailman eurooppalainen mahdollisuuksien Suomi. 

 

Yhteistä meille keski-ikäisille ja nuoremmille on se, että me olemme aina saaneet nauttia turvallisesta ja terveellisestä ympäristöstä, jossa ei ole tarvinnut pelätä. On todella hätkähdyttävää ajatella, että viime sodissamme vuosia rintamalla taisteli todella nuoria miehiä, ja että kotirintaman ja läheisten kautta sota kosketti aivan jokaista suomalaista.

 

Olemme syvästi kiitollisia sotiemme veteraaneille ja myös kotirintamalle. Suomi taisteli jopa mahdottomalta tuntuvaa vihollista vastaan ja selviytyi itsenäisenä kansakuntana.

 

Hyvä juhlaväki

 

Sitten maailmansotien länsimainen ihminen on esimerkiksi käynyt kuussa, selvittänyt DNA-ketjujen salaisuudet ja muuttunut aktiivisten tietoverkkojen avulla osaksi globaalia bittivirtaa. Olemme tulleet entistä tietoisimmiksi itsestämme ja ympäristöstämme. Tiedon lähteillä oleminen ja lähteestä ammentaminen sai monet meistä ajattelemaan, ettemme enää kohtaisi perustavanlaatuisia laajoja kriisejä. 

 

Nyt me tiedämme toisin. Viimeisimpien parin vuoden kaltaisia tapahtumia on toki esitelty meille jo vuosikymmeniä dekkareissa ja elokuvissa − mutta kukaan tuskin osasi ennustaa uhkien näin realisoituvan.

 

Ensin globaali pandemia, sitten sota Euroopassa. 

 

Nämä poikkeukselliset vuodet ovat olleet raskaita monella eri tavalla, mutta jotain positiivistakin on niistä nähtävissä. Tuntemattoman taudin edessä me löysimme yhteishengen. Suurin osa suomalaisista oli valmiita kaventamaan omaa elinpiiriään, omaa toimintaansa yhteisen turvallisuuden parantamiseksi. Toisia autettiin ja kannustettiin.

 

 Korona oli uhka, jollaista vastaan taistelusta meillä ei ollut kokemusta. Uhka oli tuntematon, mutta todellinen. Pian tieto lisääntyi, kokemus karttui ja rokotteiden myötä yhteiskuntaa on jälleen avattu.  



Koronan myötä tarpeelliseksi osoittautuivat vuosikymmenten puheet ja toimet varautumisesta sekä huoltovarmuudesta, eli ne puheet, joita meillä Suomessakin oli vähitellen alettu monien toimesta kyseenalaistamaan, mitä pidemmälle aikaa edellisistä kriiseistä oli kulunut.

 

 Nyt maailmalla otetaan oppia suomalaisesta tavasta, jossa ei eletä ”ei huolta huomisesta -asenteella”, vaan varaudutaan myös pahemman varalle. Maamme konkreettiset huoltovarmuusvarastot, päätöksentekojärjestelmät ja valtion rooli yhteiskunnan huoltovarmuuden ja toimivuuden turvaajana kiinnostaa nyt ympäri maailmaa. 

 

Suomen ja itsenäisyytemme kannalta pandemia osoitti yhteiskuntamme voiman. Suomi ei pysähtynyt, Suomi ei romahtanut, vaan eri toimintoja sopeutettiin pikavauhdilla ja elämä jatkui niin normaalisti kuin se pandemia-aikana on mahdollista. Esimerkiksi työelämämme muuttui muutamassa viikossa enemmän kuin muutaman edellisen vuosikymmen aikana yhteensä, kun etätöistä tuli keskeinen ja pysyvä osa suomalaista työelämää.

 

Koronan vaati uhreja ja uhrauksia, sitä ei pidä yhtään vähätellä. Mutta käsittääkseni kansainvälistenkin arvioiden mukaan maamme on selvinnyt pandemiassa tähän asti verrattain hyvin.

 

Pandemia osoitti sen, että uhan ollessa tarpeeksi suuri, me pystymme edelleenkin kansakuntana nopeisiin, merkittäviin ja yksituumaisiin päätöksiin ja tekoihin.
                                                                                                                                    
Arvoisa juhlaväki

 

Sota Ukrainassa on asettanut meidät uuteen tilanteeseen. Rohkenen sanoa, että Eurooppa on nyt muuttunut pysyvästi.

 

Osa tätä muutosta on Suomen hakeutuminen NATO:n jäsenmaaksi. NATO-päätösprosessi osoitti jälleen sen, että tarpeen niin vaatiessa, myös historiamme suurin puolustuspoliittinen ratkaisu kyettiin tekemään nopeasti ja päättäväisesti, mutta kuitenkin omia päätöksentekoprosessejamme kunnioittaen.

 

Veteraanien säilyttämä itsenäisyytemme on mahdollistanut sen, että tämän päivän itsenäinen Suomi tarjoaa vankan ja turvallisen kasvupohjan tulevaisuuteen, pohjan, joka on maiden joukossa enemmän poikkeus kuin sääntö.

 

 Venäjän hyökkäys Ukrainaan on osoittanut meille kaikille, ettei itsenäisyys ole Euroopassa edelleenkään itsestäänselvyys. Ei ole itsestäänselvyys elää itsenäisessä valtiossa, jossa kansalaisilla on laajat oikeudet, oikeus käyttää valtaa esimerkiksi äänestämällä, ja oikeus valita asuin- tai työpaikkansa. Sanan, mielipiteen ja kokoontumisen vapaudet eivät toteudu kaikille edes meidän maanosassamme.  

 

Hyvät juhlavieraat
 
Viime vuosikymmenet elämä Suomessa on ollut vauraampaa ja turvatumpaa kuin aikaisempien sukupolvien, viime kädessä yhteiskunta on nyt huolehtinut perustarpeiden täyttymisestä. Mutta jokainen sukupolvi joutuu kohtaamaan elämässään omat haasteensa.

 

 En pelkää, että sukupolveni joutuu perinteiseen sotaan. Mutta osana globaaleja talousjärjestelmiä me joudumme taistelemaan taloudessa energian, komponenttien ja palveluiden riittävyydestä, kustannusten hillinnästä ja talouden vakaudesta. Raakuudessa näitä taisteluita ei voi verrata perinteisiin. Viheliäisen näistä uusista taisteluista tekee se, ettei näissä ole selkeitä rintamalinjoja, ei rajoja, ei jakoa sotilaisiin ja siviileihin eikä sodan sääntöjä. Mutta aivan kuten aiemminkin, nämäkin taistelut meidän pitää voittaa säilyttääksemme itsenäisyytemme.


Ja jos jotakin pelkään, pelkään sitä, säilyykö Suomi ja suomalaiset yhtenäisenä näissä tulevissakin taisteluissa. Kamppailuissa, jotka eri tavoin vaikuttavat meidän jokapäiväiseen arkeemme, oli kyse sitten maailmalta meille rantautuneista kohonneista energiakustannuksista, ruoan hinnasta, inflaatiosta, korkojen noususta tai näistä seuranneista palveluiden muutoksista. Säilyykö Suomi yhtenäisenä, jos talouden tasapainosta huolehtiminen vaikeutuu ja erot arjessa kasvavat?

 

 Ennustan, että oman sukupolveni suurin taistelu tulee olemaan yhteiskunnan vakauden turvaaminen ja hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen julkisen talouden tasapainottamisen lomassa.

 

Tässäkin voimme oppia historiasta, niin kauempaa kuin lähempää menneisyydestä. Me olemme vuosikymmenten saatossa pystyneet kasvattamaan yhteiskunnan vastuuta arjestamme niin, että yhteiskunta huolehtii suuresta osasta asioita, jotka ennen hoidettiin perheen, suvun, läheisten tai vaikka kyläläisten kanssa yhdessä. Ennen yhteiskunnan virittämää sosiaaliturvan verkkoa Suomessakin turvauduttiin enemmän toinen toisiimme.

 

Tulevassa talousmyllerryksessä meidän onkin mietittävä, löytyisikö ainakin osa ratkaisusta siitä, että ottaisimme yhteiskunnan roolissa yksi tai kaksi askelta takaisinpäin?

 

 En tarkoita, että meidän pitää peruuttaa takaisin 1950- tai edes 1970-luvulle. Tarkoitan lähinnä sitä, että meidän pitää saada kirkastettua kaikille, etenkin nuorille se, että emme edelleenkään elä maailmassa, jossa meillä kaikilla olisi vain oikeuksia, vaan oikeudet ja velvollisuudet kulkevat aina käsikädessä.

 

Meidän sukupolvemme ”talvisota” käydään sen välillä, miten selviämme huoltosuhteen kirittämästä talouden tasapainotushaasteista romuttamatta nykyisiä palveluita ja turvaverkkoja, turvaamalla palvelut kaikenikäisille, mutta pystyen samalla saamaan aikaan parannusta nuorten hyvinvoinnissa ja perheiden tukemisessa.

 

Arvoisat Vihdin itsenäisyyspäiväjuhlan juhlavieraat

 

Olen tässä puheessa kerrannut maamme menestystä monilla rintamilla, monilla vuosikymmenillä. Uskon, että tulevat menestykset syntyvät samalla pienen kansakunnan menestysreseptillä: osaaminen, ankara työskentely, luottamus itseen ja muihin sekä yhtenäisyys. Näillä ominaisuuksilla torjuttiin vihollinen itärajalla, niillä pysäytettiin Korona ja niillä tullaan selviämään talven energiapulasta. Minä uskon suomeen , että osaamme yhteiskuntana tasapainottaa toimintamme niin, että tulevatkin sukupolvet tulevat menestymään ja asuttamaan tätä maailman onnellisinta maata.

 

Lämpöä, leipää, turvaa ja tulevaisuuden uskoa - uskon että pystymme tuelevaisuudessakin nämä turvaamaan Vihdissä ja Suomessa.

 

Meidän isänmaassamme.
 

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itsenäisyyspäivä, Kotimaa