Viimeinen puristus

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen


Palasin hetki sitten pitkältä mainosten "luukutus"kierrokselta, kello on noin 03.45. Puristimme pikkutunneille saakka, ja nyt näiden vaalien vaalityö on tehty.

Olimme päättäneet, että jaamme lauantaina kaikki loput mainokset, ja olin hyvällä miellä kun siinä onnistuimme. Mutta saman tien kun pääsin kotiin, huomasin nettihesarissa uutisen, että monet jatkavat kampanjointia vielä koko vaalipäivänkin. Mieleni valtasi hetkeksi epävarmuus, olisiko vielä sittenkin ollut jotain tehtävissä sunnuntain aikana? No mene ja tiedä, mutta oma suunnitelmani on aina ollut se, että rauhoitan vaalisunnuntain kampanjoinnilta.

Vaikka vaalityö on takana, niin jännittävin osuus vaaleista on vielä edessä. En oikein tiedä millaista tulosta olisi syytä odottaa omalle, kavereiden ja puolueen osalle.  Meidän perheessä jännitettävää riittää tuplasti, sillä valtuuston puheenjohtajan nuijaa tänäkin vuonna heilutellut isäpappani hakee jatkoa 32-vuoden valtuustouralleen. Itse asiassa on ollut hämmästyttävää, että olemme papan kanssa kahdesti onnistuneet pääsemään molemmat valtuustoon.

Tulosta on aina odotettu jännityksellä, miten käy isän, miten käy itseni. Vaalisalaisuuden takaamaksi arvoitukseksi on jäänyt se, keneltä me olemme äänemme saaneet. Onko isää kenties äänestäneet ns. vakiokeskustalaiset, ja minua kenties hieman nuoremmat tai muuten tutut henkilöt, vai päin vastoin?

Aina on jännitetty, mutta näissä vaaleissa on vastaani tullut yksi uusi piirre.

Olin eduskuntavaaleissa ehdolla, ja sain niissä Vihdistä noin 650 ääntä. Tämän innoittamana nyt monet aktiivit ovat ymmärtäneet asian niin, minun valituksi tulemiseni on jo käytännössä varmaa. Päättelyketju on yleensä jatkunut niin, että koska Eerikin valinta on varma, niin nyt pitää äänestää jotain sellaista hyvää tyyppiä jonka valinta ei ole vielä niin varma. Tätä olen nyt muutaman viikon saanut kuulla. Ja kun tämän saman asian kuulee erittäin monesta suusta, niin "pelko" hiipii mieleen.

Jos kaikki äänestävät jotain muuta kuin "varmaa läpimenijä" Eerikkiä, niin eipä se Eerikkikään sitten mene läpi. Ja kaiken kukkuraksi, isäpappa kärsii tästä aivan samasta ongelmasta.

No ihmisten puheille, näkemyksille ja uskomuksille ei oikein voi mitään muuta, kun koittaa kampanjoimalla osoittaa ettei kenenkään mandaatti ole näissä karkeloissa kirkossa kuulutettu.

Ja kun kampanjointia on vähentänyt ja jarruttanut viimeisten kahden viikon ajan jatkunut kuumeiluni, niin nyt en oikein tiedä mitä tuleman pitää. Toivon parasta, ja pelkään pahinta.

Lohdullista vaaleissa on se, että näissä on aina olemassa selkeä "eräpäivä". Paljon on tullut vaaleja varten tehtyä, ja tekemättäkin on jotain jäänyt. Mutta enää niitä ei tarvitse tai kannata miettiä, vaan nyt voi vaan odottaa tulosta.

Ajattelin tähän lopuksi antaa näiden vaalien viimeisen vaalilupaukseni.

Näiltä nettisivuilta puuttuu tietokonerikon vuoksi suurin osa kirjallisista tuotoksista ja puheistani. Ennen konerikkoa en ollut ottanut sähköisiä varmuuskopiota läheskään kaikesta omasta materiaalistani. Paperilla puheeni ja tekemiseni toki ovat tallessa, mutta aikaa niiden uudelleen kirjoittamiseen näille sivuille ei oikein ole ollut.

Tästäkin syystä olen päättänyt, että jos valtuuston ovat vielä avautuvat, niin laitan tästä eteenpäin kaikki puheeni ja kirjoitukseni suoraan ja saman tien tänne nettisivuilleni. Siten ne olisivat aina halukkaille luettavissa ja samalla myös varmuuskopiot pysyvät tallessa netissä.

Ps: Kirjoitukseni keskivaiheilla kello löi neljä, ja nyt lopetellessani tätä kirjoitusta voin ilolla todeta kellon olevan vähemmän kuin aloittaessani.

 

Avainsanat: Vaalit, luukutus, kampanja


Kommentit

26.10.2008 10:43  Ennakkoon jo änestänyt

Tsemppiä vaalisunnuntaille! Kyllä se hyvin menee :)


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini