Työ alkaa vaaleista

Kuntavaalien aikaan turuilla ja toreilla, kahviloissa ja kylätaloilla riitti vilskettä ja vilinää.  Keskustelu täytti myös sosiaaliset ja perinteiset mediat. Juttua riitti asioista ja asioiden vierestä, kun ehdokkaat ja heidän tukijoukkonsa olivat liikkeellä. On hienoa, että niin monet laittoivat itsensä likoon. Kuntavaalit ovat lähivaikuttamista parhaimmillaan.

Täysillä mukana olleista ehdokkaista ja puolueista osa riemuitsi vaali-iltana, osa pettyi ja joku nieleskeli tappion karvasta kalkkiakin. Nyt parissa viikossa suurimmat tunnekuohut ovat laantuneet.

Puolueet ja valitsijayhdistykset ovat jo paikallisesti kokoontuneet tai kokoontumassa neuvottelupöydän äärelle. Valtuuston lisäksi kunnissa on monia päätöksenteon paikkoja, joihin päättäjät valitaan neuvotteluiden jälkeen kuntavaalien tulosten perusteella. Äänestäjien tahto ulottuu kaikille tasoille. Kuten pitääkin.

Luottamuspaikkajaon palapelin kokoaminen on neuvottelurutistus, jonka syntyminen vie aikansa. Uudet valtuustot aloittavat työnsä kesäkuun alussa päättämällä paikkojen täyttämisestä.

Valintojen jälkeen alkaa varsinainen työ. Luottamushenkilöt pääsevät perehtymään kunnan vastuiden ja toimintojen todella laajaan kirjoon. Esimerkiksi teiden kunnossapidosta kulttuuriin ja kirjastoon, elinkeinopolitiikasta lastenhoitoon ja koulutukseen. Unohtamatta näihin liittyviä rakennus-, resurssi- ja henkilöstökysymyksiä. Politiikka kuntatasolla on ihmisläheistä ja arkemme asioihin pureutuvaa.

Vaikka vaalit ovatkin näkyvin osa kuntapolitiikkaa, pitää muistaa, että ne ovat vain jäävuoren huippu. Kannattaa olla aktiivinen myös vaalien välillä. Yhteydenotto esimerkiksi ”omaan” valtuutettuun on oiva keino nostaa esille tärkeitä asioita. Kynnys kannattaa pitää molemmin puolin matalana.

Itse koen torilla tai sosiaalisessa mediassa käydyt keskustelut pääosin erittäin hyödyllisiksi ja mielenkiintoisiksi. Vaikka aina ei yhteistä näkökantaa löydykään, arvostan suuresti oman mielipiteen tuomista esille. Sananvapaus on yksi asioista, joita pidämme Suomessa itsestäänselvyytenä. Sitä se ei kaikkialla ole. Siksi sananvapautta kuten demokratiaakin pitää puolustaa ja vahvistaa.

Kolumni julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 26.4.2017