Kuntapolitiikkaa ja kinastelua

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Vaikka ennakkoäänestys on jo käyty ja vaalipäiväkin on ovella, ei kunnallisvaalit ja kuntapolitiikka ei ole juurikaan saanut näkyvyyttä medioissa. Siksi odotukseni MTV:n illan vaalikeskustelulta olivat kovat.

Keskustelun luonne kävi selväksi jo alussa, kun toimittajat esittelivät puoluejohtajat. Esittely oli provosoiva ja pisteliäs. Ymmärrän kyllä toimittajien motiivin kärjistyksilleen - harva meistä jaksaa seurata vaalikeskustelua jossa ei ole ajatuksellista haastetta. Tentin idea oli laittaa puheenjohtajat tilille sanomisistaan ja tekemisistään. Vaikka toimittajien töksäyttely välillä häiritsi, se täytti kuitenkin tehtävänsä. Vaalikeskustelu oli pitkästä aikaan sellainen, että näkemyseroja syntyi.

Viime kunnallisvaalien alla Matti Vanhanen oli samaisessa tentissä hyvin pidättyväinen ja jäi sen johdosta Jyrki Kataisen ja Paavo Lipposen varjoon. Vaalikeskustelusta tuli kaksinapainen, toistensa vaihtoehtoina näyttäytyivät Kokoomus ja SDP. Samalla Matin kanssa sivuraiteelle ajautui koko Keskustapuolue, ja se näkyi myös vaalipäivän tuloksissa.

Eilisessä tentissä Matti oli aloitteellinen ja tiukka, enää ei näkynyt viime vaalien "lopussa kiitos seisoo" -asennetta. Vaikka Matin sanailu ja hetkittäinen päälle puhuminen saattaa osaa katsojista ärsyttää, oli se mielestäni ainoa vaihtoehto. Politiikassa ei nimittäin "lopussa kiitos seiso", vaan politiikka on sitä miltä se näyttää. Tämä epäreilu asetelma syntyy siitä, ettei vaaleissa oikeasti ratkaise se mitä viime vaalikaudella olet saanut aikaan, vaan se mitä pystyt kertomaan äänestäjille tässä ja nyt. Tämänkin väittelyn kiihkeys osoitti sen, että tämä tilanneherkkyys on myös puoluejohtajien tiedossa.

Väittelijöiksi oli kutsuttu kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat, eli porukka oli suuri. Tuloksena oli välillä aikamoinen hälinä, kun kaikki puheenjohtajat yrittivät saada oman viestinsä perille. Tentin vetäjätkin meinasivat välillä hermostua tähän hälisevään ja pulisevaan "luokkaansa". Kaikesta mekastuksestakin huolimatta pidän hyvänä sitä, että kaikki puolueet pääsevät samanaikaisesti tenttiin.

Mitä tentistä sitten jäi käteen? Lyhyesti sanottuna mieleeni jäi neljä selvästi erottuvaa seikkaa:

1. Matti Vanhanen osoitti osaavansa asiat, ja kykenevänsä myös väittelyissä perustelemaan kantansa.
2. Jutta Urpilaisen tieto- ja taitopohja ei riittänyt kokeneempien haastamiseen. Nuoruus ei selitä asioiden osaamattomuutta, sillä Jyrki Katainen oli viime vaalien alla samanikäinen, ja osasi siitä huolimatta perustella näkemyksensä.
3. Jyrki Katainen otti tentin täysin varman päälle, ei tehnyt mitään avauksia, ei haastanut, vaan tyytyi odottamaan galluppien lupaaman vaalivoiton toteutumista.
4. Timo Soini teki ensimmäisen virheensä. Hän vaati Euroopan veroparatiisi-valtioiden laittamista aisoihin. Vanhanen pääsi sanomaan Soinille, että ainoa taho, joka voisi nämä valtiot laittaa kuriin olisi EU. Siis se sama EU josta Soini haluaa päästä pois. Samalla Matti pääsi sanomaan, että Soinihan haluaa rajoittaa EU:n valtaa, mutta veroparatiisivaltiot saataisiin kuriin vain, jos EU:n valtaa laajennettaisiin. Tällaista valtaa ei EU:lla nykyisellään ole, vaan jokainen EU-maa saa nykyisellään päättää verotuksestaan itse. Tämän jälkeen Soini muuten alkoi kirjoittaa sanomisensa paperille ennen puheenvuorojen pyytämistä.

Sanottiin tentissä paljon muutakin mielenkiintoista, mutta nämä jäivät päällimmäisenä mieleeni. Nyt jäänkin mielenkiinnolla odottamaan tämän illan YLE:n vaalitenttiä, josta nähdään ovatko puheenjohtajat ottaneet eiliset onnistumisensa ja virheensä opiksi, sekä sen että miten kasvavat paineet vaikuttavat tentattavien käyttäytymiseen.

Tilanne on otollinen, sillä tässä arvioinnissa katsoja on kuningas - jokainen arvioi tenttejä kuten haluaa.