Puhe MTK - Uusimaan 100 -vuotisjuhlassa

Arvoisa ministeri, hyvät juhlavieraat,

Minulla on ilo ja kunnia MTK-Uudenmaan puheenjohtajana lausua teidät tervetulleiksi juhlistamaan MTK-Uudenmaan sataa vuotta.

Kesäkuussa keskusliitto Keskusliitto jo juhlisti sataa vuottaan, ja oli erittäin luontevaa, että Keskusliiton ensimmäistä sataa vuotta juhlistettiin myös Uudellamaalla. Koska niin keskusjärjestö kuin tuottajaliitomme on perustettu Helsingissä ja uusmaalaisilla on ollut erittäin keskeinen rooli järjestömme eri vaiheissa.

Arvoisa juhlaväki,

Maamme maataloudella ei juurikaan ollut kehittymisen edellytyksiä Venäjän vallan alaisuudessa. Venäjällä ei edes nähty tätä kehittämistarvetta, päin vastoin, Suomi nähtiin esimerkiksi hyvänä venäläisen viljan viennin kohteena.

Autonomisen ajan valtiovalta oli hampaaton, eikä hajanainen viljelijäväestö pystynyt tehokkaasti etujaan puolustamaan. Näin siis siitäkin huolimatta, että kaksi kolmasosaa väestöstä sai toimeentulonsa maataloudesta. Maatalouden asema oli heikko ja kehitys hidasta.

Ensimmäisen maailmansodan vaikutukset tuontiruoan saatavuuteen - tuontiruoan josta maamme oli riippuvaisia - sekä hallituksen vääristänyt hintapolitiikka aiheuttivat jopa osittaista nälänhätää Suomessa keväällä 1917.

Tilanne Uudellamaallakin kärjistyi kevään 1917 aikana. Venäläisten maksamat maataloustyötä korkeammat palkat olivat houkutelleet paljon työväkeä Venäjälle linnoitustöihin, ja maataloustyöväestä oli alueellamme pulaa. Ja tuolloin, kaikkein kiireisimpään kylvöaikaan, työväestöstä alettiin esittää vaatimuksia 8 tunnin työpäivään siirtymisestä. Tuo vaatimushan oli mahdoton.

Toki viljelijöiden ymmärtäjiäkin oli, kun työaikalakiesitystä käsiteltiin eduskunnassa huhtikuussa 1917. Esimerkiksi senaattori Kyösti Kallio totesi, että "luonnonolosuhteet tekevät mahdottomaksi sellaisen lain soveltamisen maatalouteen".

Keväällä 1917 kuitenkin eri puolilla pidettiin laajoja maataloustyöväen lakkoja. Osassa maata lakkolaiset eivät sallineet edes isäntäväen, talojen oman väen työskennellä omilla pelloillaan. Lakon pitävyyden turvaamiseksi he paikka paikoin turvautuivat venäläisten sotilaiden apuun.

Tarve viljelijöiden taloudelliselle järjestäytymiselle oli siis ilmeinen. Ensimmäisen kerran asia oli esillä Pellervoseuran kokouksessa 21.2.1917. Tämä johti Maatalouden keskuskomitean perustamiseen, joka kutsui maataloustuottajain kokouksen koolle Helsinkiin Helluntaipäiviksi 28.-29.5.1917.

 Vanhalla Ylioppilastalolla pidettyyn kokoukseen osallistui 700-800 osallistujaa. Yhtenä kokouksen puheenjohtajana toimi uusmaalainen, Artturi Hiidenheimo Vihdistä.

 Ajat ovat tuosta onneksemme rauhoittuneet, hallituskin suhtautuu meihin nyt suopeasti, mutta jotain tuttua tästä Hiidenheimon helluntaikokouspuheesta löytyy:

"Kokous on tullut pääkaupunkiin aikana, jolloin hallituksen edustajatkin ovat lähettäneet epäluottamusta ja vihaa lietsovia lähettejä kansan keskuuteen. Maanviljelijän on nykyisin työskenneltävä kylvövakka toisessa ja ase toisessa kädessä. Maanviljelijät vaativat, että hallituksen on otettava ryhti, että se saa sekavat olot järjestetyksi. Emme enää odota julistuksia niin kuin tähän asti."

Pauhatessaan Ylioppilastalolla satojen talonpoikien kanssa, Hiidenheimokaan tuskin osasi ennustaa, miten merkittävällä asialla tuolloin olivat.

Helluntaikokouksesta alkoi varsinainen maatalousväestön järjestäytyminen. Ensimmäinen tuottajain yhteistyön kokous oli tosin jo ehditty pitää Uudenmaan Pyhäjärvellä, nykyisessä Karkkilassa. Mutta siellä yhdistystä ei voitu virallisesti perustaa valinneiden jännitteiden vuoksi, joten valtakunnassa ensimmäiseksi rekisteröidyksi tuottajayhdistykseksi ehti Huittinen ja toiseksi Nurmijärvi 9.7.1917. Seuraavina Uudellemaalle perustettiin paikallisyhdistykset Pusulaan, Sammattiin, Nummella, Tuusulan ja Orimattilaan.

Kaiken kaikkiaan vuoden 1917 aikana Uudellemaalle perustettiin 19 tuottajain yhdistystä.

Järjestäytymisen edetessä tarve maakunnalliselle piiriliitolle nähtiin ilmeisenä. Perustava kokous pidettiin 3.8.1917.

Maakunnasta saapuneiden kokousedustajien lisäksi läsnä olivat myös keskusliiton valtuuskunnan puheenjohtaja Juho Jännes ja sihteeri Martti Palojärvi, jotka valittiin myös Uudenmaan piiriliiton vastaaviin tehtäviin.

Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin lisäksi: Ilmari Auer Iitistä, Lauri Palojärvi Vihdistä, B. Westermarck Tuusulasta, Kaarlo Rautanen Vihdistä ja varalle Eskil Anttila Askolasta, Paavo Juvankoski Pusulasta, Karl Malmgren Sammatista, Klaus Holma Tuusulasta ja Unto Pelkonen Orimattilasta.

Nopeasti virinnyt tuottajaliiton ja yhdistysten toiminta taukosi kapinan ajaksi, eikä pysähtyneen toiminnan elpyminen ollut nopeaa. Jäsenistön aktivoinnissa oli tuolloin-kin välillä haastetta. Liittomme historiikin mukaan aktiivi Askolasta olikin todennut 1919, että "vaikka Askolassa jäsenmaksun maksaneita tiloja oli 64, eivät he juuri viitsi kokouksiin vaivautua, ei vaikka korvasta vetäisi".

Onneksemme aktiivisuus elpyi ja kasvoi tuon kuvauksen jälkeisinä vuosina.

Tulevia vuosikymmeniä voisi etujärjestöllisesti jakaa karkeasti vaikkapa seuraavasti:

 - Maanomistusolojen ratkaisujen aika, omistusolojen vakiintuminen, työntekijöiden aseman vahvistuminen

- Järjestäytyminen, järjestön alkuun saaminen, järjestäytymisasteen ja toiminnan organisoitumisen aika.

- Pulavuodet, elintarvikepulan ja kotimaisen tuotannon kasvattamisen - omavaraisuuden vahvistamisen aika.

- sodan ylivoimaisten ponnistusten aika

- Sodasta toipumisen aika, asuttamisen, jälleenrakentamisen aika.

- Taloudellisen ja sosiaalisen vahvistumisen aika, lainsäädännöllisen oikeusturvan synnyttämisen aika.

- Kaupallisen järjestäytymisen, kasvun ja vaurastumisen aika.

- Maa- ja ympäristöpolitiikan nousun aika.

- EY-neuvotteluiden ja EU:hun liittymisen aika.

- Sekä markkinoiden vapautumisen ja globalisaation aika.

 

Kaikissa näissä vaiheissa MTK:n rooli on ollut koko Suomen kannalta keskeinen, ja uusmaalaisten rooli MTK:ssa keskeinen. MTK-Uusimaa oli hetkittäin keskusliiton suurin tukija, hetkittäin keskusliitosta toimitettiin liiton toimiston tehtäviä.

Pysyvää halki vuosikymmenten on ollut paikallisuus, toiminnan kumpuaminen jäsenistöstä ja aina kulloisenkin tarpeen mukaan. Tarpeen mukaan korostui suurien massatapahtumien kuin yksittäisten vahvojen miesten ja naisten merkittävä rooli viljelijän aseman vahvistamiseksi.

Uudeltamaalta on tullut läpimenneitä aloitteita niin omaisuuden suojasta, sosiaaliturvasta, verotuksesta kuin kaupallisesta järjestäytymisestä, tuotantolaitosten rakentamisesta tai sosiaali- ja tukipolitiikasta.

Arvoisa juhlaväki,

On luontevaa, että Suomi 100-juhlavuosi on myös maa- ja metsätaloustuottajien, liittomme ja monien tuottajayhdistysten juhlavuosi.  Maamme historia, kun on pitkälti maatalouden, maaseudun ja maalaisten historiaa.

Uudellamaalla meitä maalaisia on nyt suhteessa vähän - uusmaalaisia sitäkin enemmän, yli 1,6 miljoonaa. Me saamme tahtomattammekin toimia maa- ja metsätalouden ja maaseudun näyteikkunana. Vaihtuvat trendit, voimasuhteet ja suhdanteet heijastuvatkin usein ensin täällä meillä, ja vasta sitten muualla Suomessa. Siksi roolimme Uudenmaan paikallistasolta, maakuntatason kautta valtakunnan tasolle on ollut ja on jatkossakin merkittävä.

Ja vaikka emme Uudellamaalla ole ammattikuntana valtavirtaa, meillä ei ole mitään syytä alistua tai heittää kirvestä kaivoon. Tuotannollisesti ja hallinnollisesti haastava, mutta Suomen tihein ja maksukykyisin väestö voi olla meille myös suuri mahdollisuus - mahdollisuus, joka meidän pitää pystyä tulevaisuudessa hyödyntämään nykyistä paremmin.

Yhteiskuntamme on muuttunut, viljelijän asema on muuttunut vielä enemmän.

Muistan hyvin lapsuudestani, kuinka tuolloin suuren, nykymittakaavassa ehkä keskikokoisen tilan isäntä käytti titteliä "tilanomistaja".

Toissapäivänä taasen törmäsin paikallisen supermarketin vihannesosastolla Suomen suurimman tilan isäntään. Hän toi vihannesosastolle tilansa nimeä kantavalle myyntitiskille pumppukärryillä täydennystä, hernettä ja mansikkaa. Kyseli asiakkaiden kuulumisia ja kommentteja tuotteistaan. Viljelijästä on tullut myös oman työnsä mainos ja markkinoija.

Aika on siis muuttunut, viljelijän asemakin on muuttunut. Mutta mikä tärkeintä, ammattiylpeys näillä molemmilla isännillä, niin tilanomistajalla kuin viljelijämarkkinoijalla oli samalla, erittäin korkealla tasolla - se vaan ilmeni eri tavalla.

Suomen historia on menestystarina, joka aidosti hakee vertaistaan kansakuntien joukossa. Suomen maatalouden historia on kehittymisen ja menestymisen historiaa, johon kaikilta osin emme varmasti ole tyytyväisiä - mutta joka olisi mennyt maamme ja uusmalaisten viljelijöiden kannalta varmasti huonommin ilman vahvaa etujärjestöä.

Välillä edunvalvonnassa tulee mieleen hiljattain edesmenneen presidentti Mauno Koiviston vastaus venäläisen toimittajan kysymykseen siitä, mikä on Suomen historian suurin ulkopoliittinen saavutus. Koivisto arvioi kysyjän taustan ja millainen vastaus olisi tulevaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen. "Suomen historian suurin ulkopoliittinen saavutus on selviytyminen", vastasi Koivisto. Tämä vastaus ei synnyttänyt lisäkysymyksiä.

MTK:n roolin voi tulkita välillä olevan samanlaista taiteilua markkinavoimien, poliitikkojen, EU:n ja kuluttajien ristipaineissa kuin noiden 1970-80 luvun ulkopoliittisen johdon tasapainoilu. Pitää luottaa, että omat tukevat, vaikka välillä tulee lunta tupaan ja toisaalta menestyksen hetkelläkään saavutuksia ei ulospäin voi juurikaan mainostaa.

Uskon, että tulemme selviytymään jatkossakin, välillä paremmin välillä heikommin - mutta selviydymme. Historiasta on luettavissa se, kuinka hämmästyttävällä tavalla viljelijät ovat yhdistäneet voimasta ratkaisevalla hetkellä, kuinka merkittäviä ja kauaskantoisiakin ratkaisuja on kyetty aina tekemään.

Kiitokset tästä kuuluu niin menneille kuin nykyisille aktiiveille. Teille kaikille. Kiitän teitä siitä, että olette ymmärtäneet yhteisten asioiden tärkeyden, joukkovoiman vaikutuksen ja olette olleet valmiita antamaa omaa aikaanne ja osaamistanne yhteisten asioiden hoitamiseen.

Edellä kuvaamani esimerkin tavoin voi todeta, että vaikka maailma on muuttunut ja olemme entistä herkempinä kuluttajan haluille ja toiveille, nöyristelyyn meillä ei ole mitään syytä.

Me tuotamme maailman puhtainta ruokaa, yhdessä maailman haastavimmista olosuhteissa, maailman osaavimpien viljelijöiden toimesta.

Ja me kuulumme, Toimimme ja olemme järjestö, joka omalta osaltaan on tehnyt tuon kaiken mahdolliseksi nyt ja tulevaisuudessa.

Hyvä juhlaväki,

Nostakaamme malja satavuotiaalle isänmaalle, MTK-Uudellemaalle ja uusmaalaisille viljelijöille. Onnea!