Maatalouspolitiikan "ilmaveivi"?

Keskiviikko 2.10.2013 - Eerikki Viljanen

Kokoomuksen europarlamentaarikko Sarvamaata hehkutetaan nyt suurena sankarina eilisen EU-parlamentin maatalousvaliokunnan päätöksen johdosta. Kyseinen päätös koskee Etelä-Suomen maatalouden kansallista tukea.

Tuki on tähän asti perusteltu liittymissopimuksen 141- artiklan pohjalta. Liittymissopimuksessa 141- artiklassa tuki määriteltiin liittymisestä johtuvien vakavien vaikeuksien kompensoimiseen tiloille. Jokainen 141- sopimus on tähän asti ollut määrä-aikainen ja jokaisen neuvottelukierroksen aluksi komissio on ilmoittanut että voimassa oleva 141- sopimus on viimeinen ja että seuraavaa ei tule.

Nyt Saravamaa sai EU-parlamentin maatalousvaliokunnassa läpi muotoilun jossa Etelä-Suomen kansallisessa maataloustuen maksuperusteissa ei viitata Suomen EU:öön liittymiseen tai siihen liittyviin vakaviin vaikeuksiin. Tältä osin uutisointi oli paikallaan ja sikäli perusteltavissa. Mutta uudessa pykälämuotoilussa on myös sitouduttu tukitasojen alenemiseen, eli sen perusteella/pohjalta mahdollisesti saavutettava sopimus tulevalla EU-rahoituskaudella maksettavista Etelä-Suomen maataloustuista tulee laskemaan tukitasoja ja siten suoraan viljelijöiden tuloja. Tämä Sarvamaan laillisuuspohjan uudistaminen ei ole vielä "maalissa", vaan se on vielä hyväksyttävä EU-parlamentin täysitunnossa (jossa se ilmeisesti tulee menemään läpi) sekä maatalousministereiden ministerineuvostossa. Eilen tämän laillisuuspohjauutisoinnin yhteydessä mainittiin että Etelä-Suomen tuet tulevat laskemaan 30 miljoonaa euroa. Tässä on hieman sotkettu kaksi eriasiaa. Sarvamaan "pykälässä" oli kyse tukien maksamisen mahdollistavan laillisuuspohjan aikaansaamisesta, ei suoraan tulevasta tukiratkaisusta. Etelä-Suomen tukitasojen lasku- ja 30 miljoonan leikkaus on otettu Suomen hallituksen kaavailemista neuvottelutavoitteista. Eli Sarvamaan asiassa ei euroista sovittu muuta, kuin sitoutuminen aleneviin tukitasoihin.

Seuraavan rahoituskauden ("141-sopimuksesta") hallitus neuvottelee edelleen komission kanssa, ja näissä neuvotteluissa määrittyy niin tukitasot kuin tukien rakennekin. Ja - 30 miljoonaa on arvio, joka on tehty siltä pohjalta mitä hallitus on lausunut tavoittelevansa tulevaksi "141- sopimukseksi". Nykyisen tiedon mukaan, Suomen hallitus tulee päättämään näistä neuvottelutavoitteistaan tämän viikon torstaina. Maaseudun tulevaisuudessa julkaistun jutun perusteella hallituksen neuvottelutavoite on ilmeisesti todella alhainen. Jos hallitus päättää neuvottelutavoitteensa siltä pohjalta mitä MMM Koskinen on julki tuonut, jo ennen neuvotteluita tiedämme että tukitasot tulevat laskemaan ja niiden rakenne tulee olemaan huomattavasti nykyistä huonompi.

Sarvamaan pykälä on siis vielä kesken, siinä on sitouduttu aleneviin tukitasoihin, eikä sillä ole varmistettu ainoatakaan euroa suomalaisille viljelijöille. Mutta hyvää on se, että Sarvamaa on yrittänyt / yrittää. Ja jos tämä pykälä läpäisee koko EU- mankelin, on se kiistämättä positiivinen signaali siitä että EU:ssa suomalaista maataloutta ymmärretään mutta kotimaan hallituksessa ei ymmärretä. Jatko on nyt kiinni Suomen hallituksesta. Eli nyt Euroopan parlamentissakin on ymmärretty ja hyväksytty se että suomalainen maatalous tarvitsee erityistä tukea luonnonolosuhteidensa perusteella. Hallituksella on nyt yksi lisäkeino käytettävissä hyvien neuvottelutulosten aikaansaamiseksi.

Nyt vaaditaan hallitukselta päättäväisyyttä ja täyttä sitoutumista jotta Etelä-Suomen tuet saadaan varmistettua tarvittavan tasoisina ja muotoisina. Hallitusta pitää vaatia asettamaan tarpeeksi kunnianhimoiset neuvottelutavoitteet ja taisteltava niiden puolesta. Näistä neuvotteluista ei saa tulla vaan valtiontalouden tasapainottamissirkus. Jos hallitus ei lähde vaatimaan tarpeeksi tukia, kyseiset neuvottelut ovat vain kulissi- jonka varjolla Koskinen tulee toteuttamaan valtiontalouden kehyslinjausten mukaisia säästötavoitteita. MTK:n puheenjohtaja ehti jo nimeämään Sarvamaan neuvottelut "maatalouspolitiikan ilmaveiviksi". Ymmärrän että asiat ja saavutukset voivat näyttää erilaiselta jos niitä katselee "sisältäpäin". Mutta etelä-suomalaisena maidontuottajana en näe mitään juhlimsen aihetta siitä että ainoa asia mikä nyt on varmaa, on se että meidän tuloja tullaan leikkaamaan taas- ja todella rajusti!