Ollakko vai eikö olla, kas siinä Soinilla pulma?

Perussuomalaiset ovat porskuttaneet mielipidemittauksissa ennätyksestä toiseen. Suurimpana syynä kannatuksen nousulle on pidetty puheenjohtaja Soinin selkeiltä kuulostavia kantoja. Soini on tehnyt mielummin vääryyttä asiasisällölle kuin viestin selkeydelle. Kuukausien ajan on kuultu vastauksia  kaikkien mahdollisten ongelmien hoitamiseen, ja syypää asioiden nykytilaan on "veltto" hallitus, joka ei hänen mielestään ole kantanut vastuutaan.

Toisena perussuomalaisten kannatuksen nostajana lienee yleisen tyytymättömyyden kanavoituminen puolueen gallup-kannatukseksi. Tätä tyytymättömyyttä on vahvistanut niin jätevesiasetuksen vaikeudet kuin eurooppalaisten talouksien horjuminen. Soini ryhtyi tyytymättömyyden äänitorveksi ja vielä muutamia kuukausia sitten hän toisteli kuinka eteläisen Euroopan tuhlarivaltiota ei pidä missään olosuhteissa auttaa, puheessa vilisivät niin oliivipuut kuin Zorbaksetkin.  

Mutta mitä tapahtuukaan nyt kun hallituksen ovet näyttävät vihdoin avautuvan perussuomalaisille? Selkeät kannanotot ovat muisto vain ja tulevaa hallitusvastuuta pakoillaan jo ennen vaaleja. Kannanotot ovat muuttuneet aivan samanlaisiksi kuin muillakin, koska nyt myös perussuomalaisilla on olemassa ”vaara” että niistä joutuu kantamaan myös vastuun.

Esimerkiksi käy hyvin tämänpäiväinen surkuhupaisa näytelmä EU:n lainatakausten myöntämisestä. Soini on koko ajan toistellut, että ”vanhat puolueet” syytävät rahaa tuhlarivaltioille, ja että perussuomalaiset eivät sitä salli. Tämän retoriikan taustalla on ollut oletus siitä, että päätökset näistä ikävistä talousasioista tehdään jo ennen vaaleja. Pääministeri Kiviniemi on kuitenkin koko ajan sanonut, että Suomen kanta asiaan päätetään vasta vaalien jälkeen, jos se vain suinkin on mahdollista. Näin toimimalla Suomen kansa pääsisi ottamaan kantaa asiaan vaaleissa.

Pääministeri Kiviniemi saikin ajettua viime viikonloppuna Euroopan johtajien kokouksessa läpi kannan, että talouspaketin sisällöstä ja sitoumuksista ei päätetä ennen toukokuuta. Tänään maanantaina Soinilla onkin sitten ollut selittämistä. Halu hallitukseen on kova, mutta vastuuta vaikeista päätöksistä ei ole halua kantaa. Soini on todennut, että perussuomalaiset haluavat saada erivapauden olla hallituksessa takauspäätöstä vastaan, vaikka muu hallitus olisi puolesta.

En tiedä voiko politiikassa suurempaan venkoilua olla. Soini siis haluaa hallitukseen, mutta ei halua tehdä päätöstä hallituskauden suurimmasta asiasta. Soini myös haluaa jatkaa hallituksessa vaikka hallitus tekisi Soinin täysin vastustaman päätöksen. Ja kaiken kukkuraksi hän ei puheissaan edes yritä sanoa, että koko hallituksen pitäisi tulla hänen ja perussuomalaisten linjoille, vaan haluaisi vain protestoida päätöstä vastaan. Hän on käytännössä sitä mieltä, että päätökset talouden vakausjärjestelmän luomisesta pitää tehdä, että kyseinen väline on luotava EU:hun ja että Suomen on oltava siinä mukana. Soini siis mitä ilmeisimmin haluaa että tukipäätökset tehdään, mutta muiden kuin perussuomalaisten nimissä. 

Toinen vaihtoehto on se, että näillä käsittämättömillä vastuunpakoilu-lausunnoillaan perussuomalaiset yrittävät rajata itsensä hallituksen ulkopuolelle jo ennen vaaleja. Puheenjohtaja Soini on siis voinut kokea realismin herätyksen. Hän on tajunnut, että tulevallakin vaalikaudella hallitusvastuu tarkoittaa sitä, ettei voi vain huudella puskista ja olla populistisesti kaikkea vastaan. Kysyä sopiikin, että voiko politiikassa olla suurempaa sumutusta kuin hirmuinen vallanhimo ilman pienintäkään halua kantaa vastuuta?

Soini on itse koko ajan saarnannut olevansa kansan puolella ja vaihtoehto muille puolueille. No nyt on käynyt selväksi ainakin se, että Soini on vain itsensä ja oman etunsa puolella.