Puhe veteraanipäivän juhlassa Vihdissa

Lauantai 28.4.2018

Tänä vuonna veteraanipäivän teemana on veteraanien perinnön siirtäminen tuleville sukupolville. Veteraanien perinnöstä toivon muistettettavan suunnattomien sotaponistusten ja uhrausten lisäksi sen eheyden joka maahamme oli vihollisen suureksi yllätykseksi syntynyt, vielä verrattain lyhyessä ajassa - ja huolimatta vuoden 1918 tapahtumista. 

Tämä oli mahdollista, koska Suomessa eheyden tehtävään tartuttiin kansallisella sovintopolitiikalla. Hyvä esimerkki tästä sovintopolitiikasta on Kyösti Kallion sata vuotta sitten Nivalan kirkossa pitämä puhe, jonka kiteytetty viesti kuului seuraavasti: 

"Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä” 

Tämä sovintopolitiikka on tuottanut erinomaisia tuloksia ja tällä sovinnon tiellä meidän pitää jatkaa.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: veteraanit, itsenäisyys, sota, sovintopolitiikka

Itsenäisyyspäivän juhlapuhe 1.12.2016

Torstai 1.12.2016

Kuoppanummen koulukeskuksen itsenäisyyspäivän juhlapuhe 1.12.2016

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, kotirintamalla toimineet, hyvä juhlayleisö,                                    

Itsenäisyyspäivänä kunnioitamme isänmaata, ja itsenäisyyden meille turvanneita, rintamalla taistelleita ja kotirintamaa pystyssä pitäneitä. Me kunnioitamme isänmaata, sitä millaiseksi edeltäneet sukupolvet ovat sen tehneet sekä sitä, miten me sen kehittämistä jatkamme. Vastuu isänmaasta on nyt meillä.

Olemme eläneet pitkään rauhassa, ja hyvä niin. Mutta edelleen pitää muistaa, että tästä rauhasta ja vauraudesta on maksettu kova hinta. Veteraanisukupolvi oli valmis uhraamaan isänmaan puolesta oman nuoruutensa, oman terveytensä ja jopa henkensä.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsenäisyys, veteraanit, asenne

Hyvää itsenäisyyspäivää

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Päivä on kiireinen juhlallisuuksien vuoksi, joten aikaa itsenäisyyden syvällisemmälle kirjalliselle ruotimiselle ei jää. Ajattelin kuitenkin liittää tähän Suomen senaatin itsenäisyyden julistuksen, parilla kommentilla höystettynä.

 

6.12.1917

Suomen kansalle

Suomen Eduskunta on 15 päivänä viime marraskuuta, nojaten maan Hallitusmuodon 38 §:ään, julistautunut korkeimman valtiovallan haltijaksi sekä sittemmin asettanut maalle hallituksen, joka tärkeimmäksi tehtäväkseen on ottanut Suomen valtiollisen itsenäisyyden toteuttamisen ja turvaamisen. Tämän kautta on Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat sen siihen. Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.

Näin kuuluu Suomen Senaatin Eduskunnalle antaman itsenäisyysjulistuksen ensimmäinen kappale.

Vaikka maailmanpoliittinen tilanne oli tuolloin todella epävakaa, ei itsenäisyysjulistuksen muotoilussa jätetty mitään epäselväksi. julistuksen sanamuoto on hyvin selkeä. "Tämän kautta Suomen kansa on ottanut kohtalon omiin käsiinsä, ja nykyolot sekä oikeuttavat sekä velvoittavat siihen."

Huomionarvoista julistuksessa on sekin, että tämänkin poliittisen päätöksen todellisten vaikutusten arviointi oli mahdollista tehdä vasta jälkikäteen. Eli tilanne oli tuolloin täysin sama kuin nykypäivänä, tulokset ovat arvioitavissa vasta jälkikäteen.

Mutta Suomen kansa ei jälkikäteisarviointia pelännyt, vaan käytti oikeuttaan ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä sekä päätti kantaa kohtaloonsa liittyvän vastuun.

Tänään me kaikki olemme varmasti samaa mieltä siitä, että päätös oli oikea. Me nuoremmat sukupolvet olemme maastamme ylpeitä ja olemme valmiita jatkamaan esi-isiemme työtä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itsenäisyys, Suomi

Itsenäisyyspäivän tunnelmia

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Vietin itsenäisyyspäivänviikonlopun poikkeuksellisen juhlavissa ympyröissä.

Perjantai- iltana osallistuimme Keskustan eduskuntaryhmän perinteiseen "äitienpäivään". Tämän tilaisuuden nimi viittaa historiaan, jolloin Keskustankin eduskuntaryhmän jäsenet olivat lähes poikkeuksetta miehiä. Tällöin puolisot (äidit) saapuivat kerran vuodessa samaan aikaan Helsinkiin osallistuakseen Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Tuolloin eduskuntaryhmälle myös vakiintui tapa, että edustajille ja ryhmäkanslian väelle puolisoineen järjestetään eduskuntaryhmän oma juhlatilaisuus illalla 5.12.

Säätytalolla pidetty tilaisuus oli juhlava. Juhlatilakin kertoo omaa tarinaansa Suomen historiasta. Säätyjen talo valmistui vain pari vuotta ennen eduskuntauudistusta, jossa säätyvaltiopäivät korvattiin suorilla kansanvaaleilla ja yksikamarisella eduskunnalla. Vuosikymmenten aikana juhla on muuttunut kovasti niin sisällöltään kuin koostumukseltaankin. Yhä useampi Helsinkiin saapuva puoliso on mies, ja sinkkujakin edustajista löytyy. Juhlan nimi on säilynyt samana, mutta sen traditionaalista asemaa kukaan ei koe loukkaavana. Parhaimmillaan nimi voi muistuttaa meitä siitä nopeasta muutoksesta, jonka nuori demokratiamme on käynyt läpi.  

Perinteisiimme kuuluu myös Vihdin kunnan itsenäisyyspäivän juhlaan osallistuminen. Juhlan ohjelma oli jälleen onnistunut, itsenäisyytemme arvoa korostava. Juhlapuheen piti Vihdin uusi kunnanjohtaja Kimmo Jarva. Kunnanjohtajan puhe käsitteli sekä itsenäisyyttämme, että kunnan roolia hyvinvointiyhteiskunnan kehityksessä. Päällimmäiseksi mieleeni jäi ajatus siitä, että oliko kunnanjohtaja vain kohtelias, vai liekö hän vielä tietämätön kuntamme taloudellisesta tilanteesta. Kunnanjohtajasta poiketen veikkaan, että Vihdillä on edessä todelliset "härkävuodet". Talouden haasteet eivät toki ole vihtiläisille vieraita, mutta tulevat vuodet tulevat olemaan meille poikkeuksellisen vaikeita. Verotulokertymän pieneneminen tilanteessa jossa kunnan kustannukset kasvavat, pakottaa kunnan priorisoimaan palveluitaan.

Juhlassa jaettiin myös vuoden 2008 Vihti-mitali, jonka sai entinen opettajani Ilkka Moisio. Ilkan ansioista korostettiin aktiivisuutta koulutuksen ja teatterin piireissä. Ymmärrän, ettei mitalin perusteluissa voida luetella kaikkea mahdollista, mutta yksi kokonaisuus jäi mielestäni puuttumaan. Perusteluissa ei sanottu mitään Ilkan työstä ns. ongelmanuorten auttamiseksi. Ilkka on toiminut niin ehdonalaisvalvojana, riita-asioiden sovittelijana kuin erityisopettajanakin. Meriittilistaan voisi jatkaa pitkään, mutta lyhyesti sanottuna Ilkka on tehnyt koko työuransa ajan työtä myös niiden eteen, jotka muuten uhkaavat jäädä yhteiskuntamme ulkopuolelle.

Ilkan entisenä oppilaana voin todeta, että hän osasi käsitellä oppilaitaan kokonaisuutena. Ilkka ymmärsi, ettei tietoa voi kaataa oppilaiden päähän, ja että motivoituneen oppimisella ei ole rajoja. Ilkka osasi käsitellä niin hiljaisempia kuin vilkkaimpia oppilaitaan, osoittaa välittävänsä ja asettaa rajat.

No, oli perustelulista sitten pitkä tai lyhyt, niin yksi asia on täysin varma; Vihdistä ei varmasti löydy yhtään ihmistä jonka mielestä Ilkka Moisio ei olisi juuri oikea valinta Vihti-mitalin saajaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itsenäisyys, Säätytalo, Ilkka Moisio