Hyvää itsenäisyyspäivääTiistai 6.12.2022 - Eerikki Viljanen Sain tänään kunnian olla pitämässä itsenäisyyspäivän juhlapuheen Vihdin kunnan itsenäisyyspäivän juhlassa. 6.12.2022 Juhlapuhe
Arvoisat sotiemme veteraanit, kotirintaman väki, Herra Eversti, hyvä itsenäisyyspäivän juhlaväki. Itsenäisyys on vapautta − vapautta päättää omista asioista niin kansalaisina kuin kansakuntana. Viisaasti hyödynnetty itsenäisyys on hyvinvointimme perusta.
Veteraaneille ja vanhemmille ikäpolville itsenäisyyden merkitystä vahvistavat sota-ajan kokemukset, rauhan solmiminen ja jälleenrakennuksen aika. Sodan jälkeistä kontrastia korosti Suomen kehittyminen pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi samaan aikaan, kun hyvin lähellä oli nähtävissä se vaihtoehto, mikä olisi ollut hävityn sodan seuraus. Tämä asetelma on kirkastanut nuoremmillekin sukupolville itsenäisyyden arvoa sodan jälkeisinä vuosikymmeninä.
Tämän päivän nuorille itsenäinen Suomi on ollut itsestäänselvyys, globaalin maailman eurooppalainen mahdollisuuksien Suomi.
Yhteistä meille keski-ikäisille ja nuoremmille on se, että me olemme aina saaneet nauttia turvallisesta ja terveellisestä ympäristöstä, jossa ei ole tarvinnut pelätä. On todella hätkähdyttävää ajatella, että viime sodissamme vuosia rintamalla taisteli todella nuoria miehiä, ja että kotirintaman ja läheisten kautta sota kosketti aivan jokaista suomalaista.
Olemme syvästi kiitollisia sotiemme veteraaneille ja myös kotirintamalle. Suomi taisteli jopa mahdottomalta tuntuvaa vihollista vastaan ja selviytyi itsenäisenä kansakuntana.
Hyvä juhlaväki
Sitten maailmansotien länsimainen ihminen on esimerkiksi käynyt kuussa, selvittänyt DNA-ketjujen salaisuudet ja muuttunut aktiivisten tietoverkkojen avulla osaksi globaalia bittivirtaa. Olemme tulleet entistä tietoisimmiksi itsestämme ja ympäristöstämme. Tiedon lähteillä oleminen ja lähteestä ammentaminen sai monet meistä ajattelemaan, ettemme enää kohtaisi perustavanlaatuisia laajoja kriisejä.
Nyt me tiedämme toisin. Viimeisimpien parin vuoden kaltaisia tapahtumia on toki esitelty meille jo vuosikymmeniä dekkareissa ja elokuvissa − mutta kukaan tuskin osasi ennustaa uhkien näin realisoituvan.
Ensin globaali pandemia, sitten sota Euroopassa.
Nämä poikkeukselliset vuodet ovat olleet raskaita monella eri tavalla, mutta jotain positiivistakin on niistä nähtävissä. Tuntemattoman taudin edessä me löysimme yhteishengen. Suurin osa suomalaisista oli valmiita kaventamaan omaa elinpiiriään, omaa toimintaansa yhteisen turvallisuuden parantamiseksi. Toisia autettiin ja kannustettiin.
Korona oli uhka, jollaista vastaan taistelusta meillä ei ollut kokemusta. Uhka oli tuntematon, mutta todellinen. Pian tieto lisääntyi, kokemus karttui ja rokotteiden myötä yhteiskuntaa on jälleen avattu. Koronan myötä tarpeelliseksi osoittautuivat vuosikymmenten puheet ja toimet varautumisesta sekä huoltovarmuudesta, eli ne puheet, joita meillä Suomessakin oli vähitellen alettu monien toimesta kyseenalaistamaan, mitä pidemmälle aikaa edellisistä kriiseistä oli kulunut.
Nyt maailmalla otetaan oppia suomalaisesta tavasta, jossa ei eletä ”ei huolta huomisesta -asenteella”, vaan varaudutaan myös pahemman varalle. Maamme konkreettiset huoltovarmuusvarastot, päätöksentekojärjestelmät ja valtion rooli yhteiskunnan huoltovarmuuden ja toimivuuden turvaajana kiinnostaa nyt ympäri maailmaa.
Suomen ja itsenäisyytemme kannalta pandemia osoitti yhteiskuntamme voiman. Suomi ei pysähtynyt, Suomi ei romahtanut, vaan eri toimintoja sopeutettiin pikavauhdilla ja elämä jatkui niin normaalisti kuin se pandemia-aikana on mahdollista. Esimerkiksi työelämämme muuttui muutamassa viikossa enemmän kuin muutaman edellisen vuosikymmen aikana yhteensä, kun etätöistä tuli keskeinen ja pysyvä osa suomalaista työelämää.
Koronan vaati uhreja ja uhrauksia, sitä ei pidä yhtään vähätellä. Mutta käsittääkseni kansainvälistenkin arvioiden mukaan maamme on selvinnyt pandemiassa tähän asti verrattain hyvin.
Pandemia osoitti sen, että uhan ollessa tarpeeksi suuri, me pystymme edelleenkin kansakuntana nopeisiin, merkittäviin ja yksituumaisiin päätöksiin ja tekoihin.
Sota Ukrainassa on asettanut meidät uuteen tilanteeseen. Rohkenen sanoa, että Eurooppa on nyt muuttunut pysyvästi.
Osa tätä muutosta on Suomen hakeutuminen NATO:n jäsenmaaksi. NATO-päätösprosessi osoitti jälleen sen, että tarpeen niin vaatiessa, myös historiamme suurin puolustuspoliittinen ratkaisu kyettiin tekemään nopeasti ja päättäväisesti, mutta kuitenkin omia päätöksentekoprosessejamme kunnioittaen.
Veteraanien säilyttämä itsenäisyytemme on mahdollistanut sen, että tämän päivän itsenäinen Suomi tarjoaa vankan ja turvallisen kasvupohjan tulevaisuuteen, pohjan, joka on maiden joukossa enemmän poikkeus kuin sääntö.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on osoittanut meille kaikille, ettei itsenäisyys ole Euroopassa edelleenkään itsestäänselvyys. Ei ole itsestäänselvyys elää itsenäisessä valtiossa, jossa kansalaisilla on laajat oikeudet, oikeus käyttää valtaa esimerkiksi äänestämällä, ja oikeus valita asuin- tai työpaikkansa. Sanan, mielipiteen ja kokoontumisen vapaudet eivät toteudu kaikille edes meidän maanosassamme.
Hyvät juhlavieraat
En pelkää, että sukupolveni joutuu perinteiseen sotaan. Mutta osana globaaleja talousjärjestelmiä me joudumme taistelemaan taloudessa energian, komponenttien ja palveluiden riittävyydestä, kustannusten hillinnästä ja talouden vakaudesta. Raakuudessa näitä taisteluita ei voi verrata perinteisiin. Viheliäisen näistä uusista taisteluista tekee se, ettei näissä ole selkeitä rintamalinjoja, ei rajoja, ei jakoa sotilaisiin ja siviileihin eikä sodan sääntöjä. Mutta aivan kuten aiemminkin, nämäkin taistelut meidän pitää voittaa säilyttääksemme itsenäisyytemme.
Ennustan, että oman sukupolveni suurin taistelu tulee olemaan yhteiskunnan vakauden turvaaminen ja hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen julkisen talouden tasapainottamisen lomassa.
Tässäkin voimme oppia historiasta, niin kauempaa kuin lähempää menneisyydestä. Me olemme vuosikymmenten saatossa pystyneet kasvattamaan yhteiskunnan vastuuta arjestamme niin, että yhteiskunta huolehtii suuresta osasta asioita, jotka ennen hoidettiin perheen, suvun, läheisten tai vaikka kyläläisten kanssa yhdessä. Ennen yhteiskunnan virittämää sosiaaliturvan verkkoa Suomessakin turvauduttiin enemmän toinen toisiimme.
Tulevassa talousmyllerryksessä meidän onkin mietittävä, löytyisikö ainakin osa ratkaisusta siitä, että ottaisimme yhteiskunnan roolissa yksi tai kaksi askelta takaisinpäin?
En tarkoita, että meidän pitää peruuttaa takaisin 1950- tai edes 1970-luvulle. Tarkoitan lähinnä sitä, että meidän pitää saada kirkastettua kaikille, etenkin nuorille se, että emme edelleenkään elä maailmassa, jossa meillä kaikilla olisi vain oikeuksia, vaan oikeudet ja velvollisuudet kulkevat aina käsikädessä.
Meidän sukupolvemme ”talvisota” käydään sen välillä, miten selviämme huoltosuhteen kirittämästä talouden tasapainotushaasteista romuttamatta nykyisiä palveluita ja turvaverkkoja, turvaamalla palvelut kaikenikäisille, mutta pystyen samalla saamaan aikaan parannusta nuorten hyvinvoinnissa ja perheiden tukemisessa.
Arvoisat Vihdin itsenäisyyspäiväjuhlan juhlavieraat
Olen tässä puheessa kerrannut maamme menestystä monilla rintamilla, monilla vuosikymmenillä. Uskon, että tulevat menestykset syntyvät samalla pienen kansakunnan menestysreseptillä: osaaminen, ankara työskentely, luottamus itseen ja muihin sekä yhtenäisyys. Näillä ominaisuuksilla torjuttiin vihollinen itärajalla, niillä pysäytettiin Korona ja niillä tullaan selviämään talven energiapulasta. Minä uskon suomeen , että osaamme yhteiskuntana tasapainottaa toimintamme niin, että tulevatkin sukupolvet tulevat menestymään ja asuttamaan tätä maailman onnellisinta maata.
Lämpöä, leipää, turvaa ja tulevaisuuden uskoa - uskon että pystymme tuelevaisuudessakin nämä turvaamaan Vihdissä ja Suomessa.
Meidän isänmaassamme. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itsenäisyyspäivä, Kotimaa |
Mitä itsenäisyys minulle merkitseePerjantai 6.12.2019 - Eerikki Viljanen Itsenäisyyspäivän puhe 6.12.2019 Vihdin kirkossa Kunnioitetut sotiemme veteraanit, kotirintamalla toimineet, herrat everstit, naiset ja herrat Valmistautuessani tähän juhlapäivään, kirjoittaessani tätä puhetta, sain vastata viisivuotiaan poikani kysymykseen, mitä se itsenäisyys on? Kysymys on ajankohtainen – tämä sama kysymys esitetään medioissa aina itsenäisyyspäivänä, niin kaduilla kulkeville kuin linnassa juhliville. Yleensä vastaajat ymmärtävät aloittaa kiitollisuuden osoituksella maamme itsenäisyyden varmistaneille ja sitä vaalineille sukupolville. Kiitos. Tämän jälkeen vastaus siitä, mitä itsenäisyys on, vaihtelee paljon vastaajan mukaan. Vastausten erilaisuus itse asiassa on yksi itsenäisyyden määrittely – nyt vapaassa Suomessa me voimme kokea itsenäisyyden omalla tavallamme. Itsenäisen Suomen kansalaisilla ei ole olemassa muottia tai pakkoa, vaan myös itsenäisen ajattelun ja kokemisen vapaus. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itsenäisyys, sotaveteraanit |
Puhe veteraanipäivän juhlassa VihdissaLauantai 28.4.2018 Tänä vuonna veteraanipäivän teemana on veteraanien perinnön siirtäminen tuleville sukupolville. Veteraanien perinnöstä toivon muistettettavan suunnattomien sotaponistusten ja uhrausten lisäksi sen eheyden joka maahamme oli vihollisen suureksi yllätykseksi syntynyt, vielä verrattain lyhyessä ajassa - ja huolimatta vuoden 1918 tapahtumista. Tämä oli mahdollista, koska Suomessa eheyden tehtävään tartuttiin kansallisella sovintopolitiikalla. Hyvä esimerkki tästä sovintopolitiikasta on Kyösti Kallion sata vuotta sitten Nivalan kirkossa pitämä puhe, jonka kiteytetty viesti kuului seuraavasti: "Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä” Tämä sovintopolitiikka on tuottanut erinomaisia tuloksia ja tällä sovinnon tiellä meidän pitää jatkaa. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: veteraanit, itsenäisyys, sota, sovintopolitiikka |
Itsenäisyyspäivän juhlapuhe 1.12.2016Torstai 1.12.2016 Kuoppanummen koulukeskuksen itsenäisyyspäivän juhlapuhe 1.12.2016 Kunnioitetut sotiemme veteraanit, kotirintamalla toimineet, hyvä juhlayleisö, Itsenäisyyspäivänä kunnioitamme isänmaata, ja itsenäisyyden meille turvanneita, rintamalla taistelleita ja kotirintamaa pystyssä pitäneitä. Me kunnioitamme isänmaata, sitä millaiseksi edeltäneet sukupolvet ovat sen tehneet sekä sitä, miten me sen kehittämistä jatkamme. Vastuu isänmaasta on nyt meillä. Olemme eläneet pitkään rauhassa, ja hyvä niin. Mutta edelleen pitää muistaa, että tästä rauhasta ja vauraudesta on maksettu kova hinta. Veteraanisukupolvi oli valmis uhraamaan isänmaan puolesta oman nuoruutensa, oman terveytensä ja jopa henkensä. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsenäisyys, veteraanit, asenne |
Hyvää itsenäisyyspäivääPerjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen Päivä on kiireinen juhlallisuuksien vuoksi, joten aikaa itsenäisyyden syvällisemmälle kirjalliselle ruotimiselle ei jää. Ajattelin kuitenkin liittää tähän Suomen senaatin itsenäisyyden julistuksen, parilla kommentilla höystettynä.
6.12.1917 Suomen kansalle Suomen Eduskunta on 15 päivänä viime marraskuuta, nojaten maan Hallitusmuodon 38 §:ään, julistautunut korkeimman valtiovallan haltijaksi sekä sittemmin asettanut maalle hallituksen, joka tärkeimmäksi tehtäväkseen on ottanut Suomen valtiollisen itsenäisyyden toteuttamisen ja turvaamisen. Tämän kautta on Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat sen siihen. Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana. Näin kuuluu Suomen Senaatin Eduskunnalle antaman itsenäisyysjulistuksen ensimmäinen kappale. Vaikka maailmanpoliittinen tilanne oli tuolloin todella epävakaa, ei itsenäisyysjulistuksen muotoilussa jätetty mitään epäselväksi. julistuksen sanamuoto on hyvin selkeä. "Tämän kautta Suomen kansa on ottanut kohtalon omiin käsiinsä, ja nykyolot sekä oikeuttavat sekä velvoittavat siihen." Huomionarvoista julistuksessa on sekin, että tämänkin poliittisen päätöksen todellisten vaikutusten arviointi oli mahdollista tehdä vasta jälkikäteen. Eli tilanne oli tuolloin täysin sama kuin nykypäivänä, tulokset ovat arvioitavissa vasta jälkikäteen. Mutta Suomen kansa ei jälkikäteisarviointia pelännyt, vaan käytti oikeuttaan ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä sekä päätti kantaa kohtaloonsa liittyvän vastuun. Tänään me kaikki olemme varmasti samaa mieltä siitä, että päätös oli oikea. Me nuoremmat sukupolvet olemme maastamme ylpeitä ja olemme valmiita jatkamaan esi-isiemme työtä.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itsenäisyys, Suomi |
Itsenäisyyspäivän tunnelmiaPerjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen Vietin itsenäisyyspäivänviikonlopun poikkeuksellisen juhlavissa ympyröissä. Perjantai- iltana osallistuimme Keskustan eduskuntaryhmän perinteiseen "äitienpäivään". Tämän tilaisuuden nimi viittaa historiaan, jolloin Keskustankin eduskuntaryhmän jäsenet olivat lähes poikkeuksetta miehiä. Tällöin puolisot (äidit) saapuivat kerran vuodessa samaan aikaan Helsinkiin osallistuakseen Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Tuolloin eduskuntaryhmälle myös vakiintui tapa, että edustajille ja ryhmäkanslian väelle puolisoineen järjestetään eduskuntaryhmän oma juhlatilaisuus illalla 5.12. Säätytalolla pidetty tilaisuus oli juhlava. Juhlatilakin kertoo omaa tarinaansa Suomen historiasta. Säätyjen talo valmistui vain pari vuotta ennen eduskuntauudistusta, jossa säätyvaltiopäivät korvattiin suorilla kansanvaaleilla ja yksikamarisella eduskunnalla. Vuosikymmenten aikana juhla on muuttunut kovasti niin sisällöltään kuin koostumukseltaankin. Yhä useampi Helsinkiin saapuva puoliso on mies, ja sinkkujakin edustajista löytyy. Juhlan nimi on säilynyt samana, mutta sen traditionaalista asemaa kukaan ei koe loukkaavana. Parhaimmillaan nimi voi muistuttaa meitä siitä nopeasta muutoksesta, jonka nuori demokratiamme on käynyt läpi. Perinteisiimme kuuluu myös Vihdin kunnan itsenäisyyspäivän juhlaan osallistuminen. Juhlan ohjelma oli jälleen onnistunut, itsenäisyytemme arvoa korostava. Juhlapuheen piti Vihdin uusi kunnanjohtaja Kimmo Jarva. Kunnanjohtajan puhe käsitteli sekä itsenäisyyttämme, että kunnan roolia hyvinvointiyhteiskunnan kehityksessä. Päällimmäiseksi mieleeni jäi ajatus siitä, että oliko kunnanjohtaja vain kohtelias, vai liekö hän vielä tietämätön kuntamme taloudellisesta tilanteesta. Kunnanjohtajasta poiketen veikkaan, että Vihdillä on edessä todelliset "härkävuodet". Talouden haasteet eivät toki ole vihtiläisille vieraita, mutta tulevat vuodet tulevat olemaan meille poikkeuksellisen vaikeita. Verotulokertymän pieneneminen tilanteessa jossa kunnan kustannukset kasvavat, pakottaa kunnan priorisoimaan palveluitaan. Juhlassa jaettiin myös vuoden 2008 Vihti-mitali, jonka sai entinen opettajani Ilkka Moisio. Ilkan ansioista korostettiin aktiivisuutta koulutuksen ja teatterin piireissä. Ymmärrän, ettei mitalin perusteluissa voida luetella kaikkea mahdollista, mutta yksi kokonaisuus jäi mielestäni puuttumaan. Perusteluissa ei sanottu mitään Ilkan työstä ns. ongelmanuorten auttamiseksi. Ilkka on toiminut niin ehdonalaisvalvojana, riita-asioiden sovittelijana kuin erityisopettajanakin. Meriittilistaan voisi jatkaa pitkään, mutta lyhyesti sanottuna Ilkka on tehnyt koko työuransa ajan työtä myös niiden eteen, jotka muuten uhkaavat jäädä yhteiskuntamme ulkopuolelle. Ilkan entisenä oppilaana voin todeta, että hän osasi käsitellä oppilaitaan kokonaisuutena. Ilkka ymmärsi, ettei tietoa voi kaataa oppilaiden päähän, ja että motivoituneen oppimisella ei ole rajoja. Ilkka osasi käsitellä niin hiljaisempia kuin vilkkaimpia oppilaitaan, osoittaa välittävänsä ja asettaa rajat. No, oli perustelulista sitten pitkä tai lyhyt, niin yksi asia on täysin varma; Vihdistä ei varmasti löydy yhtään ihmistä jonka mielestä Ilkka Moisio ei olisi juuri oikea valinta Vihti-mitalin saajaksi. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itsenäisyys, Säätytalo, Ilkka Moisio |
