Hyvää itsenäisyyspäivää

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Päivä on kiireinen juhlallisuuksien vuoksi, joten aikaa itsenäisyyden syvällisemmälle kirjalliselle ruotimiselle ei jää. Ajattelin kuitenkin liittää tähän Suomen senaatin itsenäisyyden julistuksen, parilla kommentilla höystettynä.

 

6.12.1917

Suomen kansalle

Suomen Eduskunta on 15 päivänä viime marraskuuta, nojaten maan Hallitusmuodon 38 §:ään, julistautunut korkeimman valtiovallan haltijaksi sekä sittemmin asettanut maalle hallituksen, joka tärkeimmäksi tehtäväkseen on ottanut Suomen valtiollisen itsenäisyyden toteuttamisen ja turvaamisen. Tämän kautta on Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat sen siihen. Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.

Näin kuuluu Suomen Senaatin Eduskunnalle antaman itsenäisyysjulistuksen ensimmäinen kappale.

Vaikka maailmanpoliittinen tilanne oli tuolloin todella epävakaa, ei itsenäisyysjulistuksen muotoilussa jätetty mitään epäselväksi. julistuksen sanamuoto on hyvin selkeä. "Tämän kautta Suomen kansa on ottanut kohtalon omiin käsiinsä, ja nykyolot sekä oikeuttavat sekä velvoittavat siihen."

Huomionarvoista julistuksessa on sekin, että tämänkin poliittisen päätöksen todellisten vaikutusten arviointi oli mahdollista tehdä vasta jälkikäteen. Eli tilanne oli tuolloin täysin sama kuin nykypäivänä, tulokset ovat arvioitavissa vasta jälkikäteen.

Mutta Suomen kansa ei jälkikäteisarviointia pelännyt, vaan käytti oikeuttaan ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä sekä päätti kantaa kohtaloonsa liittyvän vastuun.

Tänään me kaikki olemme varmasti samaa mieltä siitä, että päätös oli oikea. Me nuoremmat sukupolvet olemme maastamme ylpeitä ja olemme valmiita jatkamaan esi-isiemme työtä.

 

Hyvällä asialla

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Olin tänään polkemassa viimeisellä osuudella halki Suomen matkanneessa lähiruokaviestissä. Ilmoittauduin mukaan jo kuukausia sitten, ainoana toiveenani polkea viestin loppupäässä. No osuuteni oli todellakin loppupäässä.

Tällä viikolla on eleleminen ollut aikamoista hässäkkää eikä minulla ollut aikaa tutustua reittiin ennalta. Ajattelin, että koska koko etappini on Helsingissä, ei se voi olla kovin pitkä ja vaativa.

Rasvailin fillarin ajoissa (eilen), ja ripustin sen auton perään. Kiiruhdin aamusta lähtöpaikalle lainattuani ensin kaveriltani Anssilta asianmukaisen kypärän. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun lähtöpaikalla Helsingin Tokoin rannassa kuulin maalin sijainnin. Maali nimittäin sijaitsi Hakaniemen torilla. Matkaa pisteiden välille kertyi alle kilometri. No etenimme sentään tuon matkan tyylikkäästi, ylväiden ratsupoliisien saattelemana.

Perillä pidettiin paljon puheita asiamme tärkeyttä korostaen. Esiin nousivat niin lähiruoan turvallisuus, ekologisuus, työllistävä vaikutus kuin maaseudun elinvoimaisuuskin. Koska sääkin suosi meitä, uskon että tilaisuuteen osallistuneille jäi lopetustapahtumasta hyvä fiilis.

Itselleni suurin yllätys oli se, että viestiä oli Helsingin kaupungin puolesta vastaanottamassa vanha opiskelukaverini Perttu, jota oli erittäin mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia.

Kokonaisuudessaan viestin tarkoitus oli nostaa lähiruoka-asiaa esille. Viesti sai koko matkan ajan paljon palstatilaa, varsinkin alueellisissa ja paikallisissa medioissa. Joten uskonkin että viesti täytti sille asetetut odotukset.

Viestin järjestäjät kertoivat, että tämä viesti ei tule jäämään ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Ja kun minuakin mukaan pyydettiin, niin päätin että osallistun viestiin ensi vuonnakin - mielellään vaikka vähän pidemmälläkin osuudella.

Kirjauutisia

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Julkaisimme eilen 30+ -porukalla pitkään hiomamme kirjan "Vahvan Keskustan tie, tervetuloa 2020-luku". Ohessa on toimittaja Hanna Kaarron artikkeli tämän päivän Helsingin Sanomista:

 

"Keskustan kolmikymppiset tähyävät porvariyhteistyöhön

HANNA KAARTO

Keskustan kolmikymppisten sukupolviliike haluaa haastaa Sdp:n - ja koko "yhtyvän vasemmiston" - ja haaveilee avoimesti "vihersinisestä" eli keskustan ja kokoomuksen muodostamasta hallituksesta.

Pääasiassa ministerien avustajista, puoluevirkailijoista ja kansanedustajista koostuva, 28-37-vuotias ja 14-henkinen joukko julkisti maanantaina Vahvan keskustan tie -nimisen kirjan.

Kirja luotaa vuoteen 2020, ja siinä esitellään nuorten keskustavaikuttajien näkemyksiä muun muassa talouspolitiikasta, työmarkkinoista, ympäristöstä, maataloudesta ja puoluekentän tulevaisuudesta.

Kirjoittajat arvioivat, että vasemmistoliitto kuihtuu, ja Sdp:n kannatus kasvaa 28-30 prosenttiin. Sdp:n vahva asema on heidän mukaansa keskustan ja kokoomuksen yhteistyön heikkouden syytä, ja "vihersinisen vaihtoehdon uskottavuutta on vahvistettava".

Kirjan mukaan keskusta-oikeistolaisen hallitusvaihtoehdon syntymiselle on nyt myös "työntövoimaa", millä tarkoitetaan Sdp:n "muuttuneita toimintatapoja" hallituksessa.

"Sdp:lle tärkeintä näyttää olevan keskustan todellisten tai kuviteltujen tavoitteiden toteutumisen estäminen."

Suurin keskustaa ja kokoomusta yhdistävä tekijä on kirjoittajien mukaan suhtautuminen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen sekä yksilön ja yhteiskunnan vastuuseen.

"Sosiaalidemokraateille hyvinvointiyhteiskunta on enemmän päämäärä kuin keino", kirjoittajat katsovat.

Kirjoittajaporukkaan kuuluva ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki painotti julkistustilaisuudessa, että vaalien tulos ratkaisee seuraavan hallituksen kokoonpanon. Hän sanoi, että millekään hallituspohjalle ei ole esteitä. "Notkea ja tehokas punamulta" olisi Lehtomäen mukaan edelleen käyttökelpoista.

Sdp:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta reagoi tuoreeltaan kirjassa esitettyihin näkemyksiin hallituspolitiikasta. Hän ihmetteli nuorten keskustavaikuttajien tyytymättömyyttä punamultayhteistyön saavutuksiin. Feldt-Rannan mukaan näyttää erikoiselta, että päähallituspuolueen parista arvostellaan voimakkaasti "yhdessä sovittua, linjattua ja toteutettua politiikkaa".

"Sdp ottaa kuitenkin kehuna kirjassa esitetyt arviot siitä, että Sdp:n kädenjälki vahvasti näkyy hallituksen politiikassa", Feldt-Ranta kuittasi.

Vahvan keskustan tie - Tervetuloa 2020-luku! Kustantaja Maahenki, 208 s. Kirjoittajat: Mikko Alkio, Jari Haapiainen, Kim Huovinlahti, Jukka Ihanus, Karina Jutila, Kari Jääskeläinen, Antti Kaikkonen, Tatja Karvonen, Paula Lehtomäki, Satu Mäki, Riina Nevamäki, Timo Reina, Pertti Salovaara ja Eerikki Viljanen."

 

Urban Pellonpää

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Ehdotuksemme seuraavaksi hallitusohjelmaksi on saanut paljon huomiota, ja kummuttanut lukuisia kommetteja.

Ohessa osa Aamulehden kolumnistin "Urban Pellonpään" kirjoituksesta, jossa hän käsittelee ohjemaluonnostamme:

 

"Uutta potkua keskustapolitiikkaan on tuonut myös nuorisosiiven ryhmä 30 +. Porukka tempaisi pari viikkoa sitten omat hallitusohjelmatavoitteensa. Paperi kannattaa tsekata, jos haluaa raikasta vaihtelua puolueiden vaaliohjelmien lukemiseen. Siinä on tulevaisuuteen katsovaa tekemisen meininkiä.

Mukana on nuoremman polven keskustavaikuttajia, joista osa on jo nyt keskeisillä vaikuttajan paikoilla. Tunnetuimpia ovat varmaan pääministerin talouspolitiikan neuvonantaja Mikko Alkio, kansanedustajat Antti Kaikkonen, Tatja Karvonen, Riikka Moilanen-Savolainen, Pertti Salovaara ja Kimmo Tiilikainen. Mutta porukassa on monta muutakin, joista politiikassa kuullaan vielä. Ryhmässä on monta hyvää haastajaa nykyisille kansanedustajille.

Politrukkisarjassa asemiin ovat ajamassa esimerkiksi Kari Jääskeläinen, Anna-Mari Vimpari ja Riina Nevamäki, jotka kaikki kuuluvat avustajakunnan kärkikaartiin. Mutta ryhmässä on monia muitakin tekijänimiä.

Ei keskustan tulevaisuus huonolta näytä. Missä muussa puolueessa on muuten samanlaista harrastusta? Ei ole ainakaan Urbanin silmiin osunut mitään vastaavaa vuosikausiin."

Kirjoittaja on keskustalainen vaikuttaja vallan ytimessä.

116

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Ehdokasnumerot on arvottu tänään. Ja sain illalla tietää, että näissä vaaleissa kannan ja kannatan numeroa 116. En tiedä onko numerolla suurtakaan vaikutusta, mutta olishan se ollut kiva olla vaikka tasaluku 10 tai 100. Mutta minkäs teet, 116 on oikein hyvä numero :) 

Takakaarteessa

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Vaali-innostusta alkaa olla ilmassa. Tänään sain ensimmäiset mainokseni jaettua ja ensimmäinen lehtimainos kolahti Lutarin mukana postilaatikoihin.

Vaalipäivään on toki vielä reilu viikko aikaa, mutta totta on sekin että erittäin suuri osa äänestää ennakkoon.

Itseäni lohduttaakseni ajattelin, että nyt ollaan vaaleissa vielä "takakaarteessa", ja että tämä kisa ratkeaa vasta maalisuoralla.

No, nähtäväksi jää kuinka tässä käy, mutta se ainakin on selvää, että juoksua pitää parantaa huomattavasti, että saisin mandaatin uusittua.

ps: takakaarteessa tunnuttiin olevan tänään eduskunnassakin. Käsittelyssä oli opposition peruspalveluiden turvaamista koskeva välikysymys. Asia on tärkeä, mutta takakaarre-tunne tuli lähinnä siitä, että ensivuoden kuntien valtionosuudethan ratkeavat vasta eduskunnan hyväksyessä joulun alla valtion budjetin ensivuodelle.

Korot ja velat

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Pidimme tänään syyskauden ensimmäisen Vihdin kunnan tarkastuslautakunnan kokouksen. Agendalla oli sekä tulevien kokousten suunnittelua, että budjetin laatiminen vuodelle 2009. Tarkastuslautakunnan budjetti ensi vuodelle on sikäli erikoinen, että meidän pitää varata toimintavaroja kahdelle päällekkäin toimivalle lautakunnalle. Nykyisen lautakunnan työ jatkuu vielä ensi vuoden puolella, koska laadimme vielä ensi keväänä arviointikertomuksen kunnan tämän vuoden taloudesta ja toiminnasta. Ja keväällä meidän ruotiessa tämän vuoden toimintaa, uusi vaalien jälkeen valittu tarkastuslautakunta on jo aloittanut työnsä.

Lautakunnan tulevista painotuksista ja selvitystä kaipaavista asioista riitti rutkasti juttua, mikä ei lautakunnallemme ole todellakaan harvinaista. Päällimmäiseksi nousi viimeaikaisten talouden heilahteluiden vaikutus kuntamme toimintaan ja varsinkin kunnan rahoitusasemaan.

Päätimme kutsua vt. kunnanjohtajan sekä kunnan talousjohtajan kuultavaksi seuraavaan kokoukseemme. Haluamme erityisesti kuulla heiltä korkojen nousun kustannusvaikutuksesta Vihdin talouteen. Vihdin tiukka investointitahti on kasvattanut kuntamme velkataakan suureksi, ja talouden taantuminen vaikuttaa varmasti verokertymään.

Huomionarvoista kunnan taloudessa on se, että viime vuonna verotulojemme kasvu oli kymmenen prosentin luokkaa. Tulojen kasvun huumassa vähemmälle huomiolle jäi se, että kulujemme kasvu oli noin kuusi prosenttia. Joten nyt talouskasvun tasaantuessa ei kunnan kulujen kasvukaan voi enää yltää viime vuoden lukuihin.

Kävin alkuvuodesta kunnanjohtajan kanssa keskusteluja kunnan lainojen rakenteesta sekä siitä kuinka kunta on suojautunut korkoriskiltä. Syksyyn tultaessa kunnan taloudellinen tilanne on muuttunut, kuten johtajakin. Joten taloustilanteen syvällinen päivitys on paikallaan.

Todettava on myös se, ettei tarkastuslautakunnan tehtävä ole puuttua kunnan käytännön johtamiseen, vaan tarkastella jälkikäteen onko asetetut tavoitteet saavutettu. Mielestäni tarkastuslautakunnankin on kuitenkin oltava perillä kunnan taloudellisesta tilanteesta, ja varsinkin tilanteen muutoksista.

Sivut auki

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Päätin kesällä että eerikki.fi -sivut on uudistettava ennen kunnallisvaaleja. Vanhat sivut teki tuttu alan ammattilainen, mutta näitä uusia sivuja miettiessäni kuulin monilta muilta ehdokkailta, kuinka helppoa on itse tehdä sivut. Näppäränä miehenä ajattelinkin ryhtyä itse nikkarointipuuhiin.

Muutaman koneen ääressä valvotun yön jälkeen sivujen ulkoasu alkoikin hahmottua. Itse asiassa suurin ongelma oli juuri sivujen suunnittelun vaatima aika. Sivujen muokkaus kun sattui päällekkäin puintien kanssa, eli homma meni totaalisesti yötöiksi.

Tein sivut kotisivukoneella jota on helppo käyttää, mutta helppouden kääntöpuolena on muutamia käytännön jäykkyyksiä. Nämä jäykkyydet eivät tosin ole suurin murheeni, vaan sisällön lisääminen.

Olen kirjoitellut blogia vanhoille sivuilleni ja vanhalle kannettavalleni noin vuoden ajan. Entisiltä sivuilta tekstejä ei noin vain saanutkaan siirrettyä uusille. Vanhojen sivujen tekstien siirtämättömyys ei vielä ollut katastrofi. Mutta se että vanha kannettavani päätti tehdä totaalisen lakon, alkoi syömään miestä "rotan lailla". Ja lisäksi se, että varmuuskopionti oli tietenkin jäänyt - akuutit työtekstit kun tuppaavat olemaan aina tärkeämpiä talletettavia kuin omat rustailut.

Toivo elää kuitenkin vielä. Sain kaveriltani vinkin atk-firmasta, joilla on tietojen "onkimispalvelu" jymähtäneistä koneista.

Käy tietojen onkimiselle niin tai näin, pyrin kirjoittelemaan näille sivuille aktiivisesti tekemisistäni ja näkemyksistäni. Eli nykyhetki ja tulevat tapahtumat tulevat olemaan näillä sivuilla tukevasti läsnä. Harmittaa kyllä julmetusti se, että ahkerointini todistava historia ei ole vielä sivuilla nähtävänä. No ei auta muu, kun koittaa löytää ratkaisuja ja pakertaa.

Kuntapolitiikkaa ja kinastelua

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Vaikka ennakkoäänestys on jo käyty ja vaalipäiväkin on ovella, ei kunnallisvaalit ja kuntapolitiikka ei ole juurikaan saanut näkyvyyttä medioissa. Siksi odotukseni MTV:n illan vaalikeskustelulta olivat kovat.

Keskustelun luonne kävi selväksi jo alussa, kun toimittajat esittelivät puoluejohtajat. Esittely oli provosoiva ja pisteliäs. Ymmärrän kyllä toimittajien motiivin kärjistyksilleen - harva meistä jaksaa seurata vaalikeskustelua jossa ei ole ajatuksellista haastetta. Tentin idea oli laittaa puheenjohtajat tilille sanomisistaan ja tekemisistään. Vaikka toimittajien töksäyttely välillä häiritsi, se täytti kuitenkin tehtävänsä. Vaalikeskustelu oli pitkästä aikaan sellainen, että näkemyseroja syntyi.

Viime kunnallisvaalien alla Matti Vanhanen oli samaisessa tentissä hyvin pidättyväinen ja jäi sen johdosta Jyrki Kataisen ja Paavo Lipposen varjoon. Vaalikeskustelusta tuli kaksinapainen, toistensa vaihtoehtoina näyttäytyivät Kokoomus ja SDP. Samalla Matin kanssa sivuraiteelle ajautui koko Keskustapuolue, ja se näkyi myös vaalipäivän tuloksissa.

Eilisessä tentissä Matti oli aloitteellinen ja tiukka, enää ei näkynyt viime vaalien "lopussa kiitos seisoo" -asennetta. Vaikka Matin sanailu ja hetkittäinen päälle puhuminen saattaa osaa katsojista ärsyttää, oli se mielestäni ainoa vaihtoehto. Politiikassa ei nimittäin "lopussa kiitos seiso", vaan politiikka on sitä miltä se näyttää. Tämä epäreilu asetelma syntyy siitä, ettei vaaleissa oikeasti ratkaise se mitä viime vaalikaudella olet saanut aikaan, vaan se mitä pystyt kertomaan äänestäjille tässä ja nyt. Tämänkin väittelyn kiihkeys osoitti sen, että tämä tilanneherkkyys on myös puoluejohtajien tiedossa.

Väittelijöiksi oli kutsuttu kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat, eli porukka oli suuri. Tuloksena oli välillä aikamoinen hälinä, kun kaikki puheenjohtajat yrittivät saada oman viestinsä perille. Tentin vetäjätkin meinasivat välillä hermostua tähän hälisevään ja pulisevaan "luokkaansa". Kaikesta mekastuksestakin huolimatta pidän hyvänä sitä, että kaikki puolueet pääsevät samanaikaisesti tenttiin.

Mitä tentistä sitten jäi käteen? Lyhyesti sanottuna mieleeni jäi neljä selvästi erottuvaa seikkaa:

1. Matti Vanhanen osoitti osaavansa asiat, ja kykenevänsä myös väittelyissä perustelemaan kantansa.
2. Jutta Urpilaisen tieto- ja taitopohja ei riittänyt kokeneempien haastamiseen. Nuoruus ei selitä asioiden osaamattomuutta, sillä Jyrki Katainen oli viime vaalien alla samanikäinen, ja osasi siitä huolimatta perustella näkemyksensä.
3. Jyrki Katainen otti tentin täysin varman päälle, ei tehnyt mitään avauksia, ei haastanut, vaan tyytyi odottamaan galluppien lupaaman vaalivoiton toteutumista.
4. Timo Soini teki ensimmäisen virheensä. Hän vaati Euroopan veroparatiisi-valtioiden laittamista aisoihin. Vanhanen pääsi sanomaan Soinille, että ainoa taho, joka voisi nämä valtiot laittaa kuriin olisi EU. Siis se sama EU josta Soini haluaa päästä pois. Samalla Matti pääsi sanomaan, että Soinihan haluaa rajoittaa EU:n valtaa, mutta veroparatiisivaltiot saataisiin kuriin vain, jos EU:n valtaa laajennettaisiin. Tällaista valtaa ei EU:lla nykyisellään ole, vaan jokainen EU-maa saa nykyisellään päättää verotuksestaan itse. Tämän jälkeen Soini muuten alkoi kirjoittaa sanomisensa paperille ennen puheenvuorojen pyytämistä.

Sanottiin tentissä paljon muutakin mielenkiintoista, mutta nämä jäivät päällimmäisenä mieleeni. Nyt jäänkin mielenkiinnolla odottamaan tämän illan YLE:n vaalitenttiä, josta nähdään ovatko puheenjohtajat ottaneet eiliset onnistumisensa ja virheensä opiksi, sekä sen että miten kasvavat paineet vaikuttavat tentattavien käyttäytymiseen.

Tilanne on otollinen, sillä tässä arvioinnissa katsoja on kuningas - jokainen arvioi tenttejä kuten haluaa.

 

Taitoa ja taidetta

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Viikonloppuna opetusministeri Sari Sarkomaa kertoi kantansa peruskoulujen opetussuunnitelmien muuttamiseksi. Vaikkei hänen mielipiteissään ollut suuria mullistuksia, yksi painotus nousi otsikoihin saakka. Sarkomaan mielestä taito- ja taideaineiden opetusta peruskouluissa tulisi lisätä.

Arvioidessani ministerin näkemystä minun täytyy tunnustaa, etten omaa pedagogista koulutusta ja olen muutenkin opetusta koskevissa asioissa maallikko. Viimeisimmät kokemukseni perusopetuksesta pohjautuvat lähinnä johtamani tarkastuslautakunnan työhön liittyvistä tutustumisista perusopetukseen sekä lukuisiin keskusteluihin opettajien ja vanhempien kanssa. Tällä taustalla voin kuitenkin sanoa, että olen Sarkomaan kanssa samaa mieltä.

Keskusteluista muistan, että viimeksi kun opetussisältöjä muutettiin, taito- ja taideaineiden osuutta opetuksessa vähennettiin. Samalla lisättiin koulujen ja oppilaiden valinnanmahdollisuuksia, mikä on toki tavallaan positiivinen asia.

Keskustelin kesällä erään suuren peruskoulun rehtorin kanssa. Ilmaisin näkemyksenäni, että edellinen opetussuunnitelmien muutos taidettiin tehdä tehokkuusajattelun innoittamana PISA-tutkimusten hyvien tulosten huumassa. Silloin ajateltiin ilmeisesti, että lasten oppimistuloksia voitaisiin vieläkin parantaa lisäämällä ns. teoria-aineiden opetuksen määrää. Esitin rehtorille, ettei tällainen tehokkuusajattelu toimi opetuksessa. Tämä arvio perustui lähinnä siihen yksinkertaiseen havaintoon, ettei kukaan opi, ellei jaksa keskittyä opetukseen ja ole motivoitunut. Tuntumani ala-aste ikäisiin lapsiin ei liene kovin huono, sillä kyseinen rehtori allekirjoitti näkemykseni siitä, ettei oppia voida noin vain "kaataa lasten mieliin". Rehtori vahvisti näkemykseni motivaation ja varsinkin keskittymiskyvyn tärkeydestä.

Tästä innostuneena visioinkin, että taito- ja taideaineiden määrää tulisi lisätä, sillä niiden avulla koulupäivien rytmitystä voitaisiin parantaa niin, että lapset jaksaisivat paremmin keskittyä myös ns. teoria-aineiden opetukseen. Rehtori otti innostumiseni hyvin vastaan, mutta totesi samalla rajallisten resurssien estävän osan tällaisesta opetuksen jaksottamisesta. On tietysti selvää, ettei koko koululla voi olla samaan aikaan näiden aineiden opetusta.

Paljon puhutaan käden taitojen tärkeydestä. Puhutaan myös siitä, että suurten ikäluokkien eläköityessä työvoimapula tulee olemaan suuri juuri ns. tavallisissa käsin tehtävissä töissä. Miten nuori sitten ohjautuisi näihin konkreettisen tekemisen ammatteihin, jos hän ei saa niihin tuntumaa peruskoulussa?

Taito- ja taideaineiden tärkeys korostuu myös syrjäytymisen ehkäisyssä. Muistan omilta kouluajoiltani hyvin, kuinka vaikka matematiikassa heikko oppilas loisti kuvaamataidossa tai käsityöntunneilla. Taito- ja taideaineet ovat monille lapsille ja nuorille se henkireikä, jonka avulla he ylipäänsä jaksavat tarpoa läpi raskaiden kouluviikkojen. Taito- ja taide aineiden opetus kuuluu mielestäni ilman muuta myös yleissivistykseen.

Millä tämä sitten rahoitetaan? Ainakin Vihdin kunnalla on oltava rahaa esimerkiksi yhden tai kahden viikkotunnin lisäämiseen. Ja jos talouden taantuminen aiheuttaa sen, ettei rahaa kerta kaikkiaan ole viikkotuntien lisäyksiin, niin sitten on vaihdettava jonkun kehyksessä olevan tunnin sisältöä. Uskon, ettei yhden tai kahden viikkotunnin vaihtaminen heikennä teoria-aineiden oppimistuloksia enempää kuin mitä taito ja taideaineiden lisäämisen positiivinen vaikutus on. Piristävä vaikutus korvaa varmasti menetetyn teoriaopetuksen. Ensisijainen keino on kuitenkin tuntimäärien kasvattaminen.

Kasvattamisen kustannukset katetaan helposti syrjäytymisen vähenemisen säästöillä. Talouden kielellä ilmaistuna yksi syrjäytynyt lapsi on kalliimpi kuin yksi lisäviikkotunti kaikille Vihdin alakoululaisille. Kyse on motivoinnista, mielekkyydestä, ennaltaehkäisystä ja inhimillisyydestä.

Viimeinen puristus

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Palasin hetki sitten pitkältä mainosten "luukutus"kierrokselta, kello on noin 03.45. Puristimme pikkutunneille saakka, ja nyt näiden vaalien vaalityö on tehty.

Olimme päättäneet, että jaamme lauantaina kaikki loput mainokset, ja olin hyvällä miellä kun siinä onnistuimme. Mutta saman tien kun pääsin kotiin, huomasin nettihesarissa uutisen, että monet jatkavat kampanjointia vielä koko vaalipäivänkin. Mieleni valtasi hetkeksi epävarmuus, olisiko vielä sittenkin ollut jotain tehtävissä sunnuntain aikana? No mene ja tiedä, mutta oma suunnitelmani on aina ollut se, että rauhoitan vaalisunnuntain kampanjoinnilta.

Vaikka vaalityö on takana, niin jännittävin osuus vaaleista on vielä edessä. En oikein tiedä millaista tulosta olisi syytä odottaa omalle, kavereiden ja puolueen osalle.  Meidän perheessä jännitettävää riittää tuplasti, sillä valtuuston puheenjohtajan nuijaa tänäkin vuonna heilutellut isäpappani hakee jatkoa 32-vuoden valtuustouralleen. Itse asiassa on ollut hämmästyttävää, että olemme papan kanssa kahdesti onnistuneet pääsemään molemmat valtuustoon.

Tulosta on aina odotettu jännityksellä, miten käy isän, miten käy itseni. Vaalisalaisuuden takaamaksi arvoitukseksi on jäänyt se, keneltä me olemme äänemme saaneet. Onko isää kenties äänestäneet ns. vakiokeskustalaiset, ja minua kenties hieman nuoremmat tai muuten tutut henkilöt, vai päin vastoin?

Aina on jännitetty, mutta näissä vaaleissa on vastaani tullut yksi uusi piirre.

Olin eduskuntavaaleissa ehdolla, ja sain niissä Vihdistä noin 650 ääntä. Tämän innoittamana nyt monet aktiivit ovat ymmärtäneet asian niin, minun valituksi tulemiseni on jo käytännössä varmaa. Päättelyketju on yleensä jatkunut niin, että koska Eerikin valinta on varma, niin nyt pitää äänestää jotain sellaista hyvää tyyppiä jonka valinta ei ole vielä niin varma. Tätä olen nyt muutaman viikon saanut kuulla. Ja kun tämän saman asian kuulee erittäin monesta suusta, niin "pelko" hiipii mieleen.

Jos kaikki äänestävät jotain muuta kuin "varmaa läpimenijä" Eerikkiä, niin eipä se Eerikkikään sitten mene läpi. Ja kaiken kukkuraksi, isäpappa kärsii tästä aivan samasta ongelmasta.

No ihmisten puheille, näkemyksille ja uskomuksille ei oikein voi mitään muuta, kun koittaa kampanjoimalla osoittaa ettei kenenkään mandaatti ole näissä karkeloissa kirkossa kuulutettu.

Ja kun kampanjointia on vähentänyt ja jarruttanut viimeisten kahden viikon ajan jatkunut kuumeiluni, niin nyt en oikein tiedä mitä tuleman pitää. Toivon parasta, ja pelkään pahinta.

Lohdullista vaaleissa on se, että näissä on aina olemassa selkeä "eräpäivä". Paljon on tullut vaaleja varten tehtyä, ja tekemättäkin on jotain jäänyt. Mutta enää niitä ei tarvitse tai kannata miettiä, vaan nyt voi vaan odottaa tulosta.

Ajattelin tähän lopuksi antaa näiden vaalien viimeisen vaalilupaukseni.

Näiltä nettisivuilta puuttuu tietokonerikon vuoksi suurin osa kirjallisista tuotoksista ja puheistani. Ennen konerikkoa en ollut ottanut sähköisiä varmuuskopiota läheskään kaikesta omasta materiaalistani. Paperilla puheeni ja tekemiseni toki ovat tallessa, mutta aikaa niiden uudelleen kirjoittamiseen näille sivuille ei oikein ole ollut.

Tästäkin syystä olen päättänyt, että jos valtuuston ovat vielä avautuvat, niin laitan tästä eteenpäin kaikki puheeni ja kirjoitukseni suoraan ja saman tien tänne nettisivuilleni. Siten ne olisivat aina halukkaille luettavissa ja samalla myös varmuuskopiot pysyvät tallessa netissä.

Ps: Kirjoitukseni keskivaiheilla kello löi neljä, ja nyt lopetellessani tätä kirjoitusta voin ilolla todeta kellon olevan vähemmän kuin aloittaessani.

 

Tuloksen arviontia ja kiitoksia

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Äänet on laskettu, ja tulos on tiedossa. Oma äänimääräni kasvoi edellisistä kunnallisvaaleista, mutta 113 ääntä ei riittänyt valtuustopaikan uusimiseen. Perheemme kohdalta muutos vanhaan on tuntuva, sillä itseni lisäksi paikkansa menetti yli 30 vuotta valtuustossa vaikuttanut isäni.

Omaa vaalitulostani ennustelin jo edellisessä blogissani. Kun jatkuvasti törmäilin kommentteihin varmasta läpimenosta, niin osasin pelätä pahinta. Sillä ei eduskuntavaalien suuri äänimäärä kotikunnasta tarkoita sitä, että suuri äänimäärä olisi kunnallisvaaleissa selviö. Vaikka tulos on pettymys, on siinä myös paljon positiivista. Keskustankin riveistä valtuustoon nousi uusia kasvoja, joilla on varmasti annettavaa valtuustotyölle. Tappion hetkellä voin yhtyä Johannes Virolaisen lausumaan, kansa on puhunut ja pulinat pois.

Vaalitulos vaikuttanee myös laajemmin Vihdin kunnallispolitiikkaan. Sitäkään on turha taivastella, äänien vaikuttavuus on demokratian tarkoitus.

Muuttuneiden vaaliasetelmien vuoksi Keskustan yhden paikan menetys ei hirmuisesti yllättänyt. Yllättävintä Vihdin tuloksessa lienee SDP:n rökäletappio. SDP:llä on Vihdissä erittäin vahva historia, ja tämä tulos lienee ylivoimaisesti huonoin kautta aikain. Valovoimaisimmat demarit menivät edelleen läpi, mutta laaja ehdokaslista ei tuonut ääniä vanhaan malliin. Perussuomalaiset vyöryivät valtuustoon kahdella paikalla, kuten Vihdin puolesta ryhmittymäkin. Kokonaisuuteen vaikuttaa huomattavasti se, miten kristillisdemokraatit tulevat valtapoliittisesti käyttäytymään. Toimivatko yhteistyössä keskusta-oikeisto-blokin kanssa kuten tällä kaudella? Jos näin käy, niin enemmistö löytyy jatkossakin poliittisen kartan porvarilliselta puolelta.

No valtasuhteita lienee turha vielä spekuloida, uusi valtuusto pyrkinee jälleen valtuustosopimukseen, johon kaikki sitoutuisivat. Luvassa on myrskyisät ajat jos yksituumaisuutta ei löydy ja sopimus jää syntymättä. Aika näyttää miten valtuusto kuntaamme kehittää.

Omalla kohdallani on nyt tuumaustauon paikka. 14 vuotta seurakunnan ja kunnan luottamustehtävissä on tuonut kokemusta ja tietopohjaa. Samalla nuo 14 vuotta ovat olleet todella työntäyteisiä ja raskaitakin. Miten tästä eteenpäin, en ole vielä edes miettinyt.

Haluan kiittää kaikkia äänestäjiäni ja tukijoitani. 113 ääntä ei ole pieni määrä, jokainen niistä oli antajansa ainokainen. Kiitos.

 

 

Yllätys

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Kuten sivuilla käyneet ovat huomanneet, pidin vaalien jälkeen taukoa blogini kirjoittamisessa. Ja kuten edellisessä blogissani totesin, en oikein vieläkään tiedä mitä vaalituloksesta pitäisi ajatella. Äänimääräni kasvoi, ja kiitokset äänestäjilleni siitä. Toisaalta putosin valtuustosta, mikä on tulkittavissa "demokraattisen" puhevaltani menetykseksi - toimivallan se ainakin vei.

Vaalien jälkeen todella monet ovat olleet minuun yhteydessä ja hämmästelleet vaalitulosta. Harmitteluja on tullut usealta taholta. Nyt pari viikkoa tulosta mietittyäni, tunnelmani ovat yhä hieman sekavat. Mielessä on pettymys, toisaalta hämmästys ja osaltaan ehkä helpotuskin.

Pettymyksen tunne johtuu pääosin siitä, että olen todella satsannut luottamustehtävieni hoitamiseen. Päätyöni tarkastuslautakunnassa on ollut haastavaa, antoisaa ja mukavaakin. Vaalien kannalta tarkastuslautakuntatyön varjopuoli lienee se, että tarkastuslautakunnan tehtävä on arvioida mennyttä aikaa ja jo tehtyjä toimia. Menneisyyden arvioiminen taas aiheuttaa sen, ettei lautakunnan tekemä työ näy juurikaan julkisuudessa.

Valtuustotyössä olen ollut erittäin aktiivinen pitäen puheita ja tehden aloitteita. Pääpaino valtuustotyössäkin toki on kokouksiin valmistautumisessa, neuvotteluissa, taustoituksissa ja oman valtuustoryhmän kantoihin vaikuttamisessa. Uskon panokseni näkyneen erityisesti kokouksiin valmistautumisessa ja valtuustoryhmän kantaan vaikuttamisessa. Myös tämän taustatyön ongelma on se, ettei työ juurikaan näy ryhmän ulkopuolelle.

Itse asiassa panostukseni taustatyöhön taisi parhaiten näkyä lähinnä viime eduskuntavaalien alla, jolloin enemmistö Keskustan luottamushenkilöistä (muut ehdolla olleet poislukien ;-) ) antoivat minulle julkisesti tukensa.

Kuten edellä mainitsin, myös hämmennystä on ilmassa. Putoamiseni muissa ihmisissä aiheuttamat sympatiareaktiot ovat olleet hämmentävä yllätys. Toisaalta tiesin monien pitävän toimintatavastani, mutta yli puoluerajojen ulottuva sympatia on ollut silti hämmentävää.

Luottamustoimiin liittyvästä vastuusta vapautuminen lienee syynä lievään helpotuksen tunteeseeni. Mielelläni olisin vastuunkantamista jatkanut, mutta "kansa antaa ja kansa ottaa". Helpotus voi johtua myös siitä, että välillä on hyvä tutkiskella mitä sitä oikein elämällään tekee. Olen käyttänyt pääosan vapaa-ajastani politiikkaan ja sen eri tehtäviin. Nyt tämä tilanne varmaankin muuttuu. Muutos tuntuu toki pettymyksenäkin, sillä vasta viime vuosina olen kokenut saavuttaneeni vaikuttamiseen tarvittavat tiedot ja taidot sekä oppineeni siihen tarvittavat keinot.

Tämän tekstin otsikko viittaa myös siihen, että olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten paljon näillä sivuillani on ollut kävijöitä vaalien jälkeen. Tilanne yllätti varsinkin siksi, koska vaalien jälkeen vedin henkeä, enkä kirjoitellut sivuille. Päätin tänään että päivittelen sivuja ainakin vuoden vaihteeseen. Jatkosta päätän sitten kävijämäärien ja sivuista saamieni kommenttien perusteella. Joten kommentoikaahan.

 

 

 

 

 

Palautetta

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Oman kokemukseni mukaan vihtiläiset eivät aivan vähästä ala ottamaan yhteyttä kunnanvaltuutettuhin. Kynnys on mielestäni turhan korkea siihen, että jonkin asian takia soitettaisiin tai meilattaisiin valtuutetuille. En haluaisi varsinaisesti marmattaa tästä, mutta hieman se kyllä harmittaa.

Asialle voisi tietysti helposti viitata kintaalla ja todeta kaiken olevan ilmeisen hyvin, kun kuntalaiset eivät "valita" tai vaadi muutoksia. Tiedän kuitenkin, että vihtiläisillä on paljonkin sanottavaa kunnastamme ja kuntamme toiminnasta. Tämä näkyy erityisesti siinä, että kun tuttuja ja hieman tuntemattomampiakin tapaa rennommissa merkeissä, kunnan asioista riittää puhuttavaa, mielipiteitä, ehdotuksia ja kannanottoja. Kuntaa ei toki johdeta yksittäisten yhteydenottojen perusteella, mutta mielestäni vuorovaikutus muodostaa kaiken hyvän päätöksenteon ytimen. Siksi toivoisinkin että vihtiläiset olisivat aktiivisimpia ottamaan yhteyttä päätöksentekijöihin, niin poliitikkoihin kun virkamiehiinkin.

Kontaktien määrä riippuu tietysti päätöksentekijöistäkin, sekä heidän käsittelemistään asioista. Silloin kun asialistalla pyörii esim. elinkeinopolitiikka, ei yhteydenottoja juurikaan tule. Mutta kun kyse on lähikouluista, lääkäripäivystyksestä tai henkilöstösäästöistä, yhteydenottoja tulee huomattavasti enemmän. Ero asioiden kiinnostavuuden välillä on ilmeinen. Eniten meitä kaikkia kiinnostavat asiat löytyvät läheltä omaa arkeamme. Tässä ei ole mitään pahaa, yllättävää saatikka ihmeellistä. Itse asiassa edellä mainittu kertoo juuri siitä mistä kunnallispolitiikassa on kysymys, ihan tavallista arjen asioista. Arjen helpottaminen ja kuntalaisten elämänlaadun parantaminen, vaikka pienilläkin käytännönasioilla, on juuri se seikka, jonka takia pidän kunnallispolitiikasta. Kunnallinen päätöksenteko on lähellä kuntalaisia - meitä kaikkia varten.

Tämän kirjoituksen otsikko viittaa sekä kuntalaisaktiivisuuteen että käytäntöön. Hiidenranta on minulle todella tuttua kulmakuntaa. Olen lukemattomat kerrat seisonut autojonossa harjulla, vältellyt vaaratilanteita ja kärkkynyt omaa kääntymis- tai ylitysvuoroani. Pari viikkoa sitten kävin Hiidenrannassa asuvan tuttavani luona, ja jutustelussa nousi esille myös risteyksen vaarallisuus. Selvittelin asiaa, ja muutaman mutkan kautta päädyin tekemään asiasta valtuustoaloitteen.

Positiivisen uutisoinnin myötä olen saanut risteyksen turvallisuuden parantamiseen liittyvästä aloitteestani lähes yhtä paljon hyvää palautetta, kuin pari vuotta sitten puolustaessani lähikouluja. Vaikka palaute onkin kunnallispolitiikassa turhan harvinaista, tästä asiasta saamani yhteydenottojen määrä on ollut todella mukava yllätys.

 

Itsenäisyyspäivän tunnelmia

Perjantai 1.1.2010 - Eerikki Viljanen

Vietin itsenäisyyspäivänviikonlopun poikkeuksellisen juhlavissa ympyröissä.

Perjantai- iltana osallistuimme Keskustan eduskuntaryhmän perinteiseen "äitienpäivään". Tämän tilaisuuden nimi viittaa historiaan, jolloin Keskustankin eduskuntaryhmän jäsenet olivat lähes poikkeuksetta miehiä. Tällöin puolisot (äidit) saapuivat kerran vuodessa samaan aikaan Helsinkiin osallistuakseen Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Tuolloin eduskuntaryhmälle myös vakiintui tapa, että edustajille ja ryhmäkanslian väelle puolisoineen järjestetään eduskuntaryhmän oma juhlatilaisuus illalla 5.12.

Säätytalolla pidetty tilaisuus oli juhlava. Juhlatilakin kertoo omaa tarinaansa Suomen historiasta. Säätyjen talo valmistui vain pari vuotta ennen eduskuntauudistusta, jossa säätyvaltiopäivät korvattiin suorilla kansanvaaleilla ja yksikamarisella eduskunnalla. Vuosikymmenten aikana juhla on muuttunut kovasti niin sisällöltään kuin koostumukseltaankin. Yhä useampi Helsinkiin saapuva puoliso on mies, ja sinkkujakin edustajista löytyy. Juhlan nimi on säilynyt samana, mutta sen traditionaalista asemaa kukaan ei koe loukkaavana. Parhaimmillaan nimi voi muistuttaa meitä siitä nopeasta muutoksesta, jonka nuori demokratiamme on käynyt läpi.  

Perinteisiimme kuuluu myös Vihdin kunnan itsenäisyyspäivän juhlaan osallistuminen. Juhlan ohjelma oli jälleen onnistunut, itsenäisyytemme arvoa korostava. Juhlapuheen piti Vihdin uusi kunnanjohtaja Kimmo Jarva. Kunnanjohtajan puhe käsitteli sekä itsenäisyyttämme, että kunnan roolia hyvinvointiyhteiskunnan kehityksessä. Päällimmäiseksi mieleeni jäi ajatus siitä, että oliko kunnanjohtaja vain kohtelias, vai liekö hän vielä tietämätön kuntamme taloudellisesta tilanteesta. Kunnanjohtajasta poiketen veikkaan, että Vihdillä on edessä todelliset "härkävuodet". Talouden haasteet eivät toki ole vihtiläisille vieraita, mutta tulevat vuodet tulevat olemaan meille poikkeuksellisen vaikeita. Verotulokertymän pieneneminen tilanteessa jossa kunnan kustannukset kasvavat, pakottaa kunnan priorisoimaan palveluitaan.

Juhlassa jaettiin myös vuoden 2008 Vihti-mitali, jonka sai entinen opettajani Ilkka Moisio. Ilkan ansioista korostettiin aktiivisuutta koulutuksen ja teatterin piireissä. Ymmärrän, ettei mitalin perusteluissa voida luetella kaikkea mahdollista, mutta yksi kokonaisuus jäi mielestäni puuttumaan. Perusteluissa ei sanottu mitään Ilkan työstä ns. ongelmanuorten auttamiseksi. Ilkka on toiminut niin ehdonalaisvalvojana, riita-asioiden sovittelijana kuin erityisopettajanakin. Meriittilistaan voisi jatkaa pitkään, mutta lyhyesti sanottuna Ilkka on tehnyt koko työuransa ajan työtä myös niiden eteen, jotka muuten uhkaavat jäädä yhteiskuntamme ulkopuolelle.

Ilkan entisenä oppilaana voin todeta, että hän osasi käsitellä oppilaitaan kokonaisuutena. Ilkka ymmärsi, ettei tietoa voi kaataa oppilaiden päähän, ja että motivoituneen oppimisella ei ole rajoja. Ilkka osasi käsitellä niin hiljaisempia kuin vilkkaimpia oppilaitaan, osoittaa välittävänsä ja asettaa rajat.

No, oli perustelulista sitten pitkä tai lyhyt, niin yksi asia on täysin varma; Vihdistä ei varmasti löydy yhtään ihmistä jonka mielestä Ilkka Moisio ei olisi juuri oikea valinta Vihti-mitalin saajaksi.

Huomiota kunnan talousarviosta vuodelle 2010

Sunnuntai 29.11.2009 - Eerikki Viljanen

Muutamia huomiota budjettivaltuustosta, ja sitä edeltäneestä valtuustoinfosta.

- Kunnanhallitus muutti kunnanjohtajan budjettiehdotusta ja virkamiehet saivat tehtäväkseen laatia suunnitelmia lisäsäästöjen aikaansaamiseksi.

- Valtuusto-infossa esitetyt virkamiesten esitykset kielivät siitä, ettei aitoa yritystä uusien ratkaisujen löytämiseen oikein ollut.

- Tätä kuvastaa ehdotukset esim. pahvilautasten käyttöönotosta kouluruokailussa, 600 oppilaan ja 100 hoitopaikan päiväkodin sulkemisesta säästöjen aikaansaamiseksi. Lahtilistalla vilahteli myös koko kulttuuri - ja museopuoli, uimahalli, kirkonkylän kirjasto, kirjasto-auto sekä kirkonkylän nuorisotilat.

- Halukkuutta sen sijaan löytyy aina lähikoulujen lopettamiseen, arvio niiden lakkauttamisella saatavasta säästöstäkin tuntuu riippuvan säästötarpeesta. Koulusäästöt sopivat ehdotukseksi joka ongelmaan. Viimeisimmän koulukeskustelun yhdessä vaiheessa esitettiin jopa että kouluverkon tiivistämisellä olisi aikaan saatavissa jopa 36 opettajan vähennys kunnan henkilöstöön. Kysyä sopii, mikä olisi ryhmäkoko, jos nykyisistä opettajista 36 irtisanottaisiin? Todellinen ”henkilöstösäästö” lienee enneminkin 5 kuin 35. Uskon myös että viimeistään hurjimpien säästölukujen tavoittelu saisi myös suunnitelmissa jäljelle jäävien koulujen vanhemmat ja opettajat huolestumaan oikein toden teolla. Kysyä voi myös, että mitä tai keitä sitten syytettäisiin jos Vihti-lisä ja kyläkoulut olisivat jo lopetettu? Syntipukki löytyisi varmaan koulukuljetuksista, jotka olisivat aivan ”äkisti” nousseet huimasti.

- On nimittäin erittäin mahdollista että koulujen lakkautusten jälkeen koulukuljetuskustannukset nousisivat arvioitua korkeammalle. Sillä ainakaan kaikilta osin kouluverkkoselvityksen kuljetuskustannusten arviointi ei todellakaan osu maaliinsa. Siinä esimerkiksi todetaan, että Oinasjoen koulun oppilaista kuljetusoppilaita on nyt 24, ja lakkautuksen jälkeen kaikki. Se on totta että lakkautuksen jälkeen kaikki oppilaat olisivat kuljetusoppilaita, mutta pohjatieto ei ole totta. Pitkään odotetun alikulkukäytävän valmistumisen jälkeen koulun oppilaista koulukuljetusten piirissä on vain 2, ei siis 24 oppilasta.

- Kunnan taloustilanne on vakava, se on fakta. Mutta paikkaisiko kyläkoulujen ja kirkonkylän kirjaston lakkauttaminen taloudellisen taantuman verotuloihin tekemän aukon, ei varmasti!
Ymmärrän kyllä sen, että on taktisesti järkevää ajaa koulujen lakkautuksia silloin kun kunta kärsii verotulojen taantumisesta. Jos ja kun verotulot, ja sitä kautta kunnan tulot taas elpyvät, voidaan kunnan paraneva talous laittaa kouluverkkopäätösten ansioksi. Mutta tässä tilanteessa kunnan olisi taloudellisestikin järkevää toteuttaa juuri hyväksymäänsä kuntastrategiaa. Strategiassa puhutaan mm. elinvoimaisista ja vireistä kylistä. Miksi kunta sitten ei kaavoita, tai edesauta uusien kuntalaisten sijoittumista jo olemassa olevan palveluverkon äärelle? Vihdissä on paljon alueita, jotka pystyisivät ottamaan vastaan uusia asukkaita ilman että kunnan tarvitsisi investoida palveluverkkoon. Lisäksi on alueita, jonne uusien kuntalaisten vastaanottaminen vaatisi kunnalta investointeja, mutta samoilla alueilla kunnalla on myös mm. jo valmiina olevia tontteja joiden myynnillä investointikustannuksia voisi kattaa.

- Erityishuomion kunnanjohtajan säästöehdotuksessa saa vihti- lisän lakkauttamisesta lasketut säästöt. Ehdotus lähtee siitä, että kaikki vihti- lisällä (2400€/lapsi/vuosi) kotona hoidetut lapset säilyisivät kotihoidossa, vaikka lisä- poistuisi. Siis kaikki Vihti-lisää saaneet, sekä heidän hoitoikäiset sisaruksensa säilyisivät kotihoidossa kuten tähänkin saakka. Tämä säästö ehdotus ei tosin muusta voi lähteä, sillä alle kaksi vuotiaan hoitokustannus kunnallisessa päivähoidossa on kunnalle noin 15 000 euroa. Eli jos nyt Vihti-lisällä kotona hoidettavista palaisi päiväkotiin noin joka viides, niin Vihti-lisän poistopäätös kasvattaisi kunnan kustannuksia noin 350 000 eurolla. Eli taloudelisesti säästö voisi tulla kunnalle välittömästi todella kalliiksi, puhumattakaan siitä mitä useamman sadan lapsen palaaminen päivähoitojärjestelmän piiriin tarkoittaisin ryhmäkoille tai kunnan investointitarpeille.

- Vihti-lisä asiassa Keskustan valtuustoryhmä oli ainoalla luontevalla kannalla. Valtuuston voimassa olevaa päätöstä ei kumottu. Päätöksen ydin on se, että tämän vuoden maaliskuusta voimassa ollut vihti-lisän korotus pidetään voimassa, ja se vaikutuksista tehdään selvitys vuonna 2010. Tämän selvityksen pohjalta sitten arvioidaan pitääkö Vihti-lisään tehdä jotain muutoksia.

-

Maanantai 31.8.2009

Sivua päivitetään parhaillaan